FI98707C - Menetelmä -partikkeleja emittoivan radionuklidin sisältävän radioimmunokonjugaatin valmistamiseksi - Google Patents

Description

98707

Menetelmä α-partikkeleja emittoivan radionuklidin sisältävän radioimmunokonjugaatin valmistamiseksi Tämä keksintö koskee yleisesti menetelmää radioim-5 munokonjugaatin valmistamiseksi, joka konjugaatti on käyt tökelpoinen immunoterapiassa. Spesifisemmin se koskee menetelmää sellaisen radioimmunokonjugaatin valmistamiseksi, joka käsittää α-partikkeleita emittoivan radionuklidin, kelaatin muodostavan aineen ja tuumorispesifisen vasta-ai-10 neen.

Radionuklideilla, jotka emittoivat a-partikkeleita, on paljon fysikaalisia ominaisuuksia, jotka tekevät niistä sopivia käytettäviksi radioimmunoterapiassa.

Sellaisen α-partikkelin, jonka energia on 5 - 8 15 MeV, kantama on 40 - 80 jum, mikä rajoittaa niiden tehon etäisyydelle, joka on useita solun halkaisijoita hajoavasta atomista.

Tämän etäisyyden rajoissa α-partikkeleiden sytotok-sisuus on kuitenkin erinomainen. Tähän vaikuttavat osal-20 taan suuri energiansiirtokyky (100 keV/pm) ja partikkelei- den suuri sähköinen varaus. Annoksilla 100 - 200 cGy a-sä-teily voi olla 5 - 100 kertaa yhtä toksista kuin γ- tai ' β-säteily.

Macklis et. ai ovat esittäneet sellaisen radioimmu-*·' 25 nokonjugaatin (Science Voi. 240 s. 1 024 - 1 026, 1988), jossa on käytetty vismutti-212-isotooppia liitettynä mono- • · · ί.ϊ· klonaaliseen vasta-aineeseen DTPA:n (dietyleenitriamiini- pentaetikkahappo) syklisellä anhydridillä, joka on hyvin ·*·.. tunnetun kelaattia muodostavan aineen, DTPA:n johdannai- 30 nen.

• · <

Kuvattu monoklonaalinen vasta-aine on suunnattu • · · hiiren antigeeniä vastaan, jota merkitään Thy 1,2:11a ja jota on läsnä sekä normaalien että malignien hiiren-T-so-lujen pinnalla.

2 98707

Vismutti-isotooppeja on kuvattu myös US-patentissa no. 4 454 106 käytettäväksi radioimmunoterapiassa.

Toinen α-partikkeleita emittoiva isotooppi, joka on mainittu immunoterapiassa käytettäväksi, on astatiini-211 5 (Bloomer et ai. Science voi. 212 s. 340 - 341, 1981).

Vismutti-212:n fysikaalinen puoliintumisaika on 60,55 minuuttia ja astatiini-211:n fysikaalinen puoliintumisaika on juuri yli seitsemän tuntia.

Lyhyt fysikaalinen puoliintumisaika, kuten vismu-10 tiliä, vaatii isotoopin hyvin nopean erottamisen lähteestään, hyvin nopean kelaatiovaiheen (käsittäen satunnaisesti sitoutuneen metallin poistamisen) ja erottamista täytyy seurata välitön anto potilaalle. Jokainen tunnin viive isotoopin saamisen ja antamisen välillä johtaa annostuk-15 seen, joka on vain puolet tarkoitetusta annoksesta.

Siksi on välttämätöntä, että radioaktiivisen vismu-tin lähde on saatavilla potilaan välittömässä läheisyydessä. Vismutti-212:lle kuvattu lähde on joko tallium-228, radium-224 tai Pb-212. Kaksi ensimmäistä hajoamisketjua 20 käsittää 220Rn-isotoopin, joka on jalokaasu ja voi helposti karata. Useimmat sairaalat eivät halua varautua pitämään hallussaan lähdettä, johon sisältyy sellaisia riskejä. 212Pb:llä on tietysti aivan liian lyhyt fysikaalinen puo-liintumisaika (10 tuntia), jotta valmistaja kykenisi ai-25 kaansaamaan hyvän jakelun.

' ’ Astatiini-211:llä on pidempi fysikaalinen puoliin- « · · V ; tumisaika kuin vismutti-212:lla. Olisi ehkä mahdollista sijoittaa tämän isotoopin lähde sairaalan ulkopuolelle. Astatiini on kuitenkin halogeeniatomi, joka käyttäytyy ;‘J*' 30 hyvin samalla tavalla kuin jodi, sisältäen hyvin tunnetut haitat akkumuloitumisesta tiettyihin elimiin ja kudoksiin, • · « erityisesti siksi, että astatiini-211-yhdisteet ovat epästabiileja in vivo (Int. J. Appi. RAd. Isotop. 32 s. 913 1981).

3 98707 Näiden haittojen lisäksi on olemassa ongelma edellä mainittujen isotooppien saamiseksi riitäviä määriä, koska niiden lähteitä on saatavilla vain mikrogrammamäärinä, jos ollenkaaan.

5 Tämän keksinnön mukaisesti valmistetaan uusi radio- immunokonjugaatti, joka sisältää radionuklidin, joka ratkaisee edellä mainitut ongelmat.

Vielä eräs ongelma, joka ilmenee radioimmunotera-pian alueella ihmisillä, on sopivien vasta-aineiden saami-10 nen. Hiiren antituumorivasta-aineet, joita on ehdotettu, saavat potilaalla aikaan immuunireaktion varsinkin useampien antojen jälkeen. Jopa näiden vasta-aineiden fragmentit voivat mahdollisesti johtaa tähän vasteeseen.

Ratkaisu tähän ongelmaan olisi ihmisen monoklonaa-15 listen vasta-aineiden käyttö, mutta näitä ei ole helposti saatavilla.

Hyvä menetelmä ihmisen monoklonaalisten vasta-aineiden valmistamiseksi on esitetty EP-patenttihakemuksessa no. 0 151 030. Tällä menetelmällä on kuitenkin taipumus 20 tuottaa ensisijassa IgM-vasta-aineita.

: IgM-vasta-aineisiin liittyvä ongelma on, että ne saavuttavat melko hitaasti sen kohdan kehossa, jossa niiden antigeenit sijaitsevat (tuumorin). Tämä voi kestää yhdestä useampiin päiviin.

25 Tästä syystä normaalisti käytetyt α-emitterit, ku ten edellä mainitut, ovat suurimmaksi osaksi hajonneet, • · · : kun ne saavuttavat vaikutuskohtansa.

Tämän keksinnön kohteena on menetelmä