FI90664B - Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 3'-atsido nukleosidien valmistamiseksi - Google Patents

Description

1 90664

Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 3'-atsido nuk-leosidien valmistamiseksi Tämä keksintö koskee menetelmää terapeuttisesti 5 käyttökelpoisen yhdisteen valmistamiseksi, jolla on kaava R3

/ (I)B

”W

15 *3 jossa R1 on hydroksi tai alkoksi; R2 on vety tai asyyli; 20 R3 on hydroksi, pyrrolidinyyli tai alkoksi; R4 on alkyyli tai vety; edellyttäen, että kun R1 ja R3 kukin on hydroksi ja R2 on vety, R4 ei ole vety tai metyyli; ja sen farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen ja orga-25 nosulfonaattien valmistamiseksi. Uudet yhdisteet ovat käyttökelpoisisa erityisesti eräiden virus- ja bakteeri-infektioiden hoidossa ja ehkäisyssä.

Virusten vastaisessa kemoterapiassa on harvoja lääkkeitä, jotka tehokkaasti toimivat itse virusta vas-30 taan johtuen siitä, että on vaikea hyökätä virusta vastaan heikentämättä infektoitumattomia isäntäsoluja. Pitkään oletettiin, että virusten äärimmäisestä loisluontee-sta johtuen koko virusten lisääntymiseen tarvittavan koneiston tarjosi isäntäsolu. Viime aikoina on vakiintunut 35 se käsitys, että viruksen elinkierron eräät vaiheet, jot- 2 .90664 ka vaihtelevat lajista toiseen, ovat viruksen itsensä määräämiä, ja nämä vaiheet voivat osoittautua alttiiksi hyökkäykselle silloin, kun ne eroavat riittävästi mistä tahansa vastaavasta isäntäsolun toiminnosta. Virusten ja 5 isäntäsolujen toimintojen samanlaisuudesta johtuen on kuitenkin osoittautunut, että on hyvin vaikea löytää tehokkaita hoitoja.

Tästä syystä virusinfektioiden hoitoon sopiviksi havaitut yhdisteet ovat tavallisesti jossain määrin myr-10 kyllisiä isännälle. Ihanteellinen lääkehoito on siten myrkytön käytettäessä pitoisuuksia, jotka ovat tehokkaita viruksia vastaan, mutta ellei tällaista hoitoa ole, yhdisteellä tulisi olla hyvä terapeuttinen suhde, toisin sanoen pitoisuudet, joita käytettäessä hoito on myrkyl-15 listä, ovat huomattavasti suurempia kuin ne, joita käytettäessä virusten vastainen vaikutus havaitaan.

Eräs virusryhmä, joka viime aikoina on saanut erityistä merkitystä, on retrovirukset. Retrovirukset kuuluvat alaryhmänä RNA-viruksiin, joiden täytyy lisääntyäk-. 20 seen ensin "käänteiskopioida" genominsa RNA DNA:ksi (tavallisesti "kopiointi" tarkoittaa RNA:n synteesiä DNA:-sta). DNA-muodossa virusgenomi voi liittyä osaksi isäntä-solun genomia, jolloin se voi käyttää täysin hyödykseen isäntä-25 solun DNA:ta, sitä on itse asiassa mahdoton erottaa, ja tässä tilassa virus voi säilyä niin kauan kuin solu elää. Koska se on tässä muodossa itse asiassa haavoittumaton, hoito täytyy kohdistaa johonkin viruksen elinkierron muuhun vaiheeseen ja sitä täytyy välttämättä jatkaa kunnes 30 kaikki viruksen infektoimat solut ovat kuolleet.

HTLV-I ja HTLV-II ovat molemmat retroviruksia ja niiden tiedetään aiheuttavan leukemiaa ihmisessä. HTLV-I -infektiot ovat erityisen laajalle levinneitä ja aiheuttavat useita kuolemantapauksia maailmassa joka vuosi.

35 Eräs retroviruslaji on myös toistuvasti eristetty 3 90664 immuunikatopotilaista. Vaikka viruksen ominaispiirteitä on laajasti tutkittu, sen kansainvälisesti hyväksyttävästä nimestä on edelleen jonkin verran kiistaa. Tällä hetkellä se tunnetaan joko ihmisen T-solujen lymfotrooppivi-5 rus III:na (HTLV III), immuunikatoon liittyvänä retrovi-ruksena (ARV), tai imusolmuketautiin liittyvänä viruksena (LAV), mutta oletetaan, että kansainvälisesti sovittava nimi on ihmisen immuunipuutosvirus (HIV). Tämän viruksen (johon tässä viitataan nimellä HIV) on osoitettu ensisi-10 jaisesti infektoivan ja tuhoavan T-soluja, joissa on OKT4-pinta-markkeri ja sitä pidetään nykyään yleisesti immuunikadon aiheuttajana. Potilas menettää yhä enemmän näitä T-soluja, jolloin immuunijärjestelmän kokonaistasa-paino järkkyy ja potilaan kyky taistella muita infektioi-15 ta vastaan heikkenee ja hän joutuu alttiiksi opportunistisille infektioille, jotka usein osoittautuvat kohtalokkaiksi. Tavallinen immuunikadon uhrien kuolinsyy on siten opportunistinen infektio, kuten esimerkiksi keuhkokuume tai syövät, joita virukset voivat aiheuttaa, eikä välttä-20 mättä suoranaisesti HIV-infektio. Muita HIV-infektioon liittyviä tiloja ovat thrombocytopaenia purpura ja Kapo-sin sarkooma.

Äskettäin HIV on eristetty myös muista kudostyypeistä, mukaan lukien T4-markkeria ilmentävät B-solut, 25 makrofaagit ja vereen liittymätön keskushermostokudos.

Tämä keskushermoston infektio ei välttämättä liity klassiseen immuunikatoon ja sitä on havaittu oireettomissa HIV-infektiopotilaissa. Keskushermoston HIV-infektioon liittyy etenevä demyelinaatio, joka johtaa riutumiseen ja 30 aivosairauden, pahenevan puhehäiriön, haparoinnin ja dis-orientaation tapaisiin oireisiin. Muut HIV-infektioon liittyvät tilat ovat oireeton kantajatila, etenevä yleinen imusolmuketauti (PGL) ja immuunikatoon liittyvä kompleksi (ARO).

35 Nykyään katsotaan, että eräät krooniset neurologi- 4 90664 set infektiot ovat retrovirusten aiheuttamia. Tällaisia infektioita ovat esimerkiksi ihmisen pesäkekovettumatauti, ja vuohien nivel- ja aivotulehdusvirusinfektiot ja lampaiden visna-maedi -infektiot.

5 Eri retrovirusten, esimerkiksi Friendin leukemia- viruksen (FLV), erään rottien ja hiirien retroviruksen, vastaisten yhdisteiden testauksesta on esitetty kuvauksia. Esimerkiksi Kriet et ai. (Exp. Cell Res., 116 (1978) 21-29) havaitsivat 3'-atsido-3'-deoksitymidiinin 10 olevan aktiivinen FLV:tä vastaan in vitro -kokeissa, Os-tertag et ai. (Proc. Nat. Acad. Sei. (1974) JX, 4980-85) totesivat, että FLV:hen liittyvän virustenvastaisen aktiivisuuden ja myrkyttömyyden takia 3'-atsido-3'-dideok-sitymidiini "saattaisi edullisesti korvata bromideoksi-15 uridiinin DNA-virusten aiheuttamien sairauksien lääkehoidossa". De Clerq et ai. (Biochem. Pharm. (1980) 29, 1849-1851) vahvistivat kuitenkin kuusi vuotta myöhemmin, että 3'-atsido-3'-dideoksitymidiinillä ei ollut sanottavaa vaikutusta mitään heidän kokeissaan käyttämäänsä virusta 20 vastaan, DNA-virukset vaccinia-, HSVI- ja varicella-zoster -virus (VZV) mukaan lukien.

Myös bakteerit aiheuttavat hoito-ongelmia, sillä kun kaikkien elävien organismien elinprosessit ovat hyvin samanlaisia, niin yhdelle organismille myrkyllinen aine 25 on todennäköisesti myrkyllinen toisillekin. Lisäksi kokemus on osoittanut, että ajan mittaan kehittyy bakteerikantoja, jotka kestävät tavallisesti käytettyjä bakteeri-envastaisia aineita.

Nyt on havaittu, että eräät 3'-atsidonukleosidit 30 ovat käyttökelpoisia virus- ja bakteeri-infektioiden hoidossa, HIV-infektiot ja gram-negatiivisten bakteerien aiheuttamat infektiot mukaan lukien, eräät tavallisesti käytetyille bakteerienvastaisille aineille resistentit bakteerikannat mukaan lukien.

35 Siten tämä keksintö koskee menetelmää terapeutti- 5 90664 sesti käyttökelpoisen yhdisteen valmistamiseksi, jolla on kaava R3 5 11 r*''^ Kr

/ (DB

y jossa R1 on hydroksi tai alkoksi; R2 on vety tai asyyli; 15 R3 on hydroksi, pyrrolidinyyli tai aikoksi; R4 on alkyyli tai vety; edellyttäen, että kun R1 ja R3 kukin on hydroksi ja R2 on vety, R4 ei ole vety tai metyyli; ja sen farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen ja orga-20 nosulfonaattien valmistamiseksi.

Edellä esitetyssä yleisessä kaavassa 2- ja 6-ase-mien välillä olevat katkoviivat on tarkoitettu osoittamaan yksinkertaisten sidosten ja kaksoissidosten mukanaolo tällä välillä yksinkertaisten ja kaksoissidosten suh-25 teellisten asemien määräytyessä sen mukaan, pystyvätkö substituentit R1 ja R2 esimerkiksi keto-enoli-tautomeri-aan.

Edullisia keksinnön mukaisia pyrimidiininukleosi-diryhmiä ovat sytidiinijohdannaiset, joissa 3'-atsidoryh-30 mä on ervtro-muodossa ("atsido alas"); tymidiini- ja uri-diinijohdannaiset, joissa 3'-atsidoryhmä on joko ervtro-tai treo- ("atsido ylös") muodossa; ja 5C- ja 6C-asemien väliltä tyydyttämättömät nukleosidit.

Edellä mainitut asyyliryhmät sisältävät edullises-35 ti jäljempänä kuvatun alkyyli- tai aryyliryhmän. Alkyyli- 6 90664 ryhmissä on edullisesti 1-8 hiiliatomia, erityisesti 1-4 hiiliatomia ja ne ovat esimerkiksi metyyli- tai etyyli-ryhmiä, jotka on valinnaisesti substituoitu yhdellä tai useammalla sopivalla substituentilla jäljempänä kuvattuun 5 tapaan. Aryyliryhmät aralkoksiryhmän tapaisten ryhmien aryyliosat mukaanlukien ovat edullisesti fenyyliryhmiä, jotka on substituoitu yhdellä tai useammalla sopivalla substituentilla jäljempänä kuvattuun tapaan.

Yllämainittujen ryhmien sopivat substituentit on 10 edullista valita halogeeniatomien, hydroksi-, CM-alkok-si-, CM-alkyyli-, C^-aryyli-, C^-aralkoksi-, karboksi-, amino- ja substituoitujen aminoryhmien joukosta, amino-ryhmän ollessa yksinkertaisesti tai kaksinkertaisesti substituoitu CM-alkyyliryhmällä, ja aminoryhmän ollessa 15 kaksinkertaisesti substituoitu alkyyliryhmät on valinnaisesti liitetty yhteen, jolloin muodostuu heterosyklinen rengas.

Atsidoryhmä on edullisesti ervtro-muodossa. Erityisen edullisia ovat ne yhdisteet, joiden pyrimidiini-20 renkaassa olevista substituenteista R*-R4 vain yksi poikkeaa tymiiniryhmän vastaavista (joista R1 ja R3 ovat hyd-roksiryhmiä, R2 on vetyatomi ja R4 on metyyliryhmä).

Esimerkkejä keksinnön mukaisten yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttävistä suoloista ovat emässuolat, 25 esimerkiksi sopivan emäksen johdannaiset, kuten esimerkiksi alkalimetalli- (esimerkiksi natrium-), maa-alkali-metalli(esimerkiksi magnesium-) suolat, ammonium- ja NXj-(jossa X on CM-alkyyli) ja mineraalihapposuolat, kuten esimerkiksi hydrokloridi.

30 Keksinnön mukaiset yhdisteet ja niiden farmaseut tisesti hyväksyttävät johdannaiset voidaan valmistaa tavalliseen tapaan käyttäen alalla tunnettuja menetelmiä, joita on esimerkiksi kuvattu seuraavissa teoksissa ja julkaisuissa: Synthetic Procedures in Nucleic Acid Che-35 mistry (1, 321 (1968), T.A. Krenitsky et al.). J. Med.

7 90664

Chem. (26, 981 (1983)); Nucleic Acid Chemistry Improved and New Synthetic Processes, Methods and Techniques (osat 1 ja 2, toim. L.D. Townsend, R.S. Tipson, (J. Wiley) 1978); J.R. Horwitz et ai. (J. Org. Chem. 29, (July 1964) 5 2076-78); M. Imazawa et ai. (J. Org. Chem., 43. (15) (1978) 3044-3048); K.A. Watanabe et ai. (J. Org. Chem., 45, 3274 (1980)); ja R.P. Glinski et ai. (J. Chem., Soc. Chem. Commun., 915 (1970)), jotka liitetään tähän viitteinä, tai näissä kuvattuja vastaavia menetelmiä.

10 Keksinnön mukaiselle menetelmälle kaavan (I) B mu kaisten yhdisteiden valmistamiseksi on tunnusomaista että, (A) yhdiste, jolla on kaava R3 15 I: ! (m)

; “ "yJ

M

jossa R1, R2, R3 ja R4 merkitsevät samaa kuin edellä ja M 25 on halogeeni, hydroksi tai organosulfonyylioksiradikaali, saatetaan reagoimaan alkalimetalliatsidin kanssa; (B) yhdiste, jolla on kaava R3 a „2 I 4 30 a N,- ]·;. y R, N (IV) p 35 ^ n3 8 90664 jossa R1,, R2. ja R3, vastaavasti edustavat ryhmiä R1, R2 ja R3 tai näiden prekursoriryhmiä, edellyttäen, että ainakin yksi ryhmistä R1,, R2, ja R3, on prekursoriryhmä, ja R4 merkitsee samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan sellaisen 5 aineen kanssa tai sellaisissa olosuhteissa, joissa mainittu (mainitut) prekursoriryhmä (prekursoriryhmät) muuttuvat vastaaviksi halutuiksi ryhmiksi, jolloin aine tai olosuhteet ovat seuraavat: a) kaavan IV mukainen yhdiste, jossa R1, on 2,5'-0-10 anhydrosidos, saatetaan reagoimaan alkoksidin kanssa kaliumkarbonaatin läsnäollessa vastaavan yhdisteen muodostamiseksi, jossa R1 on C,.g-alkoksi; b) kaavan IV mukainen yhdiste, jossa R2, on vety, saatetaan reagoimaan asyloivan aineen kanssa vastaavan 15 yhdisteen muodostamiseksi, jossa R2 on asyyliryhmä; c) kaavan IV mukainen yhdiste, jossa R3, on 1,2,4-triatsolyyliryhmä, saatetaan reagoimaan alkoksyloivan aineen tai pyrrolidiinin kanssa vastaavan yhdisteen muodostamiseksi, jossa R3 on alkoksiryhmä tai vastaavasti pyr- . 20 rolidinyyliryhmä.

Ylläkuvatusta keksinnön mukaisesta menetelmästä on huomattava, että prekursoriyhdisteiden valinta määräytyy .. . pääasiassa sen mukaan, mikä nimenomainen yhdiste halutaan valmistaa, ja aineet ja olosuhteet valitaan sen mukaises-25 ti nukleosidien synteettisen kemian alalla tunnetuista.

Esimerkkejä tällaisista muunnosmenetelmistä on esitetty jäljempänä opastustarkoituksessa ja on selvää, että niitä voidaan muunnella tavalliseen tapaan halutusta yhdisteestä riippuen. Erityisesti, jos esimerkiksi on kuvattu kon-30 versio, joka muutoin johtaisi labiilien ryhmien ei-toi- vottuihin reaktioihin, niin silloin tällaiset ryhmät voidaan suojata tavalliseen tapaan ja poistaa suojaryhmät myöhemmin konversion jälkeen.

Siten esimerkiksi menetelmässä (A) kaavan (III) 35 mukaisen yhdisteen ryhmä M voi edustaa esimerkiksi halo- 9 90664 geeni- (esimerkiksi kloori-), hydroksi- tai organosul-fonyylioksi- (esimerkiksi trifluorimetyylisulfonyylioksi, metaanisulfonyylioksi- tai p-tolueenisulfonyylioksi-) radikaalia.

5 Sellaisten yhdisteiden valmistamiseksi, joissa 3'- atsidoryhmä on treo-muodossa. kaavan (III) mukaista yhdistettä, jossa ryhmä M on ervtro-muodossa oleva hydrok-siryhmä (jossa 5'-hydroksiryhmä on edullisesti suojattu esimerkiksi trityyliryhmällä), voidaan käsitellä esimer-10 kiksi trifenyylifosfiinilla, hiilitetrabromidilla ja li-tiumatsidilla. Vaihtoehtoisesti M voi edustaa ervtro-muo-dossa olevaa poistuvaa ryhmää, joka voidaan muuttaa treo-muodossa olevaksi atsidoryhmäksi esimerkiksi litium- tai natriumatsidikäsittelyllä, jolloin 5'-hydroksiryhmä suo-15 jataan samaan tapaan kuin edellä on esitetty. Suojaava 5'—trityyliryhmä voidaan sen jälkeen poistaa esimerkiksi lievällä happo-tai sinkkibromidikäsittelyllä.

Sellaisten yhdisteiden valmistamiseksi, joissa 3'-atsidoryhmä on ervtro-muodossa. kaavan (III) mukaista yh-20 distettä, jossa ryhmä M on treo-muodossa oleva halogeeni-(esimerkiksi kloori-) ryhmä (jossa 5'-hydroksi on edullisesti suojattu esimerkiksi trityyliryhmällä) voidaan käsitellä esimerkiksi litium- tai natriumatsidilla. 3'-treo-halogeeni- (esimerkiksi kloori-) lähtöaine saadaan 25 esimerkiksi antamalla vastaavan 3'-ervtro-hvdroksivhdis- teen reagoida esimerkiksi trifenyylifosfiinin ja hiili-tetrakloridin kanssa, tai vaihtoehtoisesti käsittelemällä organosulfonyylihalogenidilla (esimerkiksi trifluorime-taanisulfonyylikloridilla, jolloin muodostuu vastaava 3'-30 ervtro-oraanosulfonyvlioksivhdiste. joka sitten halo- genoidaan esimerkiksi edellä esitettyyn tapaan. Vaihtoehtoisesti voidaan käsitellä kaavan (III) mukaista 3'-treo-hydroksi- tai -organosulfonyylioksiyhdistettä esimerkiksi trifenyylifosfiinilla, hiilitetrabromidilla ja litiumat-35 sidilla, jolloin muodostuu vastaava 3'-ervtro-atsidovh- 10 90664 diste.

Kaavan (I) B mukaiset yhdisteet, voidaan muuntaa farmaseuttisesti hyväksyttäviksi suoloikseen tavalliseen tapaan, esimerkiksi käsittelemällä sopivalla emäksellä.

5 Retrovirusinfektiot vaikuttavat usein potilaan keskushermostoon ja tässä yhteydessä keksinnön mukaisilla yhdisteillä on se erityinen etu, että ne, kuten kokeet ovat osoittaneet, pystyvät ylittämään veri-aivoesteen kliinisesti tehokkaina määrinä.

10 Keksinnön mukaisten yhdisteiden on havaittu olevan erityisen tehokkaita retrovirusinfektioita ja gram-nega-tiivisten bakteerien aiheuttamia infektioita vastaan.

Tässä käytetty nimitys "retrovirusten aiheuttamat infektiot” viittaa mihin tahansa virukseen, joka elin-15 kiertonsa olennaisen osan aikana käyttää käänteiskopioi-jaentsyymiä.

Bakteerit, joita vastaan yhdisteiden on havaittu olevan erityisen tehokkaita, on esitetty seuraavassa.

Escherichia coli, Salmonella dublin, Salmonella 20 typhosa, Salmonella typhimurium, Shigella flexneri, Cit-robacter freundii, Klebsiella pneumoniae, Vibrio chloe-rae. Vibrio anquillarum, Enterobacter aerogenes, Pas-teurella multicoda, Haemophilus influenzae, Yersinia en-terocolitica, Pasteurella haemolytica, Proteus mirabilis 25 ja Proteus vulgaris, sellaisten ihmisen sairauksien kuten turistiripulin, virtsatietulehdusten, punataudin, lavantaudin ja koleran, samoin kuin eläinten sairauksien kuten vastasyntyneen vasikan suolitulehduksen, porsaan vieroi-tuksenjälkeisen suolitulehduksen ja kanan kolibakteeripe-30 räisen verenmyrkytyksen aiheuttajaorganismit.

Keksinnön mukaiset yhdisteet ovat erityisen tehokkaita seuraavia viruksia vastaan: ihmisen T-solujen lym-fotrooppivirukset (HTLV), varsinkin HTLV-I, HTLV-II ja HTLV-III (HIV); kissan leukemiavirus, hevosen tarttuva 35 anemiavirus, vuohen niveltulehdusvirus ja muut lentivi- 11 90664 rukset, samoin kuin muut ihmisen virukset, kuten esimerkiksi hepatitis-B -virus, Epstein-Barr -virus (EBV) ja pesäkekovettumataudin (MS) aiheuttaja. Keksinnön mukaisten yhdisteiden on havaittu olevan tehokkaita myös Kapo-5 sin sarkooman (KS) ja thrombocytopaenia purpuran (TP) hoidossa.

Keksinnön mukaisten yhdisteiden vaikutuksesta näin monia bakteeri- ja virusinfektioita vastaan on epäilemättä suurta lääketieteellistä etua, ja uuden toimintatavan 10 ansiosta näitä yhdisteitä voidaan käyttää yhdistelmähoidossa, jolloin vastustuskyvyn kehittymisen mahdollisuus pienenee. Nämä yhdistelmät ovat kuitenkin erityisen hyödyllisiä, koska 3'-atsidonukleosideillä on hämmästyttävä vahvistuskyky muiden terapeuttisten aineiden ohella käy-15 tettynä, kuten jäljempänä on kuvattu.

On havaittu, että 3'-atsidonukleosidit toimivat synergistisesti monien muiden terapeuttisten aineiden kanssa tehostaen siten epäsuhtaisesti molempien aineiden hoitovaikutusta. Kumpaakin yhdistettä tarvitaan hoitoon 20 huomattavasti vähemmän, terapeuttinen suhde kasvaa ja siten myrkyllisyysriski pienenee kummankin yhdisteen osalta.

Siten keksinnön mukaiset yhdisteet soveltuvat hyvin käytettäviksi yhdistelmähoidossa yhdessä ainakin yh-25 den muun hoitoaineen kanssa.

Erityisesti keksinnön mukaiset yhdisteet soveltuvat käytettäviksi edellä kuvattuun tapaan yhdistelmähoidossa, jossa kaksi aktiivista ainetta on mukana vahvis-tussuhteessa.

30 "Vahvistussuhde" on sellainen keksinnön mukaisen yhdisteen tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävän johdannaisen suhde toiseen terapeuttiseen aineeseen, jolla saadaan yksittäisten komponenttien hoitovaikutusten summaa suurempi hoitovaikutus.

12 90664

On huomattava, että vaikka yleensä on olemassa op-timisuhde maksimivahvistuksen aikaansaamiseksi, jopa häviävän pieni määrä toista ainetta riittää voimistamaan jonkin verran toisen vaikutusta, ja siten millä tahansa 5 kahden vahvistavan lääkkeen välisellä suhteella on edelleen haluttu synergistinen vaikutus. Suurin synergia havaitaan kuitenkin silloin, kun kaksi ainetta on mukana suhteessa, joka vaihtelee välillä 500:1 - 1:500, edullisesti välillä 100:1 1:100, erityisesti välillä 20:1 -10 1:20 ja varsinkin välillä 10:1 - 1:10.

Ylläkuvattuihin yhdistelmiin viitataan tässä myös nimellä keksinnön mukaiset yhdistelmät.

Halutun hoitovaikutuksen saavuttamiseksi keksinnön mukaisia yhdistelmiä voidaan hyvin antaa yhdessä, esimer-15 kiksi yhdessä farmaseuttisessa seoksessa, tai erikseen, esimerkiksi samanaikaisesti tai eri aikoina annettujen tablettien ja injektioiden yhdistelminä.

Virustenvastaisissa kokeissa on havaittu esimerkiksi se, että atsidonukleosidien vaikutusta voimistavat 20 sellaiset erityyppiset aineet kuten interferonit, nukleo-sidien kuljetusinhibiittorit, glukuronidaatioinhibiitto-rit, munuaiseritysinhibiittorit, ja jopa muut terapeuttiset nukleosidit, joilla ei välttämättä ole samojen organismien vastaista vaikutusta kuin keksinnön mukaisilla 25 yhdisteillä.

Erityisen edullisia ovat α-, β- ja -tyypin interferonit, kun taas nukleosidien kuljetusinhibiittoreihin kuuluvat sellaiset aineet kuten dilatseeppi, dipyridamo-li, 6—[(4—nitrobentsoyyli)tio]-9-(β-D—ribofuranosyyli)pu-30 riini, papaveriini, mioflatsiini, heksobendiini, lido- flatsiini ja niiden happoadditiosuolat.

Probenesidi on erityisen käyttökelpoinen yhdessä keksinnön mukaisten 3'-atsidonukleosidien kanssa, koska se inhiboi sekä munuaisten eritystä että glukuronidaa-35 tiota. Esimerkkejä muista tässä suhteessa käyttökelpoi- 13 90664 sista yhdisteistä ovat asetaminofeeni, aspiriini, lorat-sepaami, simetidiini, ranitidiini, tsomepiraakki, klofib-raatti, indometasiini, ketoprofeeni, naprokseeni ja muut yhdisteet, jotka pyrkivät glukuronidoitumaan tai muuten 5 glukuronidoituvat merkittävästi.

Keksinnön mukaisten 3'-atsidonukleosidien ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien johdannaisten vaikutusta vahvistavat muut terapeuttiset nukleosidijohdannaiset edellä kuvattuun tapaan, mukaan lukien esimerkiksi 10 GB-patenttijulkaisussa 1 523 865, US-patenttijulkaisussa nro 4 360 522, EP-patenttijulkaisuissa 74 306, 55 239 ja 146 516 ja EP-patenttihakemuksissa 434 393 ja 434 395 kuva-tuntyyppiset asykliset nukleosidit, ja erityisesti ylei-15 sen kaavan z ioT \ '» - 20 / \ N /

H2N N I

CKX CHCH OH

: Ϋ mukaiset yhdisteet, joissa Z edustaa vetyatomia tai hyd-25 roksi- tai aminoryhmää; X edustaa (a) happi- tai rikkiatomia tai metyleeniryhmää ja Y edustaa vetyatomia tai hydroksimetyleeniryhmää; tai (b) metyleenioksirynmää (-OCH2) ja Y edustaa hyd-30 roksiryhmää; ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävät johdannaiset.

Esimerkkejä yllämainituista johdannaisista ovat suolat ja esterit ja niihin kuuluvat emässuolat, esimerkiksi alkalimetalli- (esimerkiksi natrium-) tai maa-alka-35 limetallisuolat ja sellaisten orgaanisten happojen kuten 14 90 664 maito-, etikka-, omena- tai p-tolueenisulfonihapon farmaseuttisesti hyväksyttävät suolat, samoin kuin epäorgaanisten happojen, kuten kloorivety- ja rikkihapon farmaseuttisesti hyväksyttävät suolat.

5 Kaavan (A) mukaisten yhdisteiden estereitä, joita voidaan hyvin käyttää tämän keksinnön mukaan ovat formyy-lioksitai C,.I6 (esimerkiksi C,.6)-alkanoyylioksi- (esimerkiksi asetoksi- tai propionyylioksi-,) valinnaisesti sub-stituoidun aralkanoyylioksi- (esimerkiksi fenyyli-CM-al-10 kanoyylioksi- kuten esimerkiksi fenyyliasetoksi-) tai valinnaisesti substituoidun aroyylioksi- (esimerkiksi bent-soyylioksi- tai naftoyylioksi-) esteriryhmän kaavan (A) mukaisten yhdisteiden 9-sivuketjun toisessa tai molemmissa päätekohdissa sisältävät yhdisteet. Yllämainitut aral-15 kanoyylioksi- ja aroyylioksiesteriryhmät on voitu substi-tuoida esimerkiksi yhdellä tai useammalla halogeeniato-milla (esimerkiksi kloori- tai bromiatomilla) tai amino-nitriili- tai sulfamidoryhmillä, ryhmän aryyliosan sisältäessä edullisesti 6-10 hiiliatomia.

20 Erityisen edullisia tässä kuvattuun käyttöön sopi via edellä esitetyn kaavan (A) mukaisia yhdisteitä ovat 9-[2-hydroksi-l-hydroksimetyylietoksi)metyyli]guaniini, 2-amino-9-(2-hydroksietoksimetyyli)puriini ja erityisesti 9-(2-hydroksietoksimetyyli)guaniini (asykloviiri). Jäl-. 25 kimmäisellä yhdisteellä on havaittu olevan erityisen hyvä vahvistusvaikutus, erityisesti silloin, kun yhdistelmä sisältää 3'-atsido-3'-deoksitymidiinin, kuten esimerkeissä on kuvattu.

Mitä bakteerienvastaisiin aineisiin tulee, on ha-30 vaittu, että myös monet antibiootit tehostavat atsidonuk-leosidien vaikutusta. Näitä aineita ovat muiden muassa bentsyylipyrimidiinit, esimerkiksi 2,4-diamino-5-(3',4',5'-trimetoksibentsyyli)pyrimidiini (trimetopriimi) ja sen johdannaiset, joita on kuvattu esimerkiksi GB-pa-35 tenttijulkaisussa 1 405 246; sulfonamidit, esimerkiksi is 90 664 sulfadimidiini; rifampisiini; tobramysiini; fusidiinihap-po; kloramfenikoli; klindamysiini ja erytromysiini.

Muita tässä kuvattuun käyttöön soveltuvia ovat yhdistelmät, joissa toinen aine on esimerkiksi interleukii-5 ni II, suramiini, fosfonoformaatti, HPA 23, 2',3'-dideok-sinukleosidi, esimerkiksi 2',3'-dideoksisytidiini ja 2',3'-dideoksiadenosiini, tai sellainen lääke kuten leva-misoli tai tymosiini, joita käytetään lymfosyyttien lukumäärän kasvattamiseen ja/tai toiminnan lisäämiseen tar-10 koituksenmukaisella tavalla.

On edelleen huomattava, että keksinnön mukaisia yhdisteitä ja yhdistelmiä voidaan käyttää myös muiden im-muunitoiminnan säätelyhoitojen yhteydessä luuydin- ja lymfosyyttisiirrot mukaan lukien.

15 Joihinkin ylläkuvatuista retrovirusinfektioista, esimerkiksi immuunikatoon liittyy tavallisesti opportunistisia infektioita. Siten on huomattava, että esimerkiksi 3'-atsido-3'-deoksitymidiinin (AZT) ja asykloviirin yhdistelmä osoittautuisi erityisen käyttökelpoiseksi sel-20 laisen immuunikatopotilaan hoidossa, jolla on opportunis tinen herpesinfektio, kun taas AZT:n ja 9-[(2-hydroksi-l-hydroksimetyylietoksi)metyyli]guaniinin yhdistelmä olisi käyttökelpoinen sellaisen immuunikatopotilaan hoidossa, jolla on opportunistinen sytomegalovirusinfektio.

.25 Keksinnön mukaisia yhdisteitä ja niiden farmaseut tisesti hyväksyttäviä suoloja, joihin viitataan tässä myös nimellä aktiivinen aines, voidaan antaa mitä tahansa sopivaa tietä suun, peräaukon, nenän kautta, paikallinen (mukaanlukien suun kautta antaminen ja kielenalainen an-30 taminen), emättimen kautta ja parenteraalinen antaminen (mukaanlukien ihonalainen, lihaksensisäinen, suonensisäinen ja ihonsisäinen antaminen) mukaanlukien. On huomattava, että edullinen antotapa vaihtelee vastaanottajan kunnon ja iän, infektion laadun ja valitun aktiivisen 35 aineksen mukaan.

ie 90664

Yleensä sopiva annos on välillä 3,0 - 120 mg vastaanottajan ruumiinpainokiloa ja päivää kohti, edullisesti välillä 6-90 mg ruumiinpainokiloa ja päivää kohti ja edullisimmin välillä 15-60 mg ruumiinpainokiloa ja päivää 5 kohti. Haluttu annos on edullista jakaa kahteen, kolmeen, neljään, viiteen, kuuteen tai useampaan aliannokseen, jotka annetaan sopivin aikavälein päivän aikana. Nämä aliannokset voidaan antaa yksikköannosmuodossa, sisältäen esimerkiksi 10-1500 mg, edullisesti 20-1000 mg, ja edul-10 lisimmin 50-700 mg aktiivista ainesta yksikköannosta kohti.

3'-atsido-3'-deoksitymidiinillä tehdyt kokeet vi-ittaavat siihen, että annos tulisi antaa siten, että saavutetaan noin 1 - noin 75 μΜ, edullisesti noin 2-50 μΜ, 15 edullisimmin noin 3 - noin 30 μΜ aktiivisen aineen huip-pukonsentraatio plasmassa. Tämä voidaan saavuttaa injektoimalla suoneen liuosta, jossa on 0,1 - 5 % aktiivista ainesta, valinnaisesti suolaliuoksessa, tai suun kautta annetulla pillerillä, jossa on noin 1 - noin 100 mg ak-20 tiivistä ainesta/kg. Halutut veren konsentraatiotasot voidaan pitää yllä jatkuvalla infuusiolla, jonka nopeus on noin 0,01 - noin 5,0 mg/kg tunti tai ajoittaisilla infuusioilla, joissa on noin 0,4 - noin 15 mg aktiivista ainetta/kg.

25 Keksinnön mukaisia yhdistelmiä voidaan antaa yllä kuvattua vastaavalla tavalla aktiivisen aineksen ja lisänä käytetyn terapeuttisen aineen haluttujen hoitoannos-tusten saavuttamiseksi. Yhdistelmän annostus riippuu hoidettavasta tilasta, käytetystä aktiivisesta aineksesta ja 30 lisänä käytetystä terapeuttisesta aineesta ja muista kliinisistä tekijöistä kuten esimerkiksi potilaan kunnosta ja yhdistelmän antoreitistä. Kuten edellä on mainittu, aktiivinen aines ja lisänä käytetty terapeuttinen aine voidaan antaa samanaikaisesti (esimerkiksi yhtenäisessä 35 farmaseuttisessa seoksessa) tai erikseen (esimerkiksi 17 90664 erillisissä farmaseuttisissa seoksissa) ja yhdistelmät voidaan yleensä antaa paikallisesti, suun kautta, peräaukon kautta tai parenteraalisesti (esimerkiksi suonensisäisesti, ihonalaisesti tai lihaksensisäisesti).

5 Erityisesti keksinnön mukaiset yhdistelmät, joissa toinen aine on nukleosidikuljetuksen inhibiittori, voidaan antaa potilaalle tavalliseen tapaan. Suun kautta annettaessa aktiivisen aineksen annostus 1-200 mg/kg/-päivä, edullisesti 5-50 mg/kg/päivä on kuitenkin yleensä 10 riittävä. Parenteraalisesti annettaessa aktiivisen aineksen annostus 1-100 mg/kg/päivä, edullisesti 2-30 mg/kg/-päivä on yleensä riittävä. Munuaiserityksen/glukuronidaa-tion inhibiittorin määrä yhdistelmässä on riippumaton aktiivisen aineksen määrästä ja riittävä annos on välillä 15 4-100 mg/kg/päivä, edullisesti 5-60 mg/kg/päivä, edulli simmin 10-40 mg/kg/päivä.

Keksinnön mukaisissa yhdistelmissä, joissa toinen aine on interferoni, on aktiivista ainesta edullisesti 5-250 mg/kg/päivä; ja sopiva vaikuttava interferoni annos 20 on 3 x 106 - 10 x 106 ky ruumiinpinta-alaneliömetriä ja päivää kohti, edullisesti 4 x 106 - 6 x 106 ky/m2/päivä. Aktiivinen aine ja interferoni tulisi antaa suhteessa, joka on välillä noin 5 mg aktiivista ainetta/kg/3 x 106 ky interferonia/m - noin 250 mg aktiivista ainesta/-25 kg/päivä/10 x 106 ky interferonia/m /päivä, edullisesti noin 5 mg aktiivista ainesta/kg/päivä/4 x 106 ky interfe-ronia/m2/päivä - noin 100 mg aktiivista ainesta kg/päi-vä/6 x 106 ky interferonia/m2/päivä.

Interferoni annetaan edullisesti injektiolla (esi-30 merkiksi ihonalaisesti, lihaksensisäisesti tai suonensisäisesti) , kun taas aktiivinen aines annetaan edullisesti suun kautta tai injektiolla, mutta voidaan antaa millä tahansa tässä kuvatulla tavalla. Interferoni ja aktiivinen aines voidaan antaa yhdessä tai erikseen, ja 35 kummankin päivittäinen annos voidaan edullisesti antaa ie 90664 jaettuina annoksina.

Sellaisten keksinnön mukaisten yhdistelmien osalta, joissa toinen aine on muu terapeuttinen nukleosidi, sopiva vaikuttava suun kautta annetun aktiivisen aineksen 5 annos on 2,5 - 50 mg ruumiinpainokiloa ja päivää kohti, edullisesti 5-10 mg/kg/päivä; ja sopiva vaikuttava suun kautta annetun toisen terapeuttisen nukleosidin annos on 5-100 mg ruumiinpainokiloa ja päivää kohti, edullisesti 15-75 mg/kg/päivä. On edullista, että suun kautta annet-10 taessa aktiivisen aineksen ja toisen terapeuttisen nukleosidin välinen suhde on välillä noin 1:1 - 1:10, edullisemmin noin 1:2 - 1:8.

Sopiva vaikuttava suonensisäisesti annetun aktiivisen aineksen annos on yleensä noin 1,5 - 15 mg/kg/-15 päivä, ja sopiva vaikuttava suonensisäisesti annetun terapeuttisen nukleosidin annos on yleensä noin 5-30 mg/kg-/päivä. On edullista, että suonensisäisesti annettaessa aktiivisen aineksen ja toisen terapeuttisen nukleosidin välinen suhde on välillä noin 2:1 - 1:20, edullisemmin 20 noin 1:2 - 1:10.

Molempia yhdistelmän komponentteja on edullista antaa suun kautta tai injektiolla ja ne voidaan antaa yhdessä tai erikseen. Kummankin päivittäinen annos voidaan antaa jaettuina annoksina.

'25 Sellaisten keksinnön mukaisten yndistelmien osal ta, joissa toinen aine on bakteerien vastainen aine, sopiva vaikuttava aktiivisen aineksen annos on 2,5 - 50 mg/kg/päivä, edullisesti 5-10 mg/kg/päivä, ja sopiva vaikuttava bakteerienvastaisen aineen annos on 2-1000 mg/kg-30 /päivä, edullisesti 50-500 mg/kg/päivä. Aktiivisen aineksen ja bakteerienvastaisen aineen välinen suhde on edullisesti välillä 20:1 - 1:500, erityisesti 2:1 - 1:125.

On huomattava, että vaikka kolmea tai useampaa terapeuttista ainetta sisältäviä yhdistelmiä ei olekaan 35 erityisesti kuvattu tässä, sellaisia yhdistelmiä voi myös 19 90664 valmistaa keksinnön mukaisista aineista. Esimerkiksi 3'-atsido-3'-deoksitymidiinin (AZT), asykloviirin ja pro-benesidin yhdistelmällä on se kaksitahoinen etu, että se sekä vahvistaa AZT:n vaikutusta että parantaa sen saata-5 vuutta. Samoin keksinnön mukaisten yhdisteiden ja kahden tai useamman samantyyppisen muun terapeuttisen aineen yhdistelmät ovat mahdollisia, kuten AZT yhdessä sulfadimi-diinin ja trimetopriimin kanssa.

Vaikka on mahdollista antaa aktiivista ainesta yk-10 sinään, on edullista käyttää sitä farmaseuttisena formu-laationa. Tämän keksinnön mukaisiin formulaatioihin kuuluu ainakin yksi aktiivinen aines edellä esitetyn määritelmän mukaisesti yhdessä yhden tai useamman kantaja-aineen ja valinnaisesti muiden terapeuttisten aineiden 15 kanssa. Jokaisen kantaja-aineen täytyy olla "hyväksyttävä” siten, että se on yhteensopiva muiden formulaation ainesten kanssa eikä ole vahingollinen potilaalle. Formulaatioihin kuuluvat suun kautta, peräaukon kautta, nenän kautta, paikallisesti (mukaanlukien suun kautta ja kie-20 lenalaisesti), emättimen kautta tai parenteraalisesti (mukaanlukien ihonalaisesti, lihaksensisäisesti, suonensisäisesti ja ihonsisäisesti) annettaviksi soveltuvat. Formulaatiot voivat hyvin olla yksikköannosmuodossa ja ne voidaan valmistaa millä tahansa lääkkeenvalmistusalalla 25 tunnetulla menetelmällä. Tällasiin menetelmiin kuuluu vaihe, jossa aktiivinen aines yhdistetään kantaja-aineeseen, joka edustaa yhtä tai useampaa lisäainetta. Formulaatiot valmistetaan yleensä yndistämällä aktiivinen aines tasaisesti ja perusteellisesti nestemäisten kantaja-30 aineiden tai hienojakoisten kiinteiden kantaja-aineiden tai molempien kanssa, ja sen jälkeen tarvittaessa muotoilemalla tuote.

Suun kautta annettaviksi sopivat tämän keksinnön mukaiset seokset voivat olla erillisiä yksiköitä kuten 35 esimerkiksi kapseleita tai tabletteja, joista jokainen 20 9 0 6 6 4 sisältää tietyn määrän aktiivista ainesta; jauheena tai jyväsinä; vesiliuoksena tai -suspensiona tai muuhun nesteeseen kuin veteen tehtynä liuoksena tai suspensiona; tai öljy-vedessä neste-emulsiona tai vesi-öljyssä -neste-5 emulsiona. Aktiivinen aines voi olla myös pilleri-, sii-rappi-tai tahnamuodossa.

Tabletti voidaan valmistaa puristamalla tai valamalla, valinnaisesti yhteen tai useampaan lisäainekseen yhdistettynä. Puristetabletit voidaan valmistaa purista-10 maila sopivassa koneessa vapaasti virtaavassa muodossa, kuten esimerkiksi jauheena tai jyväsinä oleva aktiivinen aines, johon on valinnaisesti sekoitettu sideainetta (esimerkiksi povidonia, gelatiinia, hydroksipropyylime-tyyliselluloosaa), voiteluainetta, inerttiä laimennusai-15 netta, säilöntäainetta, hajottavaa ainetta (esimerkiksi natriumtärkkelysglykollaattia, ristisidottua povidonia, ristisidottua natriumkarboksimetyyliselluloosaa) pinta-aktiivista tai dispergoivaa ainetta. Valetut tabletit voidaan valmistaa valamalla sopivassa koneessa inertillä 20 nestemäisellä laimennusaineella kostutettu jauhemainen yhdisteseos. Tabletit voidaan valinnaisesti pinnoittaa tai uurtaa ja niitä voidaan formuloida, jotta saadaan aikaan niiden sisältämän aktiivisen aineksen hidas tai säädelty vapautuminen käyttämällä esimerkiksi hydroksi-25 propyylimetyyliselluloosaa eri määräsuhteissa, jolloin saadaan haluttu vapautumisprofiili.

Suuhun paikallisesti annettavaksi sopiviin formu-laatioihin kuuluvat pastillit, joissa aktiivinen aines on sekoitettuna maustettuun perusaineeseen, tavallisesti 30 sakkaroosiin ja akaasiaan tai traganttiin; pastillit, joissa aktiivinen aines on sekoitettuna inerttiin perusaineeseen, kuten esimerkiksi gelatiiniin ja glyseroliin tai sakkaroosiin ja akaasiaan; ja suuvedet, joissa aktiivinen aines on sekoitettuna sopivaan nestemäiseen kanta-35 ja-aineeseen.

2i 90 6 64

Peräaukon kautta annettavat formulaatiot voivat olla peräpuikkoina, joissa on sopivaa perusainetta, esimerkiksi kaakaovoita tai salisylaattia.

Emättimen kautta annettavaksi sopivat formulaati-5 oihin kuuluvat veteen ja muuhun kuin veteen tehdyt isotoniset steriilit injektioliuokset, joissa voi olla hape-tuksenestoaineita, puskureita, bakteriostaatteja ja liuenneita aineita, jotka tekevät formulaation isotoniseksi aiotun vastaanottajan veren kanssa; ja veteen ja muuhun 10 kuin veteen tehdyt steriilit suspensiot, joissa voi olla suspendointiaineita ja paksunnosaineita. Formulaatiot voivat olla suljetuissa yksikköannos- tai moniannossäili-öissä, esimerkiksi ampulleissa ja pulloissa, ja niitä voidaan varastoida pakkaskuivatussa (lyofilisoidussa) 15 tilassa, jolloin ne vaativat ainoastaan steriilin nestemäisen kantaja-aineen, esimerkiksi injektioveden lisäyksen ennen käyttöä. Valmistelemattomia injektioliuoksia ja -suspensioita voidaan valmistaa edellä kuvattujen kaltaisista steriileistä jauheista, jyväsistä ja tableteista.

20 Edullisia yksikköannosformulaatioita ovat aktii vista ainesta päivittäisen annoksen tai yksikön, päivittäisen yllämainitun aliannoksen tai sen sopivan osan sisältävät.

Keksinnön mukaiset yhdisteet voivat olla myös 25 eläinlääketieteelliseen käyttöön tarkoitetuissa formulaa- tiomuodoissa, jotka voidaan valmistaa esimerkiksi alan tavanomaisin menetelmin. Esimerkkejä tällaisista eläin-lääkeformulaatioista ovat seuraaviin antotapoihin sopivat : 30 (a) suun kautta antaminen, esimerkiksi pakkolääk- keet (esimerkiksi veteen tai muuhun kuin veteen tehdyt liuokset ja suspensiot); tabletit tai pillerit; rehuihin sekoitettavat jauheet, jyväset tai pelletit; kielelle levitettävät tahnat; 22 90 664 (b) parenteraalinen antotapa, esimerkiksi steriilin liuoksen tai suspension ihonalaisena, lihaksensisäi+ senä tai suonensisäisenä injektiona; tai (mikäli tarkoituksenmukaista) utareensisäisenä injektiona, jolloin sus- 5 pensio tai liuos viedään utareeseen nännin kautta; (c) paikallinen antotapa, esimerkiksi iholle levitettynä voiteena, salvana tai suihkeena; tai (d) emättimensisäinen antotapa, esimerkiksi pessaarina, voiteena tai vaahtona.

10 On huomattava, että ylläkuvatun kaltaiset yksit täiset tai erilliset formulaatiot ovat sopivia myös keksinnön mukaisille yhdistelmille, ja ne voidaan valmistaa samalla tavalla.

On huomattava, että yllä erityisesti mainittujen 15 ainesten lisäksi tämän keksinnön mukaiset formulaatiot voivat sisältää muita alalla tavanomaisia aineita formu-laatiotyypistä riippuen, esimerkiksi suun kautta annettaviksi sopivat formulaatiot voivat sisältää sellaisia lisäaineita kuten makeutusaineita, paksunnosaineita ja 20 mausteita.

Eräiden 3'-atsodinukleosidien ja niitä sisältävien yhdistelmien biologinen aktiivisuus on kuvattu seuraavas-sa.

31-atsido-3'-deoksitymidiiniä (AZT) annettiin suun 25 kautta kahdelle immuunikatopotilaalle annoksin 2 mg/kg joka 8. tunti hoidon 1. ja 2. päivänä. 2. ja 3. päivänä potilaille annettiin myös 500 mg probenesidiä (PB) joka 6. tunti ja yksittäinen annos AZT:ä annettiin 3. päivänä. AZT:n huippu- (C , ) ja pohja- (C . ) arvot 3. päivänä • 30 (probenesidin antamisen jälkeen) olivat huomattavasti korkeampia kuin vastaavat tasot 1. päivänä johtaen kehon kokonaisselvityskyvyn (Cl/F) 3-kertaiseen pienenemiseen ja AZT:n keskimääräisen puoliintumisajan (tl/2) pitenemiseen (0,88:sta 1,73 tuntiin) PB-hoidon aikana. Keskimää-35 räinen AZT-glukuronidi/AZT-suhde pieneni huomattavasti 7,3:sta 2,4:ään PB-hoidon jälkeen. AZT:n pääasiallisten farmakokineettisten parametrien arvot ennen PB:n samanaikaista antamista ja sen jälkeen on koottu taulukkoon 1.

23 90 664 7,3:stä 2,4:ään PB-hoidon jälkeen. AZT:n pääasiallisten farmakokineettisten parametrien arvot ennen PB:n samanaikaista antamista ja sen jälkeen on koottu taulukkoon 1.

Taulukko 1 5

Potilas AUC Cmaks.Cmin T maks. Cltot/F tl/2 nro (h* pm) (pm) (pm) Ch') (ml/min/70kg) ( h ) 1. AZT/PB 10,41 6,13 0,15 0,25 829,50 1,84 2. AZT/PB 10,00 6,46 0,27 0,50 92^00 1,61 ^ Keskiarvo 10,21 6^30 0,21 0,38 875,25 1,73 t SP 0,29 0;23 0,08 0,18 64,70 0,16 1. AZT 3,70 3,74 0,00 0,50 2333,80 0,87 2. AZT 3,04 2,51 0,00 0,31 3027,00 0,89 15 Keskiarvo 3,37 3,13 0,00 0,41 2680,40 0,88 ± SP 0,47 0,87 0,00 0,13 480,17 0.01

Virustenvastainen vaikutus 31-atsido-31-deoksitymidiinin (AZT) Friendin leuke-miaviruksen (FLV) vastaisen vaikutuksen tehostuminen nukleo-20 sidikuljetusta inhiboivilla aineilla dipyridamolilla, dilat-seepilla ja 6-£(4-nitrobentsyyli)tiq7-9-^-D-ribofuranosyy-li)puriinilla on esitetty taulukossa 2. FG-10-solut siirrettiin levylle päivää ennen kuin ne infektoitiin FLV:11a.

Tunnin kuluttua infektiosta testattavia yhdisteitä tai yhdis-25 telmiä lisättiin tiettyyn konsentraatioon. Levyä inkuboi-tiin kolmen päivän ajan, alusta vaihdettiin tuoreeseen McCoyn 5A-alustaan ja inkuboitiin vielä kolme päivää. Testattavien yhdisteiden/yhdistelmien konsentraatiot, joilla saavutettiin 50 %:nen pesäkeinhibitio, määritettiin taulu-30 kossa 2 esitetyllä tavalla. Dipyridamolilla (10 ^uM) ja di-latseepilla (5 ^uM) ei kummallakaan yksinään ollut mitään havaittavaa virustenvastaista vaikutusta.

24 90 664

Taulukko 2

Yhdiste/yhdistelmä Atsidotymidiinin ED .(nM) A2T 5 50 5 AZT + 1 pM dipyr idamolia 1 A2T + 5 uM dipyridamolia A2T + 10 uM dipyridamolia q 2 A2T + 5 μΜ dilatseeppiä g^5 A2T + 5 uM 6-[(^-nitrobentsyyli) tio/-10 9-&-D -ribofuranosyyli)puriinia 3 31-atsido-3'-deoksitymidiinin (AZT) ITP:n vastainen vaikutus

Potilaalla, jonka verihiutaleiden lukumäärä oli _ 3 38 000 nm , oli diagnosoitu olevan thrombocytopaenia 15 purpura (verihiutaleiden lukumäärä < 100 000 mm ) ja hän tä hoidettiin kuuden viikon ajan 5 mg:lla/kg AZT:ä suonensisäisesti joka 6. tunti, jolloin hänen verihiutalemäärän- —3 sä kasvoi 140 000:ään mm . Hoito muutettiin sen jälkeen 5 mg:aan/kg/4 tuntia suun kautta 4 viikoksi, keskeytettiin 20 4 viikoksi, jolloin verihiutaleiden lukumäärän havaittiin _3 laskevan 93 000reen mm kahden viikon kuluttua ja 70 000:ään mm ^ neljän viikon kuluttua. Hoito aloitettiin uudestaan 5 mg:lla/kg/4 tuntia suun kautta viideksi viikoksi ja verihiutaleiden lukumäärä nousi 194 000:ään mm 25 Annoksen pienentäminen 2,5 mg:aan/kg/4 tuntia suun kautta johti pieneen verihiutalekukumäärän laskuun, mutta ei kuitenkaan siinä määrin, että se olisi johtanut ITP-diangoosiin.

Kaposin sarkooman hoito 31-atsido-31-deoksitymi-diinillä (AZT) •30 Tässä tutkimuksessa 9:ää potilasta, joilla oli diag nosoitu Kaposin sarkooma (KS), hoidettiin AZTillä ja heissä havaittiin seuraavat vaikutukset.

Yksi potilas parani täysin.

Kolmen potilaan vammat pienenivät.

-35 Kahden potilaan KS pysyi vakaana.

Kolmen potilaan vammat pahenivat.

25 90 664

Vaste, joka oli - 50 %, on verrattavissa tällä hetkellä parhaana pidetyllä KS-hoidolla, yhdistelmä-a-inter-feronilla saatuihin tuloksiin.

AZT/asykloviiri -yhdistelmien HIV;n vastainen vai-5 kutus in vitro Käyttäen vastaavaa menetelmää kuin esimerkissä 61, AZT:n ja asykloviirin yhdistelmien HIV:n vastaista vaikutusta testattiin in vitro.

ACV:llä oli yksin käytettynä vähän vaikutusta, suu-10 rin testattu konsentraatio, joka oli 16 ^,ug/ml, suojasi al le 30 %:sesti, kun AZT:llä saavutettiin tällä menetelmällä 100 %:n suoja konsentraatiossa 8 ^uM.

Taulukossa 3 on esitetty ne lääkeaineiden yhdistelmät, joilla saavutetaan 100 %:n suoja.

15 Taulukko 3 ACV (^ug/ml) AZT ( ,uM) 0 8 0,5 20 2 1 1 4 0 8 Nämä tulokset osoittavat, että ACV tehostaa AZT:n virustenvastaista vaikutusta noin kolminkertaiseksi.

25 AZT/interferoni -yhdistelmien HIV:n vastainen vai kutus in vitro

Terveiltä HIV-seronegatiivisilta vapaaehtoisilta luovuttajilta peräisin olevia periferaalisia yksitumaisia verisoluja (PBMC) saatiin heparinisoidun veren Ficoll-.30 Hypaque -sedimentaatiolla. Soluja käsiteltiin 10 ^ug:lla/ml fytohemagglutin-inia (PHA) ja niitä kasvatettiin RPMI 1640 -alustalla, jota oli täydennetty 20 %:lla sikiövasi-kan seerumia (FCS), antibiooteilla, 1-glutamiinilla ja 10 %:lla interleukiini-2:ta (IL-2) (Electronucleonics, Bethesda, MD). Neljä - viisi päivää PHA-altistuksen jälkeen 26 9 0664 5 3 solut jaettiin konsentraatiossa 4 x 10 solua/ml 25 cm :n pulloihin, joissa oli 5 ml alustaa ja virusten annettiin sitten vaikuttaa jäljempänä esitetyllä tavalla. Virusten siirrostuspäivä on 0. päivä. Neljäntenä päivänä lisättiin 5 tuoretta alustaa. Joka 3. tai 4. päivä sen jälkeen osa solu- suspensiosta poistettiin analyysiä varten ja korvattiin so-luttomalla alustalla. Kokeet 2 ja 4 päättyivät 14 päivän kuluttua ja kokeet 1 ja 3 16 päivän kuluttua.

Virusvarastona oli soluton HIV-infektoitujen H9-solu-10 jen supernatanttineste, joka oli jäädytettynä erissä -70°C:ssa. Kudosviljelmän 50 %:sesti infektoiva virusvaras-toannos (TCID^q) oli 10^/ml.

Eri luovuttajilta saatuja PBMC-soluja käyttäen tehtiin neljä erillistä koetta.(Taulukko 4). Kokeessa 1 molem-15 pia lääkeaineita lisättiin sen jälkeen, kun solut oli altis- g tettu virukselle. 40x10 soluneriä suspensoitiin 20 ml:aan 5 alustaa, jossa 10 TCID^q -annosta virusta, yhdeksi tunniksi, pestiin kolme kertaa ja suspensoitiin uudelleen alustaan, joka ei sisältänyt viruksia. Kokeissa 2-4 soluja in-20 kuboitiin 24 tunnin ajan alustalla yhdessä yhdistelmä-<^-in- terferonin (rlFNoJA) kanssa tai ilman sitä, ja sen jälkeen AZT:n ja virusten annettiin vaikuttaa niihin. Virus lisättiin suoraan viljelmiin pienessä viljelmätilavuudessa eikä 3 3 sitä pesty pois. Virussiirrokset olivat 4x10 , 10 ja ' 25 2x10 TCIDj-g-annosta kokeissa 2, 3 ja 4, vastaavasti. Lää- keainekonsentraatiot säädettiin kunkin alustan vaihdon yhteydessä niin, että alkuperäiset konsentraatiot säilyivät.

Kaikissa kokeissa tutkittiin tietyn rIFNo(A:n ja AZT:n yhdistelmän kaksinkertaisia sarjalaimennoksia. Kutakin yh-30 distelmässä käytettyä rlFNoA- ja AZT-konsentraatiota tutkittiin myös yksinään vertailukohtien saamiseksi.

Kaikissa kokeissa pidettiin yllä kaksoisviljelmiä kutakin konsentraatiota ja infektoitua ja infektoimatonta vertailuryhmää kohti. Kokeessa 1 tutkittiin yhdistelmää 35 3,2 yuM AZT:ä ja 128 yksikköä rIFNolA:a/ml (U/ml) samoin kuin tämän yhdistelmän 5 kaksinkertaista laimennosta.

27 90664

Kokeissa 2 ja 3 käytettiin yhdistelmää 0,16 ^,uM AZT:ä ja 128 U/ml rIFN^A:a ja 3-4 tämän yhdistelmän kaksinkertaista laimennosta. Kokeessa 4 käytettiin yhdistelmää 0,08 yUM AZT:ä ja 128 U/ml rIFN0Ä:a, ja 2 tämän yhdis-5 telmän kaksinkertaista laimennosta.

Noin viikon kuluttua tarkastettiin joka 3. - 4. päivä, oliko viljelmissä viruksia. Solujen HIV-antigeenit määritettiin epäsuoralla immunofluoresenssillä; supernatantti-nesteistä määritettiin käänteiskopioijaentsyymiaktiivisuus 10 (RT-aktiivisuus), virussaanto, HIV-p24-antigeeni radioimmu- nomenetelmällä.

Choun ja Talalayn usean lääkeaineen vaikutusanalyy-simenetelmää (Advances in Enzyme Regulation, (1984),22, 27-55) käytettiin lääkeyhdistelmien vaikutusten arvioi-15 miseen.

Tulokset arvioitiin myös isobologrammimenetelmää, lääkkeiden yhdysvaikutusten geometrista määritysmenetelmää käyttäen. Halutun (esimerkiksi 50 %:sesti inhiboiva) vaikutuksen tuottava AZT-konsentraatio merkitään vaaka-akse-20 lille ja saman vaikutuksen aikaansaava rlFNoiA-konsentraa- tio merkitään pystyakselille. Piirretään näitä pisteitä yhdistävä viiva ja merkitään saman vaikutuksen tuottavaa konsentraatioyhdistelmää vastaava piste. Jos tämä piste jää viivan alapuolelle, yhdistelmän katsotaan olevan sy-25 nergistinen.

Kokeessa 1 kaikki AZT-konsentraatiot olivat täysin inhiboivia, joten yhdysvaikutuksia oli mahdoton arvioida. Kokeissa 2-4 aineiden synergistinen vuorovaikutus havaittiin johdonmukaisesti (taulukot 4-9). Synergia oli ilmei-i0 nen kaikkien käytettyjen virusten lisääntymistä mittaa- vien määritysten mukaan ja säilyi silloinkin, kun rIFNo(A:n yksittäisvaikutus oli mitätön. Synergialaskelmat tehtiin soveltaen usean lääkeaineen vaikutusanalyysimenetelmää kokeista 2-4 saatuihin RT-tuloksiin, kokeista 2 ja 3 saa-35 tuihin virussaantotuloksiin ja kokeesta 4 saatuihin RIA- tuloksiin. Myös isobologrammimenetelmä osoitti synergian.

28 90664

Taulukko 4 HIV:n Lisät-

siirrostus- ty HIV Lääkeainelisäyksen ajoitus 5 Koe menetelmä3 (TCID.-n) rIFNdA AZT

1 A 1CT 0 0 2 B 4x10^ -24 tuntia 0 3 B 10^ -24 tuntia 0 4 B 2x10^ -24 tuntia 0 10 (a) menetelmä A: 4x10 solua suspensoitiin 20 ml:aan alustaan, jossa oli 103 TCID^-annosta HIV:tä, yhdeksi tunniksi 37°C:seen, sen jälkeen solut pestiin ja suspensoitiin uudelleen.

15 menetelmä B: Mainittu määrä viruksia lisättiin alustassa olevia 2x10 solua kohti; soluja ei sen jälkeen pesty.

Taulukko 5 20 rIFN«<A:n ja AZT:n vaikutukset keskimääräisiin käänteisko- pioijaentsyymin aktiivisuusmääritystuloksiin (cpm/10^ solua x 103).

. . rlFNcxA (U/ml) " 25 AZT (,um) 0 8 16 32 64 128 0 205 173 150 193 169 151 0,01 159 85 ··’: 0,02 110 42 0,04 71 10 '30 0,08 31 4 0,16 7 -| 29 9 O 66 4

Taulukko 6 Koe 3 - päivä 13 rIFN(*A:n ja AZT:n vaikutukset keskimääräisiin RT-arvoihin 5 (cpm/106 solua x 10^).

rlFNoiA (U/ml) AZT ( ,uM) 0 16 32 6j4 U8 0 157 143 117 117 130 10 0,02 51 10 0,04 10 0 0,08 2 0 0,16 5 0 15 Taulukko 7

Koe 4 - päivä Ί 1 rIFN«A:n ja AZT:n vaikutukset keskimääräisiin RT-arvoihin (cpm/10^ solua x 10^) ^ rlFNaA (U/ml) AZT^M) 0 32 64 128 0 32 5 4 2 0,02 8 1 2 5 °704 4 0 °r08 1 0 3ϋ 90664

Taulukko 8 Koe 3 - päivä 13 rlFNctfArn ja AZT:n vaikutukset virussaantoon (TCID^-g/ml) 5 rlFNaA (U/ml) ΑΖΤ(μΜ) 0 16 32 64 128 0 105'7 105?6 105’3 ΙΟ5/1 105,° 10 ,02dfl^_μΐίώ!_* ,04,10.3 .dO1'9 ,08.10 W > L<l£l!-► , 9

Taulukko 9 15 Koe 4 - päivä 14 rIFNo*A:n ja AZT:n vaikutukset HIV-p24 :ääna.

IFNaA (U/mi) ΑΖΤ(μΜ) 0 32 64 128 20 0 200-300 100-200 50-100 25-30 0;02 100-200 2,2 0,04 25-30 1^0 0,08 11,2 0,8 25 aHIV-p24 -konsentraatiot on esitetty ng:na proteiinia/ml 3i 90664

Taulukko 10 RT-tuloksista lasketut AZT:n ja rIFNoiA:n yhdistelmäindeksit

Eri RT-inhibitioasteita 5 vastaavat yhdistelmäindeksit

Viljely-

Koe päivä 50% 90% 95% 2 7 2,14 0,34 0,23 10 2 10 0,37 0,30 0,28 < 3 6 0,26 0,73 1,.39 3 13 0,12 0,15 0,17 3 16 <0,01 0,02 0,05 4 8 0,01 0,03 0,04 15 4 14 0,02 0,07 0,12

Yhdistelmäindeksien arvot määritettiin ratkaisemalla yhtälö eri RT-inhibitioasteita vastaten. Yhdistelmäindeksien arvot < 1 viittaavat synergiaan. Esitetyt yhdistelmä-20 indeksien arvot saatiin käyttämällä yhtälön keskinäisesti ei-poissulkevaa muotoa; keskinäisesti poissulkevaa muotoa käyttäen saadut arvot olivat aina hieman pienempiä.

Bakteerienvastaisen synergian in vitro -tutkimukset 31-atsido-3'-deoksitymidiiniä ja 8:aa tunnettua 25 bakteerienvastaista ainetta (lueteltu taulukossa 11) käsi teltiin kutakin N,N-dimetyyliformamidilla 30 minuutin ajan. Mikrotiitterilaimennokset valmistettiin käyttäen Wellcotest-lientä.

Ennen synergiatestausta, kunkin yhdisteen MIC-arvo 30 määritettiin erikseen testiorganismia (E. coli CN314) vas taan. Taulukossa 11 on esitetty kunkin lääkeaineen MIC-lop-pupisteet E. coli CN314:lle.

Testattavien lääkeaineiden tai 3'-atsido-3'-deoksi-tymidiinin kaksinkertaiset sarjalaimennokset valmistettiin 35 "tasapohja"- tai ”siirto"-mikrotiitterilevyille, vastaavasti.

32 90664

Sopivat laimennokset sisältävät levyt yhdistettiin, jolloin saatiin 192 laimennoksen sarja. Suurin minkään lääkeaineen käytetty konsentraatio oli kaksi kertaa sen MIC-arvo (taulukko 11). Koelevyille siirrostettiin baktee-

E

5 riviljelmä, jossa oli noin 5x10 CFU/ml ja niitä inkuboi- tiin sen jälkeen 27°C:ssa 18 tunnin ajan. Kuopat merkittiin sen mukaan kasvoivatko bakteerit niissä vai eivät ja MIC-arvot määritettiin. "Osa-inhibitiokonsentraatiot" (FIC-arvot) laskettiin MIC-arvoista jakamalla yhdistelmän 10 MIC-arvo kunkin yksittäisen aineen MIC-arvolla. Fraktioi den summa (osa-inhibitiokonsentraatioiden summa) laskettiin sen jälkeen. Jos tulos on noin 0,5 tai pienempi, se viittaa synergiaan.

Taulukko 11 15 Yksinään käytettyjen testattavien lääkeaineiden minimi-in- hibitokonsentraatiot (MIC-arvot)

Yhdiste MIC ( ,ug/ml)

Tobramysiini 0,4 20 Fusidiinihappo 1000

Kloramfenikoli 3,1

Klindamysiini 100

Erytromysiini 25

Rifampisiini 6,2 -25 3 '-atsido-3 '-deoksi- tymidiini 1,0

Trimetopriimi 0,125

Sulfadimidiini 32

Synergiakokeiden tulokset on esitetty taulukossa 12.

30 33 90664

Taulukko 12

Synergiatutkimukset: AZT:n ja muiden bakteerienvastaisten aineiden yhdistelmät 5

Optimi-MIC -arvot (yug/ml):

Yhdistelmä Lääkeaine/AZT FIC-indeksi

Tobramysiini/AZT 0,2/0,125 0,25

Fusidiinihappo/AZT 250/0,03 0,28

Kloramf enikoli/AZT 1,6/0,06 0,31

Klindamysiini/AZT 12,5/0,25 0,375

Erytromysiini/AZT 6,2/0,25 0,5

Rifampisiini/AZT 3,1/0,06 0,56 15 Trimetopriimi/AZT 0,004/0,5 0,504

Sulf adimidiini/AZT 0,25/0,125 0,375 3'atsidonukleosidien HIV:n vastainen aktiivisuus in vitro 20 3-atsidonukleosidien (lääkeaineiden) in vitro-aktii- visuus määritettiin kahdessa solulinjassa; H9 (OKT4+-T-so-lulinja, HIV:n lisääntymisen salliva, mutta osittain vastustuskykyinen HIV:n sytopaattiselle vaikutukselle) ja TM3 (T-soluklooni, spesifinen tetanus-toksoidille, immortali-'25 soitu letaalisti säteilytetyllä HTLV-I:llä ja valittu no pean kasvun ja sen takia, että se on herkkä HIV:n sytopaat-:; tiselle vaikutukselle).

Inhibitiomääritys tehtiin seuraavasti: T3-soluja stimuloitiin antigeeni-plus-, säteilytetyillä (4000 rad; - 30 40 Gy) tuoreilla autologisilla periferaalisilla yksitumai silla verisoluilla (PBM) ja viljeltiin täydellisellä alustalla, jossa oli 15 % (v/v) interleukiini-2-:ta (IL-2, lek-tiinitön, Cellular Products, Buffalo, NY) kuusi päivää ennen määritystä. ATH8-soluja käytettiin ilman antigeenisti-.35 mulaatiota. Sen jälkeen kun kohde-T-solut oli esialtistet- tu polybreenille (2 ^ug/ml, 30 min), ne pelletoitiin, 34 90664 altistettiin HIV:lie 45 minuutiksi, suspensoitiin uudelleen 2 mlraan tuoretta alustaa, ja niitä inkuboitiin viljelmä-putkissa 37°C:ssa 5 % CC^ia sisältävässä ilmassa. Vertailu-soluja käsiteltiin samoin, mutta niitä ei altistettu viruk-5 selle. IL-2:n ja lääkeaineen annettiin jatkuvasti vaikuttaa soluihin. Kun ATH8-soluja käytettiin tässä määritysmenetelmässä, viisi viruspartikkelia solua kohti oli pienin sytopaattinen virusannos. Solujen yhteisviljelmäkokeissa 5x10^ letaalisti säteilytettyä (10 000 rad) HIV-RF-II:ta 10 tuottavaa H9-solua tai infektoimatonta H9-solua lisättiin 2x103teen kohde-T-soluun. Eri ajankohtina elävien solujen kokonaismäärä laskettiin hemosytometrillä mikroskoopissa tryptaanisinisen ekskluusiomenetelmällä.

Tulokset on esitetty taulukossa 13.

15 Taulukko 13

Yhdiste ED^Q (^uM) 31-atsido-2',3'-dideoksisytidiini 10 3'-atsido-5-bromi-21,3'-dideoksi-uridiini 5 20 3'-atsido-5-bromi-2',3'-dideoksisytidiini 5 (E)-3-^1~(3'-atsido-2',31-dideoksi-/3-p-erytro-pentofuranosyyli) -1 ,2,3,4- tetrahydro-2,4-diokso-5-pyrimidinyy-2 5 li7-2-propeenihappo 100 31-atsidonukleosidien bakteerienvastainen aktiivisuus in vitro

Taulukossa 14 on esitetty 3'-atsidonukleosidien bakteerienvastainen aktiivisuus in vitro pienimmän inhiboi-30 van konsentraation mukaan (MIC) eri bakteerilajeja vastaan.

Käytetty standardi oli trimetopriimi (TMP) ja alusta oli Wellcotestin herkkyystestiagar, johon oli lisätty 7 % lysoitua hevosen verta.

35 90664

Taulukko 14 MIC ( ,ug/ml) Stan-

Organismi Yhdiste__ dardi 1 2 3 4 3678 E.coli 0;1» >100 10 0,1» 10 0fl» 10 10 >100

Salmonella 0,1» 10 10 0,1» >100 10 10 >100 0,3 typhimunum / ' 10 Salmonella o,l» 0,1» 10 0,1» 0,1» 10 10 0,1» 0,1 typhosä ; 7 ' r '

Entero. 0^1» 10 >100 >100 100 10 10 >100 0;5 aerogenes

Citro. f reundii 10 10 10 “f1» 10 10 10 >10° °,·5 15 Käytetyt yhdisteet olivat: 1) 3’-atsido-3’-deoksi-4-tiotymidiini 2) 3 ’-atsido-3'-deoksi-5'-O-asetyyli-4-tiotymidiini 3) 31-atsido-3'-deoksi-2-deoksi-2-tiotymidiini 4) 5'-asetyyli-3'-atsido-3-bentsoyyli-3'-deoksityrni- 20 diini 5) 1 — (5'-O-asetyyli-31-atsido-2',3'-deoksi-^-D-erytro-pentofuranosyyli)-5-metyyli-4-(1,2,4-triatsol-1-yyli)- 2(1H)-pyrimidinoni 6) 1 - (3 1 -atsido-2 1 , 3 ' -dideoksi-/^-D-erytro-pentofura- • 25 nosyyli)-2-(bentsyyliokso)-5-metyyli-4-(1H)-pyrimidinoni 7) 3'-atsido-31-deoksi-2-metoksitymidiini 8) 3'-atsido-5-bromi-2',31-dideoksiuridiini

Seuraavat esimerkit on tarkoitettu ainoastaan kuva; ,iaan keksintöä eikä rajoittamaan sen alaa millään tavoin.

'· 30 Esimerkeissä käytetty termi "aktiivinen aines" tarkoittaa idellä kuvattua 3'atsidonukleosidi yhdistettä tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävää johdannaista. Todettakoon, ittä kaikki esimerkeissä 23 - 71 kuvatut yhdisteet eivät ole keksinnön mukaisia uusia yhdisteitä.

36 90664

Esimerkki 1: Tablettiformulaatiot Seuraavat formulaatiot A ja B valmistetaan märkä-granuloimalla ainekset povidoniliuoksella minkä jälkeen lisätään magnesiumstearaatti ja tabletit puristetaan.

5 Formulaatio A

mg/tabletti mg/tabletti (a) Aktiivinen aines 250 250 (b) Laktoosi B.P. 210 26 (c) Povidoni B.P. 15 9 10 (d) Natriumtärkkelys- glykollaatti 20 12 (e) Magnesiumstearaatti 5_ 3_ 500 300

Formulaatio B

15 mg/tabletti mg/tabletti (a) Aktiivinen aines 250 250 (b) Laktoosi 150 (c) Avicel PH 101 60 26 (d) Povidoni B.P. 15 9 20 (e) Natriumtärkkelys- glykollaatti 20 12 (f) Magnesiumstearaatti 5_ 3 500 300

Formulaatio C

25 mg/tabletti

Aktiivinen aines 100

Laktoosi 200 Tärkkelys 50

Povidoni 5 30 Magnesiumstearaatti 4 359

Seuraavat formulaatiot, D ja E, valmistetaan suoraan puristamalla ainesseos. Formulaatiossa E käytetty laktoosi on suorapuristustyyppiä (Dairy Crest - "Zeparox").

Formulaatio D

37 90 664 mg/kapseli

Aktiivinen aines 250

Esigelatinoitu tärkkelys NF15 150 5 400

Formulaatio E

mg/kapseli

Aktiivinen aines 250

Laktoosi 150 10 Avicel 100 500

Formulaatio F (formulaatio/ josta lääke vapautuu säädellysti Formulaatio valmistetaan märkägranuloimalla ainekset (alla) povidoniliuoksella, minkä jälkeen lisätään mag-15 nesiumstearaattia ja tabletit puristetaan.

mg/tabletti (a) Aktiivinen aines 500

(b) Hydroksipropyylimetyyli-selluloosa (Methocel K4M

20 Premium) 112 (c) Laktoosi B.P. 53 (d) Povidoni B.P.C. 28 (e) Magnesiumstearaatti 7 700 25 Esimerkki 2: Kapseliformulaatiot

Formulaatio A

Kapseliformulaatio valmistetaan sekoittamalla yllä esitetyn esimerkin 1 formulaation D ainekset ja täyttämällä kaksiosainen kovagelatiinikapseli seoksella. Formulaa-30 tio B (infra) valmistetaan samalla tavalla.

Formulaatio B

mg/kapseli (a) Aktiivinen aines 250 (b) Laktoosi B.P. 143 35 (c) Natriumtärkkelysglykollaatti 25 (d) Magnesiumstearaatti 2 420

Formulaatio C

38 90664 mg/kapseli (a) Aktiivinen aines 250 (b) Macrogol 4000 BP 350 5 600

Kapselit valmistetaan sulattamalla Macrogol 4000 BP, dispersoimalla aktiivinen aines sulatteeseen ja täyttämällä kaksiosainen kovagelatiinikapseli sulatteella. Formulaatio D

10 mg/kapseli

Aktiivinen aines 250

Lesitiini 100

Maapähkinäöljy 100 450 15 Kapselit valmistetaan dispersoimalla aktiivinen ai nes lesitiiniin ja maapähkinäöljyyn ja täyttämällä pehmeät, elastiset gelatiinikapselit lietteellä.

Formulaatio E (kapseli, josta lääke vapautuu säädellysti 20 Seuraava kapselitormulaatio, josta lääke vapautuu säädellysti, valmistetaan ruiskupuristamalla ainekset a, b ja c käyttäen ekstruuderia, minkä jälkeen ekstrudaat-ti pelletoidaan ja kuivataan. Kuivatut pelletit päällystetään lääkkeen vapautumista säätelevällä kalvolla (d) ja 25 kaksiosainen kovagelatiinikapseli täytetään niillä.

mg/kapseli (a) Aktiivinen aines 250 (b) Mikrokiteinen selluloosa 125 (c) Laktoosi B.P. 125 30 (d) Etyyliselluloosa 13 513 • · 39 90 664

Esimerkki 3: Injektoitava formulaatio Formulaatio A

Aktiivinen aines 0,200 g

Kloorivetyhappoliuos,0,1-M q.s. pH-arvoon 4,0 - 7,0 5 Natriumhydroksidiliuos, 0,1-M q.s. pH-arvoon 4,0 - 7,0

Steriili vesi q.s. 10 ml:aan

Aktiivinen aines liuotetaan suurimpaan osaan vettä (35-40°C) ja pH säädetään välille 4,0 - 7,0, joko kloo-10 rivetyhapolla tai natriumhydroksidilla. Panos täytettiin täyteen tilavuuteen vedellä ja suodtaettiin steriilin mik-rohuokossuotimen läpi steriiliin 10 ml:n ruskeaan pulloon (tyyppi 1) joka suljettiin steriilillä sulkimella ja päällysteellä.

15 Formulaatio B

Aktiivinen aines 0,125 g

Steriili, pyrogeenitön fosfaattipuskuri, pH 7, q.s. 25 ml:aan

Esimerkki 4: Lihaksensisäinen injektio 20 Paino (g)

Aktiivinen aines 0,20

Bentsyylialkoholi 0,10

Glycofurol 75 1,45

Injektiovesi q.s. 3,00 ml:aan 25 Aktiivinen aines liuotetaan glykofuroliin. Bent syylialkoholi lisätään ja liuotetaan, ja vettä lisätään 3 ml:aan. Seos suodatetaan steriilin mikrohuokossuotimen läpi ja suljetaan steriiliin 3 ml:n ruskeaan pulloon (tyyppi 1).

Formulaatio A

40 90664

Paino (g)

Aktiivinen aines 0,2500

Sorbitoliliuos 1,5000 5 Glyseroli 2,000

Natriumbentsoaatti 0,0050

Makuaine, persikka 17.42.3169 0,0125 ml

Puhdistettu vesi q.s. 5,000 ml:aan

Aktiivinen aines liuotetaan seokseen, jossa on gly-10 seroli ja suurin osa puhdistetusta vedestä. Natriumbentso- aatin vesiliuos lisätään liuokseen, sorbitoliliuos lisätään sen jälkeen ja lopuksi makuaine. Täytetään puhdistetulla vedellä ja sekoitetaan hyvin.

Kun aktiivinen aines liukenee huonosti, käytetään 15 seuraavaa formulaatiota (B).

Formulaatio B

Paino (g)

Aktiivinen aines 0,250 20 Sorbitoliliuos 1,500

Glyseroli 0,005

Dispersoituva selluloosa 0,005

Natriumbentsoaatti 0,010 ml

Makuaine 25 Puhdistettu vesi 5,000 ml:aan

Sekoita sorbitoliliuos, glyseroli ja osa puhdistetusta vedestä. Liuota natriumbentsoaatti puhdistettuun veteen ja lisää liuos seokseen. Lisää ja dispersoi dispersoituva selluloosa ja makuaine. Lisää ja dispersoi aktii-30 vinen aines. Täytä puhdistetulla vedellä.

4i 90664

Esimerkki 6: Peräpuikko mg/peräpuikko k

Aktiivinen aines (63 ^urn) 250

Kova rasva, BP (Witepsol H15 - Dynamit 5 NoBel) 1770 2020 *

Aktiivista ainesta käytetään jauheena, jonka hiukkasista ainakin 90 % on halkaisijaltaan 63 ^um:n suuruisia tai pienempiä .

10 Yksi viidesosa Witepsol H15:stä sulatetaan höyryvai- palla varustetussa pannussa korkeintaan 45°C:ssa. Aktiivinen aines seulotaan 200 ^um seulan läpi ja lisätään sulaan perusaineeseen sekoittaen käyttäen silversonia, jossa on leikkaava terä, kunnes saadaan tasainen dispersio. Pitäen 15 seosta 45°C:ssa loppuosa Witepsol H15:stä lisätään suspen sioon ja sekoitetaan niin, että varmistetaan seoksen homogeenisuus. Koko suspension annetaan mennä 250 ^um ruostumattomasta teräksestä tehdyn seulan läpi ja jatkuvasti sekoittaen sen annetaan jäähtyä 40°C:seen. Kun lämpötila on 20 38°C - 40°C, 2,02 g seosta pannaan sopivaan 2 ml:n muovi seen muottiin. Peräpuikkojen annetaan jäähtyä huoneen lämpötilaan.

Esimerkki 7: Pessaarit mg/pessaari 25 Aktiivinen aines (63 ^um) 250

Vedetön dekstroosi 380

Perunatärkkelys 363

Magnesiumstearaatti 7 1000 30 Yllämainitut ainekset sekoitetaan suoraan ja pessaa rit valmistetaan puristamalla välittömästi saatu seos.

Seuraavat esimerkit 8-10 kuvaavat kaavan (I)A mukaista yhdistettä (aktiivinen aines) ja toista kussakin yhteydessä mainittua nukleosidia sisältävien formulaatioi-35 den valmistusta.

42 90664

Esimerkki 8: Injektio Formulaatio A

Paino (mg)

Asykloviiri 400 5 Aktiivinen aines 200 1-M NaOH tarvittava määrä

Steriili vesi 10 ml:aan

Formulaatio B

Paino (mg) 10 2-amino-9-(2-hydroksietoksimetyy- li)puriini 400

Aktiivinen aines 200 1- M NaOH tarvittava määrä

Steriili vesi 10 ml:aan 15 Yllämainituissa formulaatioissa terapeuttinen nuk- leosidi lisätään 1-M NaOH-liuokseen ja sekoitetaan kunnes aine liukenee. Aktiivinen aines lisätään ja liuotetaan. Lisää steriiliä vettä 10 ml:aan. Suodata steriilisuotimen läpi ja pane steriileihin pulloihin. Pakkaskuivaa.

20 Esimerkki 9; Tabletit

Formulaatio A

Paino (mg)

Asykloviiri 500

Aktiivinen aines 125 25 Povidoni 14

Natriumtärkkelysglykollaatti 25

Magnesiumstearaatti 6 670

Formulaatio B

30 Paino (mg)

Aktiivinen aines 125 2- amino-9-(2-hydroksietoksimetyyli)pu- riini 125

Povidoni 8 35 Natriumtärkkelysglykollaatti 12

Magnesiumstearaatti 3 273 43 9 O 6 6 4

Yllä esitetyissä formulaatioissa A ja B terapeuttinen nukleosidi ja aktiivinen aines sekoitetaan natrium-tärkkelysglukollaattiin ja seos granuloidaan povidoni-liuoksella. Kuivauksen jälkeen granulaatit sekoitetaan 5 magnesiumstearaattiin ja seos puristetaan.

Esimerkki 10; Kapselit Formulaatio A

Paino/mg

Asykloviiri 250 10 Aktiivinen aines 62,5

Laktoosi 170,5

Natriumtärkkelysglykollaatti 15

Magnesiumstearaatti 2 500 15 Sekoita ainekset ja täytä kovat gelatiinikapselit seoksella.

Formulaatio B

Paino/mg

Aktiivinen aines 125 20 2-amino-9-(2-hydroksietoksimetyyli)puriini 125

Laktoosi 133

Natriumtärkkelysglykollaatti 15

Magnesiumstearaatti 2 400 25 Sekoita ainekset ja täytä kovat gelatiinikapselit seoksella.

Esimerkki 11 kuvaa interferonia ja kaavan (I)A mukaista yhdistettä (aktiivinen aines) sisältävää formu-laatiota.

30 Esimerkki 11; Injektio

Interferoni 3 megayksikköä

Aktiivinen aines 200 mg

Steriili puskuri, pH 7 50 ml:aan 44 90 664

Liuota interferoni ja aktiivinen aines steriiliin veteen. Suodata steriilisuotimen läpi ja pane ste-riileihin pulloihin.

Seuraavat esimerkit 12-15 kuvaavat kaavan (I)A mu-5 kaista yhdistettä (aktiivinen aines), esimerkiksi 3'-at-sido-3'-deoksitymidiiniä ja nukleosidikuljetuksen inhibiittoria, esimerkiksi dipyridamolia sisältävien formulaa-tioiden valmistusta.

Esimerkki 12: Tabletti 10 Paino (mg)

Nukleosidikuljetuksen inhibiittori 300

Aktiivinen aines 200

Laktoosi 105 Tärkkelys 50 15 Polyvinyylipyrrolidoni 20

Magnesiumstearaatti 10

Kokonaispaino 685

Aktiiviset yhdisteet sekoitetaan laktoosin ja tärk kelyksen kanssa ja märkägranuloidaan polyvinyylipyrroli-20 doniliuoksella. Granulaatit kuivataan, seulotaan ja sekoitetaan magnesiumstearaattiin ja puristetaan sitten tableteiksi.

Esimerkki 13; Kapseli

Paino (mg) 25 Nukleosidikuljetuksen inhibiittori 300

Aktiivinen aines 100

Laktoosi 100

Natriumtärkkelysglykollaatti 10

Polyvinyylipyrrolidoni 10 30 Magnesiumstearaatti 3

Kokonaispaino 523

Aktiivinen aines sekoitetaan laktoosin ja natrium-tärkkelysglykollaatin kanssa ja märkägranuloidaan polyvi-nyylipyrrolidoniliuoksella. Granulaatit kuivataan, seulo-35 taan ja sekoitetaan magnesiumstearaattiin ja täytetään kovagelatiinikapseleihin.

45

Esimerkki 14: Voide

Paino (mg)

Nukleosidikuljetuksen inhibiittori 7,5

Aktiivinen aines 5,00 5 Glyseroli 2,00

Setostearyylialkoholi 6,75

Natriumlauryylisulfaatti 0,75

Valkoinen pehmeä paraffiini 12,50

Nestemäinen paraffiini 5,00 10 Kloorikresoli 0,10

Puhdistettu vesi 100,00 ml:aan

Aktiiviset yhdisteet liuotetaan puhdistetun veden ja glyserolin seokseen ja kuumennetaan 70°C:seen. Muita aineksia kuumennetaan yhdessä 70°C:ssa. Osat yhdistetään 15 ja emulsoidaan. Seos jäähdytetään ja pannaan astioihin. Esimerkki 15: Suonensisäiset injektiot Määrä (mg) (1) Aktiivinen aines 200

Nukleosidikuljetuksen inhibiittori 300 20 Glyseroli 200

Natriumhydroksidiliuos q.s. pH 7,0-7,5

Injektiovesi 10 ml:aan

Glyseroli lisätään pieneen määrään injektiovettä. Aktiiviset yhdisteet lisätään ja pH säädetään välille 25 7,0-7,5 natriumhydroksidiliuoksella. Liuos täytetään lopputilavuuteen injektiovedellä. Liuos steriloidaan suodattamalla aseptisissa olosuhteissa, pannaan steriileihin ampulleihin ja ampullit suljetaan.

Määrä (mg) 30 (2) Aktiivinen aines 100

Nukleosidikuljetuksen inhibiittori 150

Mannitoli 125

Natriumhydroksidiliuos q.s. pH-arvoon 8,0 - 9,0 35 Injektiovesi 2,5 ml:aan 46 90 664

Aktiiviset yhdisteet ja mannitoli liuotetaan osaan injektiovettä. pH säädetään välille 8,0 - 9,0 natriumhyd-roksidiliuoksella ja liuos täytetään lopputilavuuteen in-jektiovedellä.

5 Liuos steriloidaan suodattamalla aseptisissa olosuh teissa, pannaan steriileihin pulloihin ja vesi poistetaan pakkaskuivauksella. Pullot sinetöidään typpiatmosfäärissä ja suljetaan steriilillä sulkimella ja metallipannalla.

Seuraavat esimerkit 16-18 kuvaavat kaavan 1(A) mu-10 kaista yhdistettä (aktiivinen aines), esimerkiksi 3'-atsi- do-3'-deoksitymidiiniä ja glukuronidaatiota/munuaiseri-tystä inhiboivaa ainetta, esimerkiksi probenesidiä sisältävien formulaatioiden valmistusta.

Esimerkki 16: Tabletti 15 Paino (mg)

Aktiivinen aines 100

Glukuronidaatio-/munuaiseritys-inhibiittori 200

Laktoosi 105 20 Tärkkelys 50

Polyvinyylipyrrolidoni 20

Magnesiumstearaatti 10

Kokonaispaino 485

Aktiiviset yhdisteet sekoitetaan laktoosin ja tärk-25 kelyksen kanssa ja märkägranuloidaan polyvinyylipyrroli- doniliuoksella. Granulaatit kuivataan, seulotaan ja sekoitetaan magnesiumstearaattiin ja puristetaan sitten tableteiksi.

Esimerkki 17: Kapseli 30 Paino (mg)

Aktiivinen aines 100

Glukuronidaatio-/munuaiseritys-inhibiittori 100

Laktoosi 100 35 Natriumtärkkelysglykollaatti 10

Polyvinyylipyrrolidoni 10

Magnesiumstearaatti 3

Kokonaispaino 323 47 90 664

Aktiiviset yhdisteet sekoitetaan laktoosin ja natriumtärkkelysglykollaatin kanssa ja märkägranuloidaan polyvinyylipyrrolidoniliuoksella. Granulaatit kuivataan, seulotaan ja sekoitetaan magnesiumstearaattiin ja pannaan 5 kovagelatiinikapseleihin.

Esimerkki 18: Suonensisäiset injektiot Määrä (mg) (1) Aktiivinen aines 200

Glukuronidaatio-/munuaiseritys- 10 inhibiittori 300

Glyseroli 200

Natriumhydroksidiliuos q.s. pH 7,2-7,5

Injektiovesi 10 ml:aan

Glyseroli lisätään pieneen määrään injektiovettä.

15 Aktiiviset yhdisteet lisätään ja pH säädetään välille 7,0 - 7,5 natriumhydroksidiliuoksella. Liuos täytetään lopputilavuuteen injektiovedellä. Liuos steriloidaan suodattamalla aseptisissa olosuhteissa, pannaan steriileihin ampulleihin ja ampullit suljetaan.

20 Määrä (mg) (2) Aktiivinen aines 100

Glukuronidaatio-/munuaiseritys-inhibiittori 150

Mannitoli 125 25 Natriumhydroksidiliuos q.s. pH-arvoon 8,0 - 9,0

Injektiovesi 2,5 ml:aan

Aktiiviset yhdisteet ja mannitoli liuotetaan osaan injektiovettä. pH säädetään välille 8,0 - 9,0 natriumhyd- 30 roksidiliuoksella ja liuos täytetään lopputilavuuteen in jektiovedellä. Liuos steriloidaan suodattamalla aseptisissa olosuhteissa, pannaan steriileihin pulloihin ja vesi poistetaan pakkaskuivauksella. Pullot sinetöidään typpi-atmosfäärissä ja suljetaan steriilillä sulkimella ja me- 35 tallipannalla.

48 90664

Eläinlääkeformulaatiot (esimerkit 19-22)

Esimerkki 19: Pieneläinkäyttöön tarkoitetut tabletit

Tablettia kohti

Aktiivinen aines 120,0 mg 5 Maissitärkkelys 20,0 mg

Mikrokiteinen selluloosa 100,0 mg

Magnesiumstearaatti 1,5 mg

Aktiivinen aines, mikrokiteinen selluloosa ja mais sitärkkelys sekoitetaan. Lisätään riittävästi tärkkelys-10 liuosta jatkuvasti sekoittaen, kunnes saadaan muodostetuk si kostea massa, jonka annetaan mennä seulan läpi, jolloin muodostuu jyväsiä. Magnesiumstearaatti seulotaan päälle. Tabletit valmistetaan puristamalla jyväset suoraan.

Esimerkki 20: Rehuissa annettavat lääkegranulaatit 15 Paino (mg)

Aktiivinen aines 6,0

Povidoni 1,0

Laktoosi 93,0

Alkoholi-vesi -seos q.s.

20 Aktiivinen aines sekoitetaan laktoosiin. Tähän li sätään alkoholin vesiliuos, johon povidoni on liuotettu. Riittävästi alkoholin vesiliuosta lisätään, kunnes saadaan muodostetuksi kostea massa, jonka annetaan mennä seulan läpi, jolloin muodostuu jyväsiä, jotka sen jälkeen kui-25 vataan.

Esimerkki 21; Suuhun annettava tahna

Paino (mg)

Aktiivinen aines 24

Ksantaanikumi 0,5 30 Metyylihydroksibentsoaatti 0,1

Polysorbaatti 80 0,1

Puhdistettu vesi 100,0 ml:aan

Polysorbaatti 80 ja metyylihydroksibentsoaatti liuotetaan suurimpaan osaan vettä. Ksantaanikumi lisätään, dis-35 persoidaan ja sen annetaan paisua. Aktiivinen aines lisä tään ja dispersoidaan ja seos laimennetaan lopputilavuuteen.

49 90 664

Esimerkki 22: Salva

Paino (mg)

Aktiivinen aines 12

Valkoinen pehmeä paraffiini 88,0 5 Valkoinen pehmeä paraffiini sulatetaan 60°C:ssa.

Aktiivinen aines lisätään ja dispersoidaan, seoksen annetaan jäähtyä ja se pannaan taittuviin metalliputkiloihin.

Esimerkki 23; 31-atsido-31,51-dideoksi-5'/(N,N-di-metyylitiokarbamoyyli)tio/tymidiini 10 (a) 3'-atsido-3'-deoksitymidiinin (3,0 g, 11,2 mmol) 5'-hydroksyyliryhmä mesyloitiin lisäämällä metaa-nisulfonyylikloridia (2,7 ml) liuokseen, jossa oli 3'-at-sido-31-deoksitymidiini 20 ml:ssa kuivaa pyridiiniä. Reaktion annettiin edetä 5°C:ssa yhden tunnin ajan, sen jäl-15 keen seos kaadettiin jääveteen. Saostuma kerättiin suodat tamalla. Haluttu tuote saatiin antamalla ensimmäisestä vaiheesta saadun 31-atsido-3'-deoksi-5'-mesyylitymidiinin reagoida kaliumkarbonaatin (0,78 g, 5,6 mmol) kanssa DMF:ssa (75 ml). Reaktioseosta kuumennettiin 80°C:ssa öljy-20 hauteessa kuuden tunnin ajan ja sen jälkeen se kaadettiin jääveteen. Tuote uutettiin vedestä etyyliasetaatilla. Liuotin poistettiin in vacuo ja saatu öljy käsiteltiin flash-silikageelikromatografiällä eluoimalla seoksella CHC13: MeOH (9:1 v/v). Tuotteen saanto oli alhainen.

25 Sp = 184-186°C.

(b) Dimetyyliditiokarbaamihappohydraatin natrium-suolaa (0,642 g, 3,58 mmol) ja 3,58 ml 1-N tetrabutyyli-ammoniumhydroksidin MeOH-liuosta lisättiin 25 ml:aan DMF:a. Liuosta kiehutettiin veden ja MeOH:n poistamisek-30 si. Jäähdytyksen jälkeen lisättiin 15 ml:aan DMF:ää liuo tettu 2,51-0-anhydro-3'-atsido-3'-deoksitymidiini (0,85 g, 3,4 mmol). Reaktioseosta kuumennettiin 55°C:ssa öljyhau-teessa yli yön. Reaktioseos kaadettiin jääveteen ja saostuma poistettiin suodattamalla. Tuote uutettiin suodok-35 sesta etyyliasetaatilla. Etyyliasetaatti poistettiin so 90664 in vacuo ja saatu öljy puhdistettiin flash-silikageelikro-matografiällä eluoimalla seoksella CHCl3:MeOH (95:5 v/v). Silikageelikromatografiakäsittelyn uusiminen oli tarpeen. Toisella kerralla käytettiin eluenttina seosta CHCl^iMeOH 5 (98:2 v/v). Tuote puhdistettiin lopullisesti g-käänteis- faasikromatografialla eluoimalla seoksella vesitmetanoli (3:7). Saanto oli 2,5 %.

Esimerkki 24: 31-atsido-3*-deoksi-5'-O-asetyyli-4-tiotymidiini 10 3'-atsido-3'-deoksi-5'-O-asetyyli-4-(1,2,4-triat- soli)tymidiini (Lin et ai., J. Med. Chem. 26, 1691 (1983)) (1,41 g; 3,9 mmol) liuotettiin 100 ml:aan asetonia ja 30 ml:aan vettä, ja käsiteltiin sitten 0,39 g:lla NaSHxf^Cha (Sung, J. Chem. Soc. Chem. Conan. 522, (1982)).

15 Seosta sekoitettiin 30 min ajan, tilavuus pienennettiin puoleen ja uutettiin 200 ml :11a CHCl3:a. CHCl^ pestiin 100 ml :11a vettä ja kuivattiin Na2SO^:n päällä. Liuotin poistettiin in vacuo, ja saatu öljy pantiin silikageeli-tyynylle (6,5 x 3 cm) ja eluoitiin 750 ml :11a CHCl3:a.

20 Liuotin poistettiin in vacuo, jolloin saatiin keltainen öljy, joka uudelleenkiteytettiin i-PrOH:sta, jolloin saatiin 0,64 g tuotetta (1,9 mmol, 48,7 %); sp. = 75-78°C.

Esimerkki 25: 31-atsido-31-deoksi-4-tiotymidiini 3'-atsido-3'-deoksi-5'-O-asetyyli-4-tiotymidiini 25 (0,25 g; 0,76 mmol, esimerkki 21) liuotettiin seokseen, jossa oli 5 ml dioksaania ja 5 ml konsentroitua NH^OH-liuosta ja liuosta sekoitettiin 18 tunnin ajan. Liuotin poistettiin in vacuo ja jäännös pantiin silikageelipyl-vääseen ja eluoitiin seoksella CHCl^/EtOAc (3:1 v/v).

30 Sopivat fraktiot yhdistettiin ja liuotin poistettiin in vacuo, jolloin saatiin keltainen öljy, joka liuotettiin Et20:iin, jolloin muodostui kiteitä konsentroitaessa: 0,16 g (0,56 mmol; 74 %); sp. = 116-118°C.

si 90664

Esimerkki 26: 3-N-metyyli-31-atsido-31-deoksi-tymidiini 3'-atsido-3'-deoksitymidiiniä (0,5 g; 1,9 mmol) ja Ν,Ν-dimetyyliformamididimetyyliasetaatia (Zemlicka, 5 Coll. Czech. Chem. Comm. 3_5' 3572 ( 1972)) (0,9 ml; 7,5 mmol) palautusjäähdytettiin 20 ml:ssa CHCl^Ja 48 tunnin ajan. Liuotin poistettiin in vacuo ja aine pantiin silikapylvää-seen. Eluoimalla seoksella EtOAc/CHCl^ (1:1 v/v) saatiin puhdasta ainetta viskoosina öljynä: 0,26 g (0,9 mmol, 47 %).

10 Esimerkki 27: 31-atsido-31-deoksi-2-tiotymidiini 31-atsido-2-tiotymidiini syntetoitiin viisivaihei-sessa reaktiosarjassa käyttäen lähtöaineena 2,3'-O-anhyd-ro-5'-trityylitymidiiniä (J.J. Fox, J. Org. Chem. 2<8, 936 (1963)) .

15 2,3'-O-anhydro-5'-trityylitymidiini (10,5 g, 22,4 mmol) lisättiin liuokseen, jossa oli natriumia (0,52 g, 22,4 mmol) kuivassa etanolissa (1,2 1) ja reaktioseosta palautusjäähdytettiin kuuden tunnin ajan. Reaktioseos jäähdytettiin ja neutraloitiin 1-N HCl:lla. Liuotin poistettiin 20 in vacuo ja saatu öljy puhdistettiin flash-silikageelikroma- tografialla eluoimalla seoksella CHCL^iMeOH (96:4 v/v).

1- (2'-deoksi-5'-trityyli-D-lyksofuranosyyli)-2-etoksitymii-nin saanto oli 30 %. 2-etoksitymiinijohdannainen (3,5 g, 16,8 mmol) liuotettiin 35 ml:aan DMF:a, jossa oli 2,2 ml 25 trietyyliamiinia. Kylmä liuos kyllästettiin I^S^lä. Reak tioseos pantiin teräspommiin ja sitä kuumennettiin 95°C:ssa. Kahdenkymmenenseitsemän tunnin kuluttua TLC-analyysi osoitti, että lähtöainetta ei ollut jäljellä. Reaktioseosta puhdistettiin ^illä useiden tuntien ajan ja se kaadettiin jää- 30 veteen. Tuote kerättiin suodattamalla ja puhdistettiin flash- silikageelikromatografiällä eluoimalla seoksella CHCl^sMeOH (97:3 v/v). 1-(2 1-deoksi-5 1-trityyli-/^-D-lyksofuranosyyli)- 2- tiotymiinin saanto oli 37 %. UV-absorptiomaksimi pH 1:ssä 277 nm:n kohdalla ja pH 11:ssä 242 nmn:n kohdalla osoitti- 35 vat 2-tiotymidiinin muodostumisen.

52 90664

Tiotymidiinijohdannaisen 3'-hydroksyyliryhmä mesy-loitiin seuraavasti: metaanisulfonyylikloridia (665 ml, 3.5 ekv.) lisättiin neljässä erässä kuuden tunnin kuluessa liuokseen, jossa oli 1 - (2 ' -deoksi-5 '-trityyli-|S-D-lyk- 5 sofuranosyyli)-2-tiotymidiiniä (1,25 g) kuivassa pyridii- nissä (15 ml) 5°C:ssa. Reaktioseosta pidettiin 5°C:ssa yli yön. Reaktioseos kaadettiin jääveteen ja tuote kerättiin suodattamalla. Tuote puhdistettiin flash-silikageeli-kromatografiällä eluoimalla seoksella etyyliasetaatti:hek-10 saani (1:1 v/v). Saanto oli 50 %.

Litiumatsidi (0,3 g, 6 mmol) liuotettiin 20 ml:aan kuivaa DMF:a ja 1-(2'-deoksi-31-mesyyli-5'-trityyli-^-D-lyksofuranosyyli)-2-tiotymiini (0,72 g, 1,2 mmol) lisättiin. DMF-liuosta kuumennettiin 85°C:ssa 2,5 tunnin ajan.

15 Reaktioseos kaadettiin jääveteen ja tuote kerättiin suodat tamalla. Tuote puhdistettiin flash-silikageelikromatogra-fialla eluoimalla seoksella CHCl-,:MeOH (98:2 v/v). Saanto f 1 oli 78 %. IR-spektrivyö 2100 cm :n kohdalla osoitti al-kyyliatsidin mukanaolon. UV-spektri vahvisti 2-tiotymi-20 diinin mukanaolon.

Lopputuote valmistettiin poistamalla 3'-atsido-31 -deoksi-2-tio-5'-trityylitymidiinin (0,1 g) 5'-hydroksyy-liryhmän suojaus pitämällä yhdistettä 80 %:ssa etikkahapos-sa (5 ml) höyryhauteessa 45 minuutin ajan. 3'-atsido-3'-25 deoksi-2-tiotymidiini (0,021 g) saatiin silikageelikroma- tografiakäsittelyllä (eluointi seoksella CHCl^MeOH (96:4 v/v)), ja saanto oli 37 %.

Esimerkki 28: 31-atsido-31-deoksi-2-etoksitymidiini 3'-atsido-3'-deoksi-2-etoksitymidiini valmistettiin 30 palautusjäähdyttämällä 3'-atsido-3'-deoksi-5'-mesyylitymi- diiniä (2,6 g, 7,5 mmol) kuivassa etanolissa (25 ml), jossa oli kaksi ekvivalenttia kaliumkarbonaattia (1,08 g, 7.5 mmol), viiden tunnin ajan. Liuos neutraloitiin ja haihdutettiin öljyksi in vacuo, öljy puhdistettiin flash-sili- 35 kageelikromatografiällä eluoimalla seoksella etyyliasetaat ti :metanoli. Haluttu tuote eristettiin ja saanto oli 39 %; sp. = 98-100°C.

53 90664

Esimerkki 29: 31-atsido-31-deoksi-2-metoksi-tymidiini 3'-atsido-31-deoksi-2-metoksitymidiini valmistettiin 31-atsido-3'-deoksi-5'-mesyylitymidiinistä (1,6 g, 5 4,6 mmo]) esimerkin 25 menetelmällä. Saanto oli 42 %; sp. - 47-51°C.

Esimerkki 30: 3'-atsido-21,31-dideoksi-5-metyyli-isosytidiini 2,5'-O-anhydro-31-atsido-3'-deoksitymidiini (0,35 g; 10 1,4 mmol) liuotettiin 15 mlraan MeOH:a, joka oli esikylläs- tetty ammoniakilla ja pantiin pommiin 77°C:seen (öljyhau-de) 48 tunnin ajaksi (Skaric ja Matulic-Adamic, Helv. Chim. Acta 6J3 , 2179 (1980)). TLC-analyysin mukaan (6:1 v/v CHCl^MeOH) reaktio ei ollut edennyt loppuun saakka. Liuo-15 tin poistettiin in vacuo ja saatu öljy pantiin silikagee- lipylvääseen ja eluoitiin seoksella CHCl^/MeOH (6:1 v/v). Sopivat fraktiot yhdistettiin, jolloin saatiin 0,14 g (0,53 mmol; 38 %) otsikon yhdistettä; sp. = 107-108°C.

Esimerkki 31: 3'-atsido-5-kloori-2',31-dideoksiuri- 20 diini 3'-atsido-21,31-dideoksiuridiini (0,25 g; 1 mmol) liuotettiin 2 ml:aan kuivaa dimetyyliasetamidia (DMAC), jäähdytettiin 0°C:seen ja 2 ml 0,5-M HCl:n DMAC-liuosta lisättiin m-klooriperbentsoehappo (0,277 g; 1,6 mmol) li-25 sättiin kahdessa erässä kymmenessä minuutissa ja sen jäl keen seoksen annettiin lämmetä ympäristön lämpötilaan. Kahden tunnin kuluttua lisättiin 4 ml vettä ja liuos suodatettiin. DMAC:n vesiliuosta uutettiin Et20:lla (3x3 ml) ja Et20 haihdutettiin in vacuo öljyksi, joka pantiin silika-30 geelipylvääseen. Eluoimalla seoksella CHCl^iMeOH (15:1 v/v), yhdistämällä sopivat fraktiot ja haihduttamalla in vacuo saatiin öljy, joka uudelleenkiteytettiin Et20:sta, jolloin saatiin 58,5 mg tuotetta (0,2 mmol, 20 %); sp. = 169-170°C.

54 90664 UV (nm): pH 1:ssä")\ maks. = 276 (£=7400) , \ min. =239 (£=500); pH 1 3 : ssa "X maks. =274 (£=6400) ,*X min. =249 (6=3800).

H* NMR (DMSO-dg) 6 8?29 (s,lH,H6), 6,04 (ί,ΙΗ,ΗΓ, J=5T5 Hz), 5.49-5,29 (m, lH,5'-OH), 4,44-4,20 (m,lH,H3'), 3,88-3,71 (m, 1H,H4'), 3,71-3,53 (m,2H,H5'), 5 2,63-2,31 (m,2H,H2');

CgH10N^O^Cl:n analyysi

Laskettu: C, 37,58; H, 3,50; N, 24,35; Cl, 12,32 Havaittu: C, 37,67; H, 3,54; N, 24,39; Cl, 12,40

Esimerkki 32: 31-atsido-5-bromi-21,31-dideoksiuri- 10 diini 3'-atsido-5-bromi-2',3'-dideoksiuridiini valmistettiin tunnetusta 3'-atsido-2',3'-dideoksiuridiinista (T.A. Krenitsky et ai., J. Med. Chem. , 26^, 891 ( 1983)) (0,827 g, 3,3 mmol) asetyloimalla ensin 5'-hydroksyyliryhmä etikkahap-15 poanhydridillä (15 ml) ja bromaamalla sitten 5-asema lisää mällä etikkahappoa (0,5 ml) ja bromia (0,566 g). Punaisen-ruskeaa liuosta sekoitettiin huoneenlämpötilassa kahden tunnin ajan. Reaktioseos haihdutettiin öljyksi in vacuo ja sitä jauhettiin etyylieetterillä. öljy liuotettiin metano-20 li-amminoakki -seokseen asetyyliryhmän poistamiseksi. Halut tu tuote eristettiin silikageelikromatografiällä eluoimal-la seoksella CHCl^MeOH (95:5 v/v) . Saanto oli 32 %; i sp. = 148-149°C.

Esimerkki 33: 31-atsido-21,3'-dideoksi-5-jodiuri- ‘25 diini 3'-atsido-2',3'-dideoksijodiuridiini valmistettiin 2',3'-dideoksi-5-jodiuridiinista (10 g, 28 mmol) kirjallisuudessa kuvatulla nelivaiheisella reaktiosarjalla (T.A. Krenitsky et ai. , J. Med. Chem., 26^, 891 (1983)); sp. = ‘30 126-130°C.

Esimerkki 34: 31-atsido-2',3'-dideoksi-5-trifluo- rimetyyliuridiini 3'-atsido-2',3'-dideoksi-5-trifluorimetyyliuridii-ni valmistettiin seuraavalla nelivaiheisella reaktiosar--3 5 jalla.

55 90664 2',3'-dideoksi-5-trifluorimetyyliuridiinin (5,0 g, 16,9 mmol) 5'-hydroksyyliryhmä trityloitiin lisäämällä tri-fenyylimetyylikloridia (5,65 g, 20,3 mmol) lähtöaineeseen suspensiossa, jossa oli dikloorimetaania (1,4 ml), pyridii-5 niä (70 ml) ja 3A-molekyyliseulaa (55 g). Reaktioseosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa neljän päivän ajan. Suodatuksen ja in vacuo-haihdutuksen jälkeen öljymäinen tuote käsiteltiin silikageelikromatografiällä eluoimalla seoksella CH^C^^eOH (95:5 v/v) . Saatua öljyä jauhettiin ve-10 dellä ja muodostuva kiinteä aine kerättiin suodattamalla.

31-hydroksyyli kloorattiin liuottamalla 5'-suojattu uri-diini (3,0 g) dimetyyliasetamidiin (30 ml), jossa oli tri-fenyylifosfiinia (3,27 g) ja lisäämällä hiilitetrakloridia (51 ml). Reaktioseosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa 15 yli yön. Yksi millilitra metanolia lisättiin. Reaktioseos haihdutettiin öljyksi ja käsiteltiin silikageelikromato-grafialla eluoimalla seoksella CI^C^iEtOAc (9:1 v/v). Haluttu tuote kerättiin öljynä, öljy, 1-(3'-kloori-2'-deok-si-5'-trityyli-treo-^-D-ribofuranosyyli)-5-trifluorimetyy-20 liurasiilista poistettiin suojaus liuottamalla se nitro- metaaniin (80 ml) ja lisäämällä nitrometaaniin (80 ml) liuotettua sinkkibromidia(4,45 g) käyttäen V. Kohlin et ai. menetelmää (Tetrahedron Letters, 2λ_, s. 2683, 1980). Reaktio-seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa yli yön. Lisää 25 sinkkibromidia (3,0 g) lisättiin seuraavana päivänä ja reak tion annettiin edetä yli yön. Viimeinen sinkkibromidili-säys (3,7 g) ja lievä lämmitys vei reaktion loppuun. Reaktioseos kaadettiin 1-M ammoniumasetaattiin. Tuote uutettiin dikloorimetaaniin. Dikloorimetaani poistettiin 30 in vacuo ja saatu öljy käsiteltiin silikageelikromatogra-fialla eluoimalla seoksella (3Η2<2ΐ2:ΜβΟΗ (95:5 v/v). Lopputuote saatiin käsittelemällä 1 - (3 '-kloori-2 1-deoksi-jS-D-ribofuranosyyli)-5-trifluorimetyyliurasiilia (0,48 g, 1,53 mmol) litiumatsidilla (0,19 g, 3,8 mmol) dimetyyli-35 asetamidissa (4,8 ml). Reaktioseosta kuumennettiin 90°C:ssa 56 90664 neljän tunnin ajan. Reaktioseos haihdutettiin öljyksi ja käsiteltiin silikageelikromatografiällä eluoimalla seoksella CHCl^iMeOH (95:5 v/v). Kromatografiakäsittelyn uusiminen oli tarpeen. Eluointi silikageelillä seoksella 5 CH2Cl2:MeOH (97:3 v/v) tuotti olennaisesti puhtaan tuot teen. Kiteyttämällä tolueenista saatiin puhdas tuote, jonka saanto oli 10 %.

Esimerkki 35: 31-atsido-21,3 *-dideoksisytidiini 31-atsido-2' , 3'-dideoksisitydiini valmistettiin 10 3'-atsido-21,31-dideoksiuridiinista (2,2 g, 7,9 mmol) HC1- suolana. T.A. Krenitskyn et ai. menetelmällä (J. Med. Chem., 26_, 891 (1983)). Saanto oli 40 %, sp. = 174,5 -176,5°C.

Esimerkki 36: 3'-atsido-21,31-dideoksi-5-metyylisy- 15 tidiini 3'-atsido-2',3'-dideoksi-5-metyylisytidiini valmistettiin 3'-atsido-3'-deoksitymidiinistä (0,8 g, 3,0 mmol) esimerkin 35 menetelmällä. Saanto oli 19 %.

Esimerkki 37: Treo-31-atsido-21,31-dideoksisyti- 20 diini

Treo-3'-atsido-2',3'-dideoksisytidiini syntetoi-tiin 2'-deoksiuridiinista neljässä vaiheessa.

2'-deoksiuridiinin 5'-hydroksyyliryhmä trityloitiin menetelmällä, joka on esitetty viitteessä Synthetic 25 Procedures in Nucleic Acid Chemistry, _1_, 321 (1968) .

Treo-3'-atsido-2',3'-dideoksi-5'-trityyliuridiini valmistettiin antamalla 2'-deoksi-5'-trityyliuridiinin (5,0 g, 10,6 mmol) reagoida trifenyylifosfiinin (3,07 g, 11,7 mmol, 1,1 ekv.) ja hiilitetrabromidin (3,88 g, 30 11/7 mmol), 1,1 ekv.) ja litiumatsidin (5,21 g, 106 mmol, 10 ekv.) DMF:ssa (80 ml) kanssa. Hiilitetrabromidi lisättiin viimeiseksi. Reaktion annettiin edetä huoneen lämpötilassa yli yön. Metanolia (5 ml) lisättiin. Liuos haihdutettiin öljyksi in vacuo ja käsiteltiin flash-silikageeli-35 kromatografiällä eluoimalla etyyliasetaatilla. 5'-hydrok- syyliaseman suojaus poistettiin kuumentamalla 80 %:ssa 57 9 0 6 6 4 etikkahapossa höyryhauteessa kahdenkymmenen minuutin ajan. Jäähdytettäessä trityylikarbinoli saostui ja suodatettiin pois. Suodos kuivattiin ja lietettiin etyylieet-teriin. Tuotetta, treo-31-atsido-2 *,3'-dideoksiuridiinia 5 käytettiin seuraavassa vaiheessa ilman lisäpuhdistusta.

Lopputuote treo-31-atsido-21,31-dideoksisytidiinin HC1-suola valmistettiin vastaavasta uridiiniyhdisteestä käyttäen täsmälleen samaa menetelmää kuin erytro-isomeerin valmistuksessa käytettiin (T.A. Krenitsky et ai., J. Med. Chem., 10 26_, 891, (1983)). Saanto oli 0,021 g, 7 %.

Esimerkki 38: 9-(3 1-atsido-2 1 , 3 '-dideoksi-oC-D-ribo- furanosyyli)adeniini 9-(31-atsido-21,31-dideoksi-^-D-ribofuranosyyli) adeniini valmistettiin kahdessa vaiheessa Ng-oktanoyyliadenii-15 nista (2,0 g, 7,7 mmol) ja 31-atsido-3'-deoksitymidiinistä (1,13 g, 4,2 mmol) M. Imazawan ja F. Ecksteinin (J. Org. Chem., 4_3, 3044 ( 1978)) kuvaamalla menetelmällä, sp. = 120-12 2°C.

UV pH 1 %naks.=258 nmTvmin.=230 nm 20 pH 13 ^\,maks. =260 nm\min. =229 nm C.AH.»No0„:n CHN-jakauma

Ί <J \ Z o Z

Laskettu; C, 43,48; H, 4,38; N, 40,56 Havaittu; C, 43,28; H, 4,45; N, 40,38 25 Esimerkki 39: 9-(3'-atsido-2’,3'-dideoksi-ff-D-ribo- furanosyyli)adeniini 9-(3'-atsido-2',3'-dideoksi-^-D-ribofuranosyyli) adeniini valmistettiin kahdessa vaiheessa Ng-oktanoyyliadenii-nista (2,0 g, 7,7 mmol) ja 3'-atsido-3'-deoksitymidiinistä 30 (1,13 g, 4,2 mmol) M. Imazawan ja F. Ecksteinin (J. Org.

Chem., £3, 3044 (1978)) kuvaamalla menetelmällä.

Sp. = 184-l85°C.

UV pH 1 ^maks. = 257 nm \ min. =230 nm pH 13^maks.=260 nm Xmin.=228 nm 35 ^10^12^8^2111 laskettu CHN-jakauma

Laskettu: C, 43,48; H, 4,38; N, 40,56 Havaittu: C, 43,33; H, 4,45; N, 40,41 58 90664

Esimerkki 40: 5'-asetyyli-31-atsido-3-bentsoyyli- 31-deoksitymidiini 5'-asetyyli-31-atsido-31-deoksitymidiini (0,75 g, 2,4 mmol) liuotettiin pyridiiniin (5 ml) ja bentsoyyliklo-5 ridi (1,4 ml, 12 mmol, 5 ekv.) lisättiin huoneen lämpötilas sa. Reaktioseosta sekoitettiin yli yön ja se kaadettiin sitten jääveteen (250 ml). Vesiliuoksen pH säädettiin 1:een. Tuote uutettiin kloroformilla. Orgaaninen faasi pestiin vedellä, kuivattiin MgSO^illä ja suodatettiin. Kloroformi pois-10 tettiin ja öljymäinen tuote käsiteltiin flash-silikageeli- kromatografiällä eluoimalla kloroformilla. Tuote kerättiin öljynä.

H^NMR (DMSO-dg): 8,04 - 7,50 (m, 6H;3 N-bentsoyyli ja 6 H), <f6,12 (dd, 1H, J1I2a,= 5,6 Hz, J1 , 2b,=6 >Ί Hz, 1Ή), J4,55 - 15 3,96 (m, 4H; 3 ' H , 4 ' H, 5 Ή) , g 2,6 2 - 2,38 (m, 2H , 2Ή), ^2,07 (s, 3H, 5' -asetyylin CH-J , JT1,90 (d, 3H, Jc . = 1,0 Hz, 5 CH,)

j u b,b J

C^H^gN^O^:n laskettu CHN-jakauma Laskettu: C, 55,20; H, 4,63; N, 16,94 Havaittu: C, 55,29; H, 4,64; N, 16,93 20 Esimerkki 41: Treo-31-atsido-5-bromi-21,31-dideoksi- uridiini

Treo-3'-atsido-5-bromi-21,31-dideoksiuridiini valmistettiin 2'-deoksiuridiinista viisivaiheisessa reaktiosar-jassa.

25 2'-deoksiuridiinin 5'-hydroksyyliryhmä suojattiin trifenyylimetyyliryhmällä tavalliseen tapaan. 3'-hydrok-syyli mesyloitiin. Stereokemiallisesti oikea 3'-atsido-ryhmä saatiin lisäämällä 2'-deoksi-3'-mesyyli-5'-trityy-liuridiinia (22 g, 40 mmol) liuokseen, jossa oli natrium-30 atsidia (7,84 g, 120 mmol, 3 ekv.) dimetyyliformamidissa (380 ml) 80°C:ssa. Reaktion annettiin jatkua 35 tunnin ajan. Liuos kaadettiin jääveteen (21) ja saostuma kerättiin suodattamalla. Tuote eristettiin silikageelikromato-grafialla eluoimalla seoksella kloroformi:metanoli .35 (1:1 v/v) ja saanto oli 51 %. 5'-hydroksyyliaseman suojaus 59 90664 poistettiin 80 %:sella etikkahapolla höyryhauteessa 25 minuutissa. Jäähdytyksen jälkeen trityylikarbinoli suodatettiin pois. Suodos haihdutettiin sitten paksuksi öljyksi in vacuo. Tuote eristettiin flash-silikageelikromatogra-5 fialla eluoimalla seoksella kloroformi:metanoli (85:15 v/v). Treo-31-atsido-21,31-dideoksiuridiini bromattiin käyttäen täsmälleen samaa menetelmää kuin erytro-31-atsi-do-2',3'-dideoksiuridiinin bromaukselle on esitetty.

UV pH 1 /lnaks.280, £= 9400, λτϋη.244, £= 2600 10 , PH 13 /}mak&276 £= 6700, ^min,251 £= 3700 H NMR (DMSO-d6): 611,86 (s,lH,3-NH), 68,02 (s,lH,6H), 65.99 (dd,lH,J , = ' x mL· a 3.0 Hz;

Jr,2b’ = 7,5 Hz» 1Ή)» δ5>1 J5'CH 5'0H = 5'4 Hz> 5'OH)» δ4;49 (m,lH,3'H), 64,05 (πη,1Η,4Ή), 63,71 (m Jh,5'H), 62,72 (m,lH,2b'), 62,18 (m,lH,2a‘) C9H1QBrN5O4-0,25 H2O-0,1 C^C^rn CHN-jakauma Laskettu: C, 32,25; H, 3,21; N, 20,44; Br, 23,32 Havaittu: C, 32,17; H, 3,21; N, 20,33; Br, 23,19

Esimerkki 42: 1 - (3 ' -atsido-2 1 , 3 1 -dideoksi-/3-P-ervl7 20 ro-pentofuranosyyli)-2-(bentsyyliokso)-5-metyyli-4-(1H) -pvrimidinoni

Natriumin (0,4 g, 17,4 mmol, 2,6 ekv.) annettiin reagoida kuivan bentsyylialkoholin (10 ml) kanssa yhden tunnin ajan huoneen lämpötilassa. 2,51-O-anhydro-3'-atsi-25 do-3'-deoksitymidiini (1,65 g, 6,6 mmol) lisättiin. Reak- r tion annettiin jatkua yhden tunnin ajan. Seos kaadettiin jääveteen (250 ml), pH säädettiin 7:ään ja vesifaasi uutettiin etyyliasetaatilla. Orgaaninen faasi uutettiin vedellä (4 kertaa). MgSO^-kuivauksen jälkeen etyyliasetaat-30 ti poistettiin in vacuo. Saatu öljy käsiteltiin silika-geelikromatografiällä eluoiden ensin etyyliasetaatilla ja sitten seoksella etyyliasetaatti:metanoli (9:1 v/v). Tuotetta sisältävät fraktiot kerättiin ja liuottimet poistettiin in vacuo, jolloin saatiin öljy. öljy kiteytettiin 35 Sen jälkeen kun se oli peitetty etyylieetterillä; sp. = 125 - 126,5°C.

60 90 664 UV pH 1 epästabiili pH 13 "X maks.=256, £=10700, Xmin.= 240, £>8900 H1 NMR (DMSO-dg); 67,8 (d,lH,J65 = 1,,2 Hz, 6H), 67,49-7,38 (m,5H,2-fenyyli) , 66,08 (dd,lH,Jr 2a, = 5,0 Hz; ^ 2b. = 7,0 Hz, ΓΗ), 65,37 (s,2H,2CH2), 65,25 5 (t,lH,J5,CH = 5,4 Hz,' 5ΌΗ) 64,36-4,32 (m,lH,3'H), 63,85-3,81 (m,lH,4'H), %3,7-3,58(m,2H,5'H), 62,53-2.34 (m,2H,2'H), 61,82 (d,3H,35 6 = 1.0 Hz, 5CH3) C^H^gN^O^in CHN-jakauma Laskettu: C, 57,14; H, 5,36; N, 19,60 10 Havaittu: C, 57,02; H, 5,43; N, 19,53

Esimerkki 43: 1 - (3 ' -atsido-2 ' , 3 ' -dideoksi-y^-D-treo- pentofuranosyyli)-2-etoksi-5-metyyli-4-(1H)-pyrimidinoni Treo-31-atsido-51-O-mesyylitymidiini (1,08 g, 3,13 mmol) ^valmistettu treo-31-atsidotymidiinistä/ liuo-15 tettiin 100 ml:aan EtOH:a ja sitä käsiteltiin NaHCO^Ha (0,26 g, 3,13 mmol) palautusjäähdyttäen 18 tunnin ajan. Reaktioseos jäähdytettiin ja suodatettiin. Liuottimet poistettiin in vacuo ja jäännös pantiin silikageelipylvääseen ja eluoitiin seoksella CHCl^/MeOH (9:1 v/v). Yhdistämällä 20 sopivat fraktiot ja poistamalla liuottimet in vacuo saa tiin 0,7 g tuotetta (2,4 mmol, 75,7 %) , sp. = 120-122°C.

UV (nm): pH 1 : ssä X maks . = 26 0 (£=9 3 0 0) , "Amin . =237 (€=5500), 1 . Aolkapää = 221 (£=7500); pH 1 3 : ssa Amaks . =256 (£. = 10000),

Amin.=240 (£=7700).

'25 h1 NMR (DMSO-d6) 67,58 (s,lH,H6), 66,0 (dd,lH,Hl', J = 2,9, 4,56 Hz), 65,06 (t,lHf5'OH, 3 = 4r91 Hz), 64,51-4,47 (m,lH,H3'), 64,34 (q,2H,-OCH2-, 3 = 7,14 Hz), 64,10-4,05 (m,lH,H4'),6 3,73 (t,2H,H5', 3 = 5,62 Hz), 62,82-2,73 (m,lH,H2'b), -> 62,21-2,14 (m,lH,H2'a), 61,82 (s,3H,5CH3), 61,31 (t,3H,-CH2-CH3, 3 = 6,65 Hz).

2H.j :n alkuaineanalyysi r 3 0 Laskettu: C, 48,81; H, 5,80; N, 23,72

Havaittu: C, 48,59; H, 5,86; N, 23,64

Esimerkki 44: Treo-31-atsido-21,31-dideoksi-4-tio-tymidiini

Treo-3'-atsido-5'-O-trityyli-3'-deoksi-4-(1,2,4— • 35 triatsoli)tymidiini (1,25 g, 2,2 mmol) (valmistettu ei 90664 W. Sungin menetelmän mukaan (Nucleic Acids Research (1981), £, 6139)) liuotettiin 100 ml:aan asetonia ja 30 ml:aan vettä ja käsiteltiin 0,22 g:lla NaSHxH20:a.

. Seosta sekoitettiin 3 tunnin ajan. Seoksen tilavuus pienen-5 nettiin puoleen ja sitä uutettiin 300 ml :11a CHCl^ia.

CHCl^ pestiin 50 ml:lla vettä, kuivattiin Na2SO^:n päällä ja haihdutettiin in vacuo, jolloin saatiin öljy. 5'-0-trityyliryhmä poistettiin liuottamalla tämä öljy 100 ml:aan 80 %:sta HOACra. Liuosta kuumennettiin höyryhauteessa 2 tun-10 nin ajan ja jäähdytettiin, laimennettiin 100 ml:lla vettä ja suodatettiin. Liuottimet poistettiin in vacuo ja öljy pantiin silikageelipylvääseen. Eluoimalla seoksella CHCl^/MeOH (20:1 v/v) , keräämällä sopivat fraktiot ja poistamalla liuottimet in vacuo saatiin 0,18 g tuotetta (0,62 15 mmol; 28 %); sp. = 65-67°C.

UV (nm): pH 1:ssä^X maks.=337 (/=20700) , Amin. =280 (£=1200), Xolkapää = 238 (/=3400) ; pH 1 3 : ssa Amaks. =320 (£= 1 8400) ; Aunin. =257 (£ = 1700); H1 NMR (DMSO-dg) 67,63 (s,1H,H1', J = 2,93, 4.89 Hz), 65,06 (s,lH,5’OH), 64,50-20 4,46 (m,lH,H3’), 64,10-4,04 (m,lH,H4'), 63,73 (d,2H,H5', J = 5,61 Hz), 62,78-2,68 (m,lH,H2'b), 62,20-2,14 (m,lH,H2'a), 62,00 (s,3H,5CH3).

qH,j .^N^O^S-O , 1 C2HgO-0,25 H20:n alkuaineanalyysi Laskettu: C, 41,90; H, 4,86; N, 23,95; S, 10,97 Havaittu: C, 41,99; H, 4,73; N, 23,88; S, 10,91 25 Esimerkki 45: 4-amino-3'-atsido-5-bromi-2*,3'-di- deoksiuridiini 3*-atsido-21,3'-dideoksiuridiini asetyloitiin ja bro-mattiin Visserin menetelmällä (Synthetic Procedures in Nucleis Acid Chemistry Vol. 1 s. 410), jolloin saatiin 20 5'-asetyyli-3'-atsido-5-bromi-2',3'-dideoksiuridiini. Tä män aineen annettiin reagoida viiden 1,2,4-triatsoliekviva-lentin ja kahden 4-kloorifenyylidikloorifosfaattiekvivalen-tin kanssa kuivassa pyridiinissä ympäristön lämpötilassa 7 päivän ajan, jolloin saatiin 5'-asetyyli-3'-atsido-5-35 bromi-4-(1,2,4-triatsolyyli)-21,31-dideoksiuridiinia 62 90664 keltaisena öljynä saannon ollessa kohtalainen. Käsittelemällä ympäristön lämpötilassa ammoniakilla kyllästetyllä metanolilla 0°C:ssa 18 tunnin ajan saatiin etyyliasetaatissa tehdyn uudelleenkiteytyksen ja tuotekiteiden suo-5 datuksen jälkeen 4-amino-3'-atsido-5-bromi-2',3'-dideoksi- uridiinia 173 rag (0,5 mmol, 6,3 %) ; sp. = 162-165°C (hajoaa).

UV (nm): pH 1:ssä X maks . =300,21 5 (,5=10700, 12100), Λ min. = 253 (£=1500), ph 1 3 : ssa maks . =288 (£ = 7300) , Άπιίη . =260 10 (<f=3900) H1NMR (DMSO-dg) 5 8,3 (s, 1H, H6), 67,85 (leveä s,lH, 4-NH2), 67,.05 (leveä s, 1H, 4-NH2), 66,0 (t, 1H, Hl’, J = 5,94 Hz), 65,33 (t, 1H, 5'-OH, J = 5,01 Hz), 64,4-4,3 (m, 1H, H3'), 63,9-3,5 (m, 3H, H41, H5'), 62,31 (t, 2H,H2', 3 = 6,27 Hz). CgH^NgO^Brin alkuaineanalyysi 15 Laskettu: C, 32,64; H, 3,35; N, 25,38; Br, 24,13

Havaittu: C, 32,52; H, 3,41; N, 25,32; Br, 24,04

Esimerkki 46: 31-atsido-5-bromivinyyli-2',31-dideok-siuridiini 5-bromivinyyli-21-deoksiuridiini (BVDU) syntetoitiin 20 käyttäen Jonesin et ai. menetelmää (Tetrahedron Letters 45, 4415 (1979)) samanlaisin saannoin. BVDU trityloitiin ja me-·;·. syloitiin Horwitzin et ai. menetelmällä (J. Org. Chem. , 31, 205 (1966)). Tätä tuotetta käsiteltiin ekvimolaarisella natriumbikarbonaattimäärällä palautusjäähdyttäen metanolis-25 sa, jolloin saatiin 3',2-0-anhydro-5-bromivinyyli-2'-deoksi uridiini. Tätä tuotetta käsiteltiin kolmella litiumatsidi-ekvivalentilla 1 %:sessa vesi/dimetyyliformamidi -liuoksessa 130°C:ssa. Yhdistämällä raakatuotteen silikageelikroma-tografiakäsittelystä saadut sopivat fraktiot ja haihdutta-30 maila saatiin 3 ’-atsido-5-bromivinyyli-2 1 ,3 1-dideoksiuri- "· diinia kullanvärisenä öljynä; UV (nm); pH 1 : ssä Xmaks. =292,247 A min. =270,238; - ’ pH 1 3 : ssa ^maks . =253 , Xmin. =238 , Xop=284; H1NMR(DMSO-d6)6 8,06(s, 1H, Hg), 67,25(d, 1H, -CH=CHBr, J=13,4 Hz) 66,85(d, 35 1H, =CHBr, J=13, 7Hz) 66,07(t, 1H, H^,, J=6;3 Hz), 65,30(leveä s, 1H, 5'-OH), 64.42(q, 1H, Ηγ, 3=6.3, 6,1 Hz), 63,86-3,82(m, 1H, H^), 63,68-3^59^, 2H, H5I), 62.47-2,32(m, 2H, H2,).

63 90664 C.J 1H1 2N504Br:n alkuaineanalyysi Laskettu: C, 36,89; H, 3,38; N, 19,55 Havaittu: C, 36,86; H, 3,41; N, 19,51

Esimerkki 47: Treo-31-atsido-5-kloori-21,3 *-dideok-5 siuridiini

Otsikon yhdiste valmistettiin vastaavalla tavalla kuin 3'-atsido-5-kloori-2',3'-dideoksiuridiini (esimerkki 31), ja saanto oli 0,15 g (0,5 mmol, 25 %); sp. = 65°C.

UV (nm); pH 1 : ssä \ maks. =278,21 2 (£=8900), 7\ min. =240 10 (£=1600); pH 13:ssa Λ maks.=275 (£=6600), Λ min.=248 (£=3300); H^NMFKDMSO-dgM 11.89(s, 1H, NH), 67.94(s, 1H, Hfi)t 66.00(dd, 1H, H^, J=2.93, Hz), 65,1 (t, 1H, 5'OH,J=5.1 Hz), 64,50-4,46(m, 1H, H-j,), 64r08-4.03(m, 1H, H4,), 63,71(t, 2H, H5„ J=5.32 Hz), 62.77-2,67(m, 1H, H2Ib), 62,23-2.16(m, 1H, 15 H2,a).

CgH^ qN^O^CI 0,1 H2O-0,1 C4Hg02:n alkuaineanalyysi Laskettu: C, 37,85; H, 3,72; N, 23,48; Cl, 11,89 Havaittu: C, 37,94; H, 3,91; N, 23,23; Cl, 11,86

Esimerkki 48: 1 - (3 1 -atsido-2 1,3 1 -dideoksi-jg-D-eryt-20 ro-pentofuranosyyli)-5-metyyli-2-(pentyyliokso)-4-(1H) — pyrimidinoni 1 - (3'-atsido-2',3'-dideoksi-/£-P-erytro-pentofurano-syyli)-5-metyyli-2-(pentyyliokso)-4-(1H)-pyrimidinoni valmistettiin menetelmällä, jota käytettiin 1 -(3'-atsido-'25 21,3'-dideoksi-^-D-erytro-pentofuranosyyli)-2-(bentsyyli- okso)-5-metyyli-4-(1 H)-pyrimidinonin valmistukseen (esimerkki 42). Tuote puhdistettiin lopuksi HPLC:llä C^g:lla, eluoiden seoksella vesi:metanoli (3:7). Liuottimet haihdutettiin ja tuote kerättiin öljynä.

30 UV pHl ^,^258 nm £= 9400, ^min.232 nm £= 5900 pH134aks256 nm 10600’ Anin 239 nm ^ = 8200 NMR-analyysi tehty DMS0-d6:ssa.

64 90664 NMR: 67.81(s,lH,6H), 66.04(t,lH,J1(^2,=6.7Hz, l'H) 65.28(t,lH,J5,CH2 5,OH=5.1Hz,5OH) 64.43-4.37(m,lH,3'H), 64.27(t,2H,J2 0(1CH 2CH )=6.6Hz,2-0(CH2)1) 5 63.88-3.84(πι,1Η,4Ή?,’δ3.7^-3.50(πΊ,2Η,5'ΟΗ2) 62.50-2.34(m,2H,2'H), 61.80(s,3H,5CH3), 61.72-1.68(m,2H,2-0(CH2)2), 01.38-1.30(m,4H,2-0(CH?), ia ) i0.92-0.87(m,3H,2-0(Cm)5) CHN-jakauma 5^23N5^4 ^4 H2°

Laskettu: C, 52,70; H, 6,93; N, 20,48 Havaittu: C, 52,63; H, 6,92; N, 20,48 10 Esimerkki 49: 31-atsido-3-bentsoyyli-31-deoksi-51-mesyyli- tymidiini 3'-atsido-3-bentsoyyli-3'-deoksi-5'-mesyylitymidiini valmistettiin 3'-atsido-31-deoksi-5’-mesyylitymidiinistä käyttäen vastaavaa menetelmää kuin esimerkissä 40 käytettiin 5'-asetyyli-15 3'-atsido-3-bentsoyyli-3'-deoksitymidiinin valmistukseen 5'-ase- tyyli-3'-atsido-31-deoksitymidiinistä; sp. = 86-88°C.

UV PHI /Jaks.259 nm ί = 21200, ^njn.230 nm l = 6400 PH13 /Ws^65 "m £ 9600, ^in 248 nm £ = 8000 20 H1 NMR (DMSO-d6) 68;00-7;58 (m,6H,6H ja fenyylD^e^lSCtjlH^^ ^ό^ΙΗζ,ΙΉ) 64r55-4r47(m,3H; 3Ή ja 5'CH2), 04,12-4,10(m,lH,4'H) 63,28 (s,3H,5'-S02CH3), 62,65-2f4(m,2H,2'H), δ 1,.89 (d,3H,J5>6=l;3Hz, 5CH3)

CHN-jakauma C1gH^gN507S

25' Laskettu: C, 48,10; H, 4,26; N, 15,58; S, 7,13 Havaittu: C, 48,00; H, 4,23; N, 15,39; S, 7,10

Esimerkki 50: Treo-31-atsido-21,31-dideoksi-5-jodiuridiini 5-jodi-21-deoksiuridiini trityloitiin ja mesyloitiin Horwitzin et ai. menetelmällä (J. Org. Chem., 31 (1966), 205).

30- Tätä tuotetta kuumennettiin kolmen litiumatsidiekvivalentin kans-sa vedettömässä dimetyyliformamidissa 74°C:ssa 48 tunnin ajan. Reaktioseoksen silikageelikromatografiakäsittely eluoimalla CHClg/MeOH -seoksella (20:1 v/v), sopivien fraktioiden yhdistäminen ja haihduttaminen tuotti trco-3’-atsido-21,3'-didcoksi-3S 5-jodi-5'-trityyliuridiinia. 5'-hydroksyylin suojaus poistettiin 65 90 664 kyllästetyllä sinkkibromidi/nitrometaani -liuoksella 0°C:ssa. Raakatuotteen silikageelikromatografiakäsitte-ly käyttäen eluenttina CHCl^/MeOH-seosta (9:1 v/v), sopivien fraktioiden yhdistäminen ja haihdutus tuotti treo-31 -5 atsido-2',3'-dideoksi-5-jodiuridiinia kiinteänä aineena; sp. = 80°C.

UV (nm) pH 1:ssä "X min.=247; ph 13:ssa X maks.=277,min.= 252; H1NMR (DMSO-d6) δ 8,37 (s, 1H, H6), 66,00 (t, 1H, Hl', J = 6,17 Hz), 65,4-5.3 10 (m, 1H, 5' OH), 54,4-4,3 (m, 1H, H3’), 63,9-3,8 (m, 1H, H4'), 63,7-3,6 (m, 2H, H5').

CgH10N5O4I 0,4 C4Hg02:n alkuaineanalyysi Laskettu: C, 30,73; H, 3,21; N, 16,90; I, 30,63 Havaittu: C, 30,93; H, 3,09; N, 16,61; I, 30,94.

Esimerkki 51: 1-(51-0-asetyyli-3'-atsido-2',3'-15 dideoksi- -D-erytro-pentofuranosyyli)-5-metyyli-4-(1,2,4— triatsol-1-yyli)-2(1H)-pyrimidinoni 5'-asetyyli-3'-atsido-3'-deoksitymidiinin annettiin reagoida viiden 1,2,4-triatsoliekvivalentin ja kahden 4-kloorifenyylidikloorifosfaattiekvivalentin kanssa kui-20 vassa pyridiinissä ympäristön lämpötilassa 10 päivän ajan.

Raakatuotteen silikageelikromatografiakäsittely käyttäen eluenttina seosta EtOAc/heksaani (1:1 v/v)), sopivien fraktioiden yhdistäminen ja haihdutus tuotti öljyn. Kiteyttämällä EtOAc:sta saatiin otsikon yhdistettä kiinteänä ai-.25 neena 2,7 g (7,5 mmol; 60 %); sp. = 143-145°C.

UV (nm) pH 1:ssä > maks.=324,245,215 (£=9300,10000,20500), X min.=282,233 (£"=2100, 8200); pH 1 3 : ssa*A maks . =276 (£=6000) , Amin. =242 (£ = 2000) H1NMR (DMSO-dg)g 9,34 - 8,40 (2s,2H,triatsolyyli),^8,23 ”’30 (s, 1H, H6) , £6,12 (t, 1H, H1 ' , J=6,16 Hz), ^4,48 - 4,17 (m, 4H, H3 ' , H4 ' , H5'),<f2,35 (s, 3H, 5 '-asetyyli) , 2,07 (s, 3H, 5CH3).

C14H16N8°4:n a^uaineanalyysi 35 Laskettu: C, 46,67; H, 4,48; N, 31,10

Havaittu: C, 46,58; H, 4,51; N, 31,02.

66 90 664

Esimerkki 52: 1- (31-atsldo-21,31-dideoksi-ff-D-eryt- ro-pentofuranosyyli)-4-dimetyyliamino-5-metyyli-2-(1H)-py-rimidinoni 51-asetyyli-3'-atsido-3'-deoksi-4-(1,2,4-triatsolyy-5 li)tymidiini liuotettiin kuivaan asetonitr-iliin ympäristön lämpötilassa typpiatmosfäärissä. 20 ekvivalenttia dimetyy-liamiinia lisättiin kerralla ja reaktioseosta sekoitettiin 30 minuutin ajan. Liuottimet poistettiin, jäännös liuotettiin ammoniakilla kyllästettyyn metanoliin ja liuosta sekoi-10 tettiin 30 minuutin ajan. Liuottimet poistettiin ja jäännös liuotettiin EtOAc:iin. Otsikon yhdiste saostui hitaasti liuoksesta ja suodatettiin pois, jolloin saatiin valkoinen kiinteä aine; sp. = 157-159°C.

UV (nm) pH 1 : ssä Λ maks . =299,224 (£=14900,7900) Amin.=254 15 (£=2500); pH 13 : ssa j\maks.=237 (£,= 14000), Amin.=243 (£ = 6800).

H^NMR (DMSO-d6) δ 7,63 (s,lH,H6), δ 6,06 (t,lH,Hl\J=6,53Hz), 65.22 (t,lH,5OH,J=5.2Hz), 64,37-4,34 (m,lH,H3’), 63,83-3,80 (m,lH,H4’), 63,65-3,60 (m,2H,H5'), 63^06 (s,6H,N(CH3)2), 62,29-2,23 (m,2H,H2’), 62,11 (s,3H,5-CH3).

20 C12H18N6°3:n alkuaineanalyysi

Laskettu: C, 48,97; H, 6,16; N, 28,56

Havaittu: C, 49,06; H, 6,20; N, 28,50

Esimerkki 53: 1-(31-atsido-2',31-dideoksi-S-D-erytro-pentofuranosyyli)-5-metyyli-2-(isopentyyliokso)-4-(1H)-py-25 rimidinoni

Otsikon yhdiste valmistettiin käyttäen vastaavaa menetelmää kuin 1-(31-atsido-2',31-dideoksi-^-D-erytro-pento-furanosyyli)-2-(bentsyyliokso)-5-metyyli-4-(1H)-pyrimidino-ni valmistukseen käytettiin (esimerkki 42).

30 uv pHl(nm) Araks.258, £=9000, ärriin 237,£=6000 pH13 (nm)/\tdcs.255, £=11000, ^ min 239, £=8000 67 90664 H1 NMR (DMSO-d6): 67,79 (s,lH,6H), 6 6,02 2,=6,3 Hz, ΓΗ), 65,23 (t,lH,J5,OHj5,H=5,2 Hz, 5ΌΗ), 64,.4-4,3 (m,3’H j,a 2-0-CH2-CH2CH(CH3)2), 63,9-3,8 (m,lH,4'H), 6 3,7-3,5 (m,2H,5'H), 6 2,5-2,3 (m,2'H) 5 61,78 (s,3H,5CH3), 6 1,7-],5 (m,3H,2-OCH2-CH2-CH(CH3)2) 60.92 ja 0,89 (d,6H,J=6.3 Hz,2-0(CH2)2CH(CH3)2) C]5^23^5^4:n CHN-jakauma Laskettu: C, 53,40; H, 6,87? N, 20,76 Havaittu: C, 53,14; H, 6,92; N, 20,62 10 Esimerkki 54: 3-asetyyli-31-atsido-51-O-(3-kloori- bentsoyyli)-31-deoksitymidiini

Seokseen, jossa oli 3'-atsido-5'-0-(4-klooribentso-yyli)-31-deoksitymidiiniä (0,3 g, 0,74 mmol) ja hopeasyani-dia (0,4 g, 3,0 mmol) 20 ml:ssa bentseeniä,lisättiin ylimää-15 rin asetyylikloridia (2,6 g, 33 mmol) useissa erissä. Seosta sekoitettiin huoneen lämpötilassa, kunnes lähtöaine hävisi (4 tuntia) TLC-analyysin mukaan (CHCl^/MeOH, 20:1 (v/v)) .

Reaktioseos suodatettiin ja suodos haihdutettiin alipaineessa kuiviin. Saatua öljyjäistä jäännöstä käsiteltiin silika-20 geelikromatografiällä eluoiden kloroformi/heksaani -seoksel la (1:1 (v/v)) ja sen jälkeen kloroformilla, jolloin saa-. tiin 0,21 g (64 %) haluttua tuotetta öljynä.

UV (nm): pH 1:ssä λ maks.=273 (£=9000) , "Amin. =251 (£=6200); pH 13:ssa Λ maks.=266 (£ = 8800), \min.=247 (£=7000) ; " 25 H1 NMR (DMSO-d6) 6 1,,68 (s, 3H, 5-CH3), 62,47 (s, 3-CGCH-j), 62,3-2,5 (m, 2Ή), 64,1-4,2 ja 4,4-4,7 (m, 4Η,3Ή, 4Ή and 5Ή), 66,1 (t, 1H, Hz, ΓΗ), 67,5-8,0 (m, 5H, 6H ja fenyyli) ^Η^gN^O^Cl-O,2 CHCl3:n alkuaineanalyysi Laskettu: C, 48,89; H, 3,89; N, 14,85? Cl, 12,03 30 Havaittu: C, 49,05; H, 3,94; N, 14,79? Cl, 12,56

Esimerkki 55: 31-atsido-5-syano-21,31-dideoksiuridiini 5-jodi-2’,31-dideoksiuridiinin annettiin reagoida etikkahappoanhydridin (2,1 ekvivalenttia) kanssa pyridiinis-sä kuivissa olosuhteissa ympäristön lämpötilassa 2 tunnin 35 ajan»jolloin saatiin 2’,3'-dideoksi-3',5'-diasetyyli-5-jo-diuridiinia. Nukleosidi (1 ekvivalentti), kaliumsyanidi 68 90664 (1,3 ekvivalenttia) ja kaliumasetaatti (1,3 ekvivalenttia) pantiin kuivaan DMSOiiin ja niitä kuumennettiin 97°C:ssa typpiatmosfäärissä 2 tunnin ajan. Liuottimet poistettiin in vacuo ja jäännösöljy pantiin silikageelipylvääseen ja 5 eluoitiin seoksella CHCl^/EtOAc (1:1 (v/v)). Sopivat frak tiot kerättiin, yhdistettiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin 5-syano-2',31-dideoksi-3',5'-diasetyyliuridiinia. Yhdiste liuotettiin ammoniakilla kyllästettyyn metanoliin ja liuosta sekoitettiin 0°C:ssa 18 tunnin ajan. Liuotti-10 met poistettiin in vacuo ympäristön lämpötilassa, jolloin saatiin otsikkoyhdisteen kiteitä; sp. = 160-162°C.

UV (nm): pH 1 : ssä*\niaks. =276,215 (£= 13500,1 1 200) , A min. = 238 (6=1700); pH 1 3 : ssa Amaks . = 276 (£ = 1 01 00) , Amin. =240 (£=3400) 15 H1NMR(DMSO-d6) 68,81 (s,lH,H6), 66,00 (t.lH.Hl*, 3=5,.94^), 65,3-5,21 (m,2H,5'OH,3OH), 64,28-4,15 (m,lH,H3’), 63,82-3,77 (m,lH,H4'), 63/7-3,5 (m,2H,H5'), 62,18 (t,2H,H2\ J=5,75 Hz).

C^qH^N^O^ 0,25 H20:n alkuaineanalyysi Laskettu: C, 46,61; H, 4,50; N, 16,31 20 Saatu: C, 46,67; H, 4,71; N, 16,54

Esimerkki 56: 1 - (3 1 -atsido-2 1 , 3 ' -dideoksi-j/^-D-treo-:: pentofuranosyyli)-5-metyyli-2-pent-ylioksi-4-(1H)-pyri- | midinoni 2,5'-O-anhydro-1-(3'-atsido-2',31-dideoksi-^-D-treo-25 pentofuranosyyli) tyrniini lisättiin liuokseen, jossa oli kalium-t-butoksidia (0,5 ekvivalenttia) pentan-1-Olissa. Reaktioseosta sekoitettiin kahden tunnin ajan ympäristön lämpötilassa typpiatmosfäärissä. Liuottimet poistettiin in vacuo ja jäännös pantiin silikageelipylvääseen. Eluoin-30 ti CHCl^/MeOH -seoksella (20:1 (v/v)), sopivien fraktioi den yhdistäminen ja haihdutus tuotti kirkkaan öljyn, josta muodostui otsikkoyhdisteen kiteitä seisotettaessa; sp. = 110-11°C.

69 90664 UV (nm) pH 1 : ssä Xmaks. =255 (£=1 0200) , Amin. =237 (£=6200), λορ=222 (¢ = 9000) ; pH 13:ssa 'λ maks.=251,226 (£>1 1 600,9600) , 'Amin. =238 (¢=8600) H1 NMR (DMSO-dg) 67,58 (s,1H,H6), 65.98 (dd,lH,Hl',J=2,98, 4r88Hz), 65.07 5 (t,lH,5'OH,J= 5,42Hz), 64,5-4,47 (m,lH,H3'), 64,31-4.25 (m,2H,-OCH2-), 64,1-4,06 (m,lH,H4‘), 63,73(t,2H,H5’,J=5/.62Hz), 62.82-2.72 (m,lH,H2'), 62.2-2.14 (m,lH,H2'), 61,82 (s,3H,5-CHj), 61,75-1,65 (m,2H,pentyyLL,61,4-1.3 (m, 4H pen tyyli, 60,92-0,87 (m,3H, pentyyli) .

C, ,Η-,,Ν,Ο, :n alkuaineanalyysi

Ib Δ0 4 4 10 Laskettu: C, 53,40; H, 6,87; N, 20,76

Havaittu: C, 53,31; H, 6,90; N, 20,74

Esimerkki 57: 1-(3 1 -atsido-2 ' , 3 1 -dideoksi-)S-D-treo-pentofuranosyyli)-2-bentsyylioksi-5-metyyli-4-(1H)-pyri-midinoni

Otsikkoyhdistettä valmistettiin vastaavalla tavalla kuin 1 — (31-atsido-2',3'-dideoksi-ft-D-treo-pentofuranosyyli)-5-metyyli-2-pentyylioksi-4-(1H)-pyrimidinonia (esimerkki 56) käyttäen bentsyylialkoholia pentan-1-olin tilalla; sp. = 137-139°C.

20 UV (nm) pH 1 : ssä^maks . =266 (£,= 9 1 00) , /\ min . =235 (£=3000); pH 1 3 : ssa^ maks . = 256 (£T=1 1 500) , /Vmin . = 240 (£ = 9600).

H1NMR (DMS0-d6) ^7,6 (s, 1H,H6),£7,49 - 7,37 (m,5H,fenyy-li), 56,01 (dd,1H,Hl',J=2,52.5,0Hz) , ¢5,35 (s,2H,bentsyyli) , ci 5,1 - 5,0 (m, 1H, 5 1 OH) , ¢4,5 - 4,4 (m, 1H,H3 ' ) , <£ 4 , 1 - 4,0 :-,-.25 (m, 1H ,H4 1 ) , £3,77 - 3,67 (m, 2H, H5 ' ) , J 2,85 - 2,70 : (m,1H,H2’) ,J" 2,25 - 2,15 (m,1H,H2·) ,£ 1,83 ( s ,3H,5-CH3) .

; C17HigN 04 0,25H20:n alkuaineanalyysi

Laskettu: C, 56,43; H, 5,43; N, 19,35 Havaittu: C, 56,51; H, 5,37; N, 19,36 30 Esimerkki 58: 1 -(3 1 -atsido-2 1 , 3 ' -dideoksi-/?-D-ery t- ro-pentofuranosyyli)-4-metoksi-5-metyyli-2(1H)-pyrimidi-noni 5'-asetyyli-3'-atsido-3'-deoksi-4-(1,2,4-triatso-lyyli)tymidiiniä käsiteltiin ympäristön lämpötilassa 0,5-N . 35 natriummetoksidin metanoliliuoksella 24 tunnin ajan. Liuos neutraloitiin pH-arvoon 7 sulfonihappohartsilla 70 90664 (DOW 50W, H+), hartsi suodatettiin pois ja suodos haihdutettiin kiinteäksi aineeksi in vacuo. Tämä kiinteä aine liuotettiin pieneen määrään CHCl^:a, pantiin silikageeli-pylvääseen ja eluoitiin 2 %:sella MeOH:n CHCl^-liuoksella.

5 Sopivat fraktiot kerättiin, yhdistettiin ja haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin valkoinen kiinteä aine; sp. = 119-123°C.

UV (nm) pH 1 : ssä Xmaks. =279 (£=7500) , X min. =239 (£*=1700); pH 1 3 : ssaXmaks. =279 (£=6400) , i\.min. =243 (£ = 1300).

10 H1NMR (DMSO-d6) 58,02 (s,lH,H6), 56,08 (t,lH,Hl', J=5,86Hz), 55,29 (t,lH,5'OH,J=5,48Hz), 54,41-4,33 (m,lH,H3'), 53,9-3,86 (m,lH,H4')f 53,86 (s,3H,4-OCH3), 53,75-3,58 (m, 2H,H5'), 52,4-2,3 (m,2H,H2'), 51,89 (s,3H,5-CH3).

C11H15N504:n alkuaineanalyysi Laskettu: C, 46,97; H, 5,38; N, 24,90 15 Havaittu: C, 47,06; H, 5,40; N, 24,86

Esimerkki 59: 1-(31-atsido-21,31-dideoksi-ff-D-erytro-pentofuranosyyli)-5-metyyli-4-(1-pyrrolidinyyli)—2—(1H) — pyrimidinoni 5'-asetyyli-31-atsido-3'-deoksi-4-(1,2,4-triätso-20 lyyli)tymidiini liuotettiin kuivaan asetonitriiliin ympäristön lämpötilassa typpiatmosfäärissä. Viisi ekvivalenttia pyrrolidiiniä lisättiin tipoittain 5 minuutissa ja reaktio-ν': seosta sekoitettiin 2 tunnin ajan. Liuottimet poistettiin in vacuo, jolloin saatiin öljy. Tämä öljy liuotettiin am-25 moniakilla kyllästettyyn metanoliin ympäristön lämpötilassa ja liuosta sekoitettiin 4 tunnin ajan. Liuottimet poistettiin in vacuo ja jäännös pantiin silikageelipylvääseen. Eluointi CHCl^/MEOH- seoksella (20:1 (v/v)), sopivien - - fraktioiden yhdistäminen ja haihdutus tuotti otsikkoyhdis- 30 tettä valkoisena kiinteänä aineena; sp. =168-171°C.

UV (nm) pH 1 : ssä")\maks . =295,233 (£=1 5700,9500) , "\min. =253 (£=2600); pH 13 : ssa *Xmaks . =28 5 (£= 1 53 00) ,*X min . =241 (£=7900).

7i 90664 HXNMR (DMSO-d6) 67,57 (s,lH,H6), 66,02 (ί,ΙΗ,ΗΓ, J=6,5Hz), 65,2 (t,lH,5'OH,J=5;15Hz), 64,4-4,3 (m,lH,H3'), 63,84-3,77 (m,lH,H4'), 63,67-3,51 (m,6H,H5',4pyrrolidiini-H:t) ,62r24 (t,2H,H2\J=6,08Hz) 62,14 (s,3H,5-CH3), 61,87-1.78 (m,4H, pyrrolidiini) .

5 ^14^20^6^ :n alkuaineanalyysi

Laskettu: C, 52,49; H, 6,29; N, 26,23 Havaittu: C, 52,37; H, 6,33; N, 26,17

Esimerkki 60: 1-(31-atsido-2',3 *-dideoksi-^-D-eryt-ro-pentofuranosyyli)-4-bentsyylioksi-5-metyyli-2-(1H)-pyri-10 midinoni

Kuivaan asetonitriiliin liuotettu 5'-asetyyli-3'-at-sido-3'-deoksi-4-(1,2,4-triatsolyyli)tymidiini lisättiin tipoittaan ympäristön lämpötilassa typpiatmosfäärissä 5 minuutissa suspensioon, jossa oli bentsyylialkoholia (5 ekviva-15 lenttia) ja kalium-t-butoksidia (2 ekvivalenttia) kuivassa asetonitriilissä. Reaktioseosta sekoitettiin yhden tunnin ajan ja liuottimet poistettiin in vacuo. Jäännös pantiin silikageelipylvääseen ja eluoitiin CHCl^/EtOAc -seoksella (3:1 (v/v)). Sopivat fraktiot kerättiin, yhdistettiin ja 20 haihdutettiin kiinteäksi aineeksi. Kiinteä aine uudelleen-kiteytettiin CHCl3/EtOAc -seoksesta (1:1 v/v) ja saadut kiteet suodatettiin pois, jolloin saatiin otsikkoyhdiste; sp. =133-134°C.

UV (nm) pH 1:ssaλmaks.=276 (£=8000),^min.=237 (£=2000); 25 pH 13:ssa λ maks .=281 (£=81 00) , Tyrnin. =23 7 (£ = 1600).

H1 NMR (DMSG-d6) 68,05 (s, 1H,H6), 67,45-7?35 (m,5H,fenyyIi, 66,07 (t,lH,Hl', J=5,94Hz), 65,35 (s,2Hjbentsyyli,65,27 (t,lH,5'GH,J=5.20Hz), 64.41-4,31 (m,lH,H3') 63,91-3,83 (m,lH,H4'), 63,7-3,6 (m,2H,H5’), 62,4-2,3 (m,2H,H2’), 61,9 (s,3H,5-CH3).

30 Ci9H21N5°5:n alkuaineanalyysi

Laskettu: C, 57,14; H, 5,36; N, 19,60 Havaittu: C, 57,06; H, 5,37; N, 19,58

Esimerkki 61: 51-asetyyli-31-atsido-5-bromi-21,31 -dideoksiuridiini 35 3'-atsido-2',3'-dideoksiuridiini asetyloitiin ja bro- mattiin Visserin menetelmällä (Synthetic Procedures in Nucleic Acis Chemistry ,1_, 41 0) , jolloin saatiin otsikkoyhdiste; sp. = 112-114°C.

72 90664 UV (nm) pH 1 :ssä λπ^β. =279,21 O (£=9500,10600) , i\min. = 243 (£=2000); pH 13:ssa 'Xmaks. =276 (£=700) ,\min. = 250 < £=4000) . H1NMR(DMSO-d6) 611,88(s,lH,NH), 68,02(5,1H,H6), 66,08-6,01 (πη,ΙΗ,ΗΓ), 5 64,/17-4,40 (m,lH,H3')f 64,27-4,24 (m,2H,H5’), 64,03-4,00 (m,lH,H4'), 62,41-2,34 (m,2H,H2'), 62,09 (s,3H,asetyyli) .

C^H^ 2N^0^Br :n alkuaineanalyysi

Laskettu: C, 35,31; H, 3,23; N, 18,72; Br 21,36 Havaittu: C, 35,29; H, 3,25; N, 18,66; Br, 21,45 10 Esimerkki 62: 1 -(31-atsido-21,31-dideoksi-^-D-treo- pentofuranosyyli-5-(trifluorimetyyli)urasiili t-trifluorimetyyli-2’-deoksiuridiinin 5'-hydroksyy-liryhmä suojattiin trifenyylimetyyliryhmällä ja 3'-hydrok-syyliryhmä mesyloitiin. Tuotteen (3,0 g, 4,9 mmol) annet-15 tiin reagoida 70°C:ssa 0,7 g LiN^-erän kanssa 50 ml:ssa DMF:a noin 26 tunnin ajan. Jäähdytetty reaktioseos kaadettiin jäihin sekoittaen. Kiinteä aine eristettiin, pestiin vedellä ja puhdistettiin flash-kromatografiällä käyttäen eluenttina heksaani/etyyli -seosta (2:1 v/v). Yhdis-20 tämällä sopivat fraktiot ja poistamalla liuotin saatiin 0,83 g trityloitua tuotetta. Tämä liuotettiin kyllästettyyn sinkkibromidin asetonitriililiuokseen ja liuosta sekoitettiin 0°C:ssa yli yön. Sen jälkeen kun 100 ml ammo-niumasetaattia (1-M) oli lisätty, orgaaninen kerros ero-25 tettiin ja kuivattiin in vacuo. Jäännös puhdistettiin flash-kromatografiällä käyttäen eluenttina CHCl^/CH^OH-seosta (20:1 v/v). Fraktiot yhdistettiin ja kuivattiin in vacuo. Otsikkoyhdisteen saanto oli 0,25 g, 0,8 mmo.1, 5,3 %; sp. = 118-120°C.

30 qH^ qF^Nj-O^ :n alkuaineanalyysi

Laskettu: C, 37,39; H, 3,14; N, 21,80; F, 17,74 Havaittu: C, 37,3 1 ; H, 3,23; N, 21,75; F, 17,60

Esimerkki 63: 1-(31-atsido-21,31-dideoksi-^-D-trco-pentofuranosyyli)urasiili 35 2'-deoksiuridiinin 5'-hydroksyyliryhmä suojattiin ja 3'-hydroksyyliryhmä mesyloitiin. 31-mesyyliryhmä poistettiin muuttamalla molekyylimuotoa kuumentamalla 73 90664 dimetyyliformamidissa 80°C:ssa litiumatsidin (3 ekv.) kanssa 24 tunnin ajan. Reaktioseos kaadettiin jääveteen ja tuote saostui. Suodatuksen jälkeen kostean tuotteen suojaus poistettiin. Loppupuhdistus tehtiin silikageelikroma-5 tografialla eluoimalla kloroformi/metanoli -seoksella (95:5). Sopivat fraktiot yhdistettiin ja liuottimet poistettiin, jolloin saatiin otsikkoyhdiste kiinteänä aineena; sp. = 14 2-145°C.

Esimerkki 64: 1-(31-atsido-2',3'-dideoksi-^-D-eryt-10 ro-pentofuranosyyli)urasiili 2'-deoksiuridiinin (30 g, 0,13 moolia) 5'-hydroksyy-liryhmä trityloitiin Horwitzin et ai. menetelmällä (J. Org. Chem. , 3_^, 205, (1966). 3'-hydroksyyliryhmä (12,6 g, 0,027 moolia) kloorattiin esimerkin 62 menetelmällä. Dime-15 tyyliasetamidi poistettiin in vacuo ja paksu öljy kaadettiin veteen (500 ml). Tuote uutettiin eetterillä (3x). Liuotin poistettiin ja saatu öljy käsiteltiin silikageelikroma-tografiällä eluoiden ensin dikloorimetaanilla ja sitten metanolin 1 %:sella dikloorimetaaniliuoksella. Tuotefrak-20 tiot yhdistettiin ja liuottimet poistettiin in vacuo. 5'- hydroksyyliryhmän suojaus poistettiin ilman yhdisteen li-säpuhdistusta kuumentamalla 80 %:sessa etikkahapossa höy-ryhauteessa 20 minuutin ajan. Jäähdytettäessä trityylikar-binoli saostui ja suodatettiin pois. Suodos konsentroitiin 25 in vacuo ja käsiteltiin silikageelikromatografiällä eluoiden etyyliasetaatilla. 31-kloori poistettiin kuumentamalla HMPA:ssa litiumatsidin (3 ekv.) kanssa 90°C:ssa yli yön. Reaktioseos kaadettiin veteen ja uutettiin kloroformilla. Tuote oli kloroformifraktiossa, joka kuivattiin MgSO^:lla.

30 Kloroformin poisto tuotti kiinteän aineen, joka uudelleen- kiteytettiin ensin etyyliasetaatti/metanoli -seoksesta, sitten vedestä. Uudelleenkiteytetty kiinteä aine liuotettiin veteen ja pantiin XAO-pylvääseen. Vesipesun jälkeen tuote eluoitiin etanolilla. Etanoli poistettiin in vacuo, jolloin 35 saatiin kiinteä aine; sp.=166,5 - 168,5°C.

74 90664

Esimerkki 65: 1-(3,-atsido-2l,3l-dideoksi-erytro- ft-D-pentofuranosyyli-5-etyyli)urasiili 5-kloorimerkuri-2'-deoksiuridiini valmistettiin 2'-deoksiuridiinista (10 g, 0,044 moolia) Bergstronin ja 5 Ruthin menetelmällä (J. Carb. Nucl., and Nucl. £, 257, (1977)). 2'-deoksi-5-etyyliuridiini valmistettiin Berstromin et ai. menetelmällä (J. Am. Chem. Soc., 100, 8106, (1978)). 5'-hydroksyyliryhmä suojattiin esimerkin 62 menetelmällä. 3'-hydroksyyliryhmä kloorattiin ja 5'-10 hydroksyylin suojaus poistettiin esimerkin 64 menetelmällä.

Treo-31-kloori-2' , 3 1-dideoksiuridiinin 3'-kloori poistettiin muuttamalla molekyylimuotoa kuumentamalla HMPA:ssa litiumatsidin (5 ekv.) kanssa 55°C:ssa yhden tunnin ajan. Otsikkoyhdiste puhdistettiin silikageelikromatografiällä 15 käyttäen eluenttina etyyliasetaattia. Poistamalla liuotin sopivista fraktioista saatiin haluttu yhdiste; sp.=112,5 -115°C.

Esimerkki 66; 1 - (3 1-atsido-2' ,3 1-dideoksi-jS-D-treo-pentofuranosyyli)-5-(2-bromivinyyli)urasiili 20 5-bromivinyyli-2'-deoksiuridiini (BVDU) syntetoitiin

Jonesin et ai. menetelmällä (Tetrahedron Letters £5, 4415 (1979)) vastaavin saannoin. BVDU trityloitiin ja mesyloi-tiin Horowitzin et ai. menetelmällä (J. Org. Chem., 31, 205 (1966)). Tämä tuote (4,25 g, 6,5 mmol) liuotettiin 25 100 ml:aan DMF:a, jossa oli 0,955 g (19,5 mmol) LiN^ ja liuosta kuumennettiin 74°C:ssa 24 tunnin ajan. Reaktio-seos kaadettiin 600 mlraan jäätä sekoittaen. Muodostuva kiinteä aine eristettiin ja puhdistettiin kromatograafi-. . sesti kumina (2,48 g). Liuottamalla tuote 100 ml:aan 30 80 %:sta etikkahappoa ja kuumentamalla höyryhauteessa 3

tunnin ajan poistettiin yhdisteen suojaus. Jäähdytetty reaktioseos laimennettiin vedellä ja suodatettiin trityy-likarbinolin poistamiseksi. Suodoksen tilavuutta pienennettiin niin, että siitä tuli öljyä, joka puhdistettiin 35 flash-kromatografiällä käyttäen eluenttina CHCl^/CH^OH

-seosta (9:1 v/v). Sopivien fraktioiden yhdistäminen ja 75 90664 liuottimen poistaminen tuotti kiinteän aineen, joka kiteytettiin kahdesti metanolin vesiliuoksesta. Saanto 0,66 g, 1,8 mmol, 27,7 %; sp. =165-166°C.

C^H^2BrH50^ -0,5 I^Oin alkuaineanalyysi 5 Laskettu: C, 35,98; H, 3,57; N, 19,07; Br, 21,85 Havaittu: C, 35,98; H, 3,57; N, 19,07; Br, 21,76

Esimerkki 67: 1-(3,-atsido-2,,3l-dideoksi-i/S-D-treo-pentofuranosyyli)-5-metyyli-isosytosiini 1 — {3 *-atsido-2',3'-dideoksi-^-D-treo-pentofurano-10 syyli)-2-metoksi-5-metyyli-4(H)-pyrimidinoni (0,5 g, 2 mmol) yhdistettiin 15 ml:aan ammoniakilla kyllästettyä metanolia ja pantiin pommiin. Sen jälkeen kun pommi oli ollut ympäristön lämpötilassa kuuden päivän ajan, sitä kuumennettiin öljyhauteessa 65°C:ssa neljän päivän ajan.

15 Reaktioseos kuivattiin ja puhdistettiin kiteyttämällä CHCl^/CH-jOH -seoksesta (9:1 v/v) . Kiinteä aine pestiin CHCl^Ha ja ilmakuivattiin, jolloin saatiin 0,16 g, 0,6 mmol (30 %) tuotetta; sp.=158-160°C.

C^H^NgO^ 1/4 H20:n alkuaineanalyysi 20 Laskettu: C, 44,36; H, 5,40; N, 31,04

Havaittu: C, 44,42; H, 5,36; N, 31,04

Esimerkki 68: 1-(31-atsido-21,31-dideoksi-ff-D-treo-pentofuranosyyli)-3-metyylityrniini 5'-trityyli-3'-atsido-3'-deoksitymidiiniä (1,0 g, 25 1,95 mmol) ja N,N-dimetyyliformamidi-dimetyyliasetaalia (Zemlicka, Coll. Czech. Chem. Comm., 35^ 3572 (1972)) (0,93 g, 7,8 mmol) palautusjäähdytettiin 50 ml:ssa CHCl^a 96 tunnin ajan. Liuottimen poistaminen tuotti öljyn, joka puhdistettiin edelleen flash-kromatografial-30 la käyttäen CHCl^sa eluenttina. Liuottimen poistaminen tuotti 0,54 g vaahtoa. Suojaus poistettiin kuumentamalla vaahtoa 50 ml:ssa 80 %:sta etikkahappoa höyryhauteessa kahden tunnin ajan. Trityylikarbinoli poistettiin suodattamalla sen jälkeen, kun reaktioseos oli laimennettu 35 vedellä. Suodos haihdutettiin öljyksi in vacuo ja öljy 76 90664 puhdistettiin flash-kromatografiällä käyttäen eluentti-na CHCl^/EtOAc -seosta (2:1 v/v). Liuotin poistettiin, jolloin yhdiste saatiin öljynä, 0,20 g.

UV maks. (nm) pH 1:ssä ^Xmaks.=267 (£ = 81 00) , λορ=209 5 (£=8500); pH 13:ssa Λ maks.=267 (£=8000).

H1NMR (DMSO-dg) : <£ 7,56 ( s, 1H ,H6) ; ^6,07 (dd,1H,Hr); <£3,17 (s,3H,N-CH3) ; (£1,86 (s, 3H, 5-CH3) .

H^ ^N^O^-0,4 HOAc-0,3 H20:n alkuaineanalyysi 10 Laskettu: C, 45,62; H, 5,58; N, 22,54

Havaittu: C, 45,67; H, 5,60; N, 22,57

Esimerkki 69: (E)-3-/1-(3'-atsido-2,,3'-dideoksi- ^-D-erytro-pentofuranosyyli)-1,2,3,4-tetrahydro-2,4-diok-so-5-pyrimidinyyli/-2-propeenihappo 15 2'-deoksiuridiini muunnettiin 5-kloorimerkurijoh dannaiseksi kirjallisuudessa esitetyllä menetelmällä saannon ollessa 96 % (Bergstrom ja Ruth, J. Carb. Nucl. 4, 267, (1977)). Tämä tuote (50 g; 1,04 mol) liuotettiin 800 ml:aan kuivaa MeOH:a, jossa oli etyyliakrylaattia (104 g; 1,04 mol) 20 ja Li2PdCl^:n 0,1-N MeOH-1luokseen (1040 ml). Liuosta sekoitettiin neljän tunnin ajan ja käsiteltiin sitten H2S:llä kahden minuutin ajan. Suspensio suodatettiin seliittityynyn läpi ja suodos haihdutettiin kuiviin in vacuo. Jäännöstä jauhettiin MeOH:lla, jolloin saatiin kiinteä aine, 25 joka suodatettiin ja kuivattiin, jolloin saatiin 22 g valkoista kiinteää ainetta. Tämä tuote trityloitiin ja mesy-loitiin Horowitzin et ai. menetelmällä (J. Org. Chem., 31, 205 (1966)). Osa tästä aineesta (7,06 g; 10,9 mmol) liuotettiin 100 mitään kuivaa MeOHta, jossa oli NaHC03:a 30 (0,92 g, 10,9 mmol) ja palautusjäähdytettiin 6 tunnin ajan.

Liuottimet poistettiin in vacuo, jäännöstä käsiteltiin . vedellä, suodatettiin ja ilmakuivattiin, jolloin saatiin 6,1 g valkoista kiinteää ainetta. Tämä tuote liuotettiin seokseen, jossa oli 50 ml DMF:a ja 1 ml vettä, jossa oli 35 LiN3:a (1,63 g; 33,2 mmol) ja liuosta kuumennettiin 125°C:ssa neljän tunnin ajan. Reaktioseos kaadettiin 77 90664 200 ml:aan jäätä, saostuma kerättiin ja pestiin vedellä. Tämä aine liuotettiin 100 ml:aan 80 %:sta HOAcia ja liuosta kuumennettiin 100°C:ssa neljän tunnin ajan. Reak-tioseos laimennettiin vedellä ja saostuma suodatettiin 5 pois. Suodos haihdutettiin kuiviin, jolloin saatiin 800 mg öljyä, öljy liuotettiin 20 ml:aan 0,5-N NaOH:a ja liuosta sekoitettiin ympäristön lämpötilassa kahden tunnin ajan. Liuoksen pH säädettiin 3:een, saostuma suodatettiin pois ja ilmakuivattiin, jolloin saatiin 550 mg (1,7 mmol) ot-10 sikkoyhdistettä: sp. > 250°C.

UV (nm) pH 1 : ssäΛ maks . =300 (£.=20400) , Amin. =230 (£=3900), \>p=262 (£=13100); pH 13:ssa Xmaks.=297,266 (£ = 15600,14800),A min.=281,288 ( 6=13600,8600); 15 HXNMR (DMSO-dg) 68,37 (s,lH,H6), 67f30 (s, 1H,-CH=, 5=15,57Hz), 66,78 (d,lH, = CH-COOH, 5=15,93Hz), 66,1-6,06 (ηη,ΙΗ,ΗΓ), 65,41.5,37 (m, 1H,5'0H), 64,47- 4.39 (m,lH,H3'), 63,87-3,83 (m,lH,H4), 63,74 3.58 (m, 2H,H5’), 62,54-2,81 (m,2H,H2').

2^^3Nc°6*n alkuaineanalyysi 20 Laskettu: C, 44,59; H, 4,05; N, 21,67

Havaittu: C, 44,45; H, 4,06; N, 21,60

Esimerkki 70: (E)-3-Z1-(31-atsido-2',31-dideoksi- ^-D-treo-pentofuranosyyli)-1,2,3,4-tetrahydro-2,4-diokso-: 5-pyrimidinyylj7-2-propeenihappo 25 2'-deoksiuridiini muunnettiin 5-kloorimerkurijohdan naiseksi kirjallisuudessa esitetyllä menetelmällä saannon ollessa 96 % (Bergstrom ja Ruth, J. Carb. Nucl. Nucl., £, 257 (1977)). Tämä tuote (50 g, 1,04 mol) liuotettiin 800 ml:aan kuivaa MeOH:a, jossa oli etyyliakrylaattia 30 (10,4 g, 1,04 mol) ja Li2PdCl^:n 0,1-N MeOH-liuokseen (10,40 ml). Liuosta sekoitettiin neljän tunnin ajan ja : ' : käsiteltiin sitten H2S:llä kahden minuutin ajan. Suspen- — sio suodatettiin seliittityynyn läpi ja suodos haihdutet- • tiin kuiviin in vacuo. Jäännöstä jauhettiin MeOH:lla, jol- 35 loin saatiin kiinteä aine, joka suodatettiin ja ilmakuivat- 78 90664 tiin, jolloin saatiin 22 g valkoista kiinteää ainetta. Tämä tuote trityloitiin ja mesyloitiin Horowitzin et ai. menetelmällä (J. Org. Chem. , 31_, 205 (1966)). Osa tästä aineesta (2,7 g; 4,2 mmol) liuotettiin kuivaan DMF:iin (55 ml), jos-5 sa oli LiN-^a (0,62 g; 12,7 mmol) ja liuosta kuumennettiin 70°C:ssa typpiatmosfäärissä 24 tunnin ajan. Reaktioseos kaadettiin 400 ml:aan jäitä, saostuma kerättiin ja puhdistettiin flash-kromatografiällä. Eluointi CHCl^/MeOH -seoksella (50:1 v/v) tuotti 1,48 g atsido-välituotetta. Tätä 10 ainetta käsiteltiin 50 %:sella etikkahapolla (100 ml) 100°C:ssa 3 tunnin ajan. Laimennus vedellä, saadun suspension suodatus ja suodoksen haihdutus in vacuo tuotti 710 mg öljyä. Tämä öljy liuotettiin 50 ml:aan NaOH-liuosta, jota sekoitettiin ympäristön lämpötilassa kahden tunnin ajan.

15 Liuoksen pH säädettiin 3:een, saostuma suodatettiin pois ja ilmakuivattiin, jolloin saatiin 240 mg (0,7 mmol, 50 %) otsikkoyhdistettä; sp. =250°C.

UV (nm) pH 1 : ssä Λ maks. =301 (£"=19500) , Amin. =230 (£=3600), λορ=249 (£=12700); 20 pH 1 3 : ssamaks. =299,267 (£=1 400,1 3200) min . =232,239 ( £=1200,7560) HXNMR (DMSO-dg) 63,13 (s,7H,H6) 67,32 (d,lH,-CH=, δ = 15.87 Hz) 66,78(d,lH, = CH-COOH,J=15,62Hz), 66,01-5,98 (m,ΙΗ,ΗΓ), 65,11-5,98 (m,lH,5'OH), 64.50-4,43 (m,lH,H3'), 64,13-4,08 (m,lH,H4'), 63,80-3;75 (m,2H,H5'), 62,77-3,67 ' 25 (m,lH,H3')f 6^30-2,20 (m,lH,H2·) C12H13H5°6 “ 1f5H20:n alkuaineanalyysi Laskettu: C, 41,15; H, 4,60; N, 19,99 Havaittu: C, 41,38; H, 4,50; N, 20,01

Esimerkki 71: (E)-3-/1 - (3 '-atsido-2 1 , 3 1 -dideoksi- 30 j}-D-erytro-pentofuranosyyli)-(2,3,4-tetrahydro-2,4-diokso-5-pyrimidinyy1i7~ 2-propaan ihappo 5'-trityyli-3'-mesyyli-5-propenoaatti-2,-deoksiuri-diini valmistettiin esimerkin 69 menetelmän mukaan. Tämä ' aine hydrattiin 10 %: sella Pd/C:llä EtOH:ssa, jolloin saa- : 35 tiin propanoaattijohdannainen. Tätä tuotetta käsiteltiin 79 90664 sitten yllä esitetyssä menetelmässä kuvattuun tapaan, jolloin saatiin otsikkoyhdiste; sp.=118-120°C.

UV (nm): pH 1 : ssäA maks. =265 (5=9900) , äitiin. =235 ( 5=3100); pH 1 3 : ssa ^maks.=265 (£=7400),^min.=247 (£=5400); 5 H1NMR (DMSO-d6) δ 7,68 (s,lH,H6), δ 6,11-6,06 (m, ΙΗ,ΗΙ'), δ 4,45-4,.35 (m,lH,H3'), δ 3,85-3,80 'm,lH,H4'), δ 3,68-3,53 (m,lH, H5') 5N5°6 :n alkuaineanalyysi Laskettu: C, 44,31; H, 4,65; N, 21,53 Havaittu: C, 44,26; H, 4,68; N, 21,49

Claims (6)

1. 20 R4 on alkyyli tai vety; edellyttäen, että kun R1 ja R3 kukin on hydroksi ja R2 on vety, R4 ei ole vety tai metyyli; ja sen farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen ja organo-sulfonaattien valmistamiseksi, tunnettu siitä, että 25 (A) yhdiste, jolla on kaava R3 r2 I A
2. 30 I; : un) d\/\ R ^ H0\° / 35 ) M ei 90664 jossa R1, R2, R3 ja R4 merkitsevät samaa kuin edellä ja M on halogeeni, hydroksi tai organosulfonyylioksiradikaali, saatetaan reagoimaan alkalimetalliatsidin kanssa; (B) yhdiste, jolla on kaava 5 3 R3 a R2 v. R4 ϋ y κ (IV) N3 jossa Rxa, R2a ja R3a vastaavasti edustavat ryhmiä R1, R2 ja 15 R3 tai näiden prekursoriryhmiä, edellyttäen, että ainakin yksi ryhmistä R1,, R2a ja R3a on prekursoriryhmä, ja R4 merkitsee samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan sellaisen aineen kanssa tai sellaisissa olosuhteissa, joissa mainittu (mainitut) prekursoriryhmä (prekursoriryhmät) muuttuvat 20 vastaaviksi halutuiksi ryhmiksi, jolloin aine tai olosuhteet ovat seuraavat: a) kaavan IV mukainen yhdiste, jossa R3a on 2,51-0-anhydrosidos, saatetaan reagoimaan alkoksidin kanssa kaliumkarbonaatin läsnäollessa vastaavan yhdisteen muodosta- 25 miseksi, jossa R1 on C^-alkoksi; b) kaavan IV mukainen yhdiste, jossa R2a on vety, saatetaan reagoimaan asyloivan aineen kanssa vastaavan yhdisteen muodostamiseksi, jossa R2 on asyyliryhmä; c) kaavan IV mukainen yhdiste, jossa R3a on 1,2,4-. 30 triatsolyyliryhmä, saatetaan reagoimaan alkoksyloivan aineen tai pyrrolidiinin kanssa vastaavan yhdisteen muodostamiseksi, jossa R3 on alkoksiryhmä tai vastaavasti pyrro-lidinyyliryhmä. 82 90664 Förfarande för framställning av en terapeutiskt användbar förening med formeln 5 li' j) 1ST 10 / (I) B HOp/ 15 i vilken R1 Sr hydroxi eller alkoxi; R2 är väte eller acyl; R3 är hydroxi, pyrrolidinyl eller alkoxi;
3. 20 R4 är alkyl eller väte; under förutsättning att dä R1 och R3 vardera är hydroxi och R2 är väte, är R4 inte väte eller metyl; och farmaceutiskt godtagbara salter och organosul-fonater av denna, kännetecknat därav, att (A) en förening med formeln 25 R3 li : (III)
4. 30. N ”γ./
5. 35 M 83 90664 i vilken R1, R2, R3 och R4 anger samma som ovan och M är en halogen, hydroxi eller organosulfonyloxiradikal, bringas att reagera med en alkalimetallazid; (B) en förening med formeln 5 R3 a „2 1 4 Ra R li
6. 10 Ra N (IV) H0 "^.o N3 15. vilken R3a, R2a respektive R3a representerar grupperna R1, R2 och R3 eller deras prekursorgrupper, under förutsättning att ätminstone en av grupperna R3a, R2a och R3a är en prekur-sorgrupp, och R4 anger samma som ovan, bringas att reagera med ett sädant ämne eller under sädana förhällanden, att 20 nämnda prekursorgrupp(er) omvandlas till motsvarande ön-skade grupp(er), varvid ämnet eller förhällandena är följ-ande: a) en förening med formeln IV, i vilken R:a är en 2, S^O-anhydrobindning, bringas att reagera med en alkoxid 25. närvaro av kaliumkarbonat för att bilda motsvarande förening, i vilken R1 är en C^-alkoxi; b) en förening med formeln IV, i vilken R2a är väte, bringas att reagera med ett acylerande medel för att bilda motsvarande förening, i vilken R2 är en acylgrupp; 30 c) en förening med formeln IV, i vilken R3a är en 1,2,4-triazolylgrupp, bringas att reagera med ett alkoxy-lerande medel eller pyrrolidin för att bilda motsvarande förening, i vilken R3 är en alkoxigrupp respektive en pyr-rolidinylgrupp. 35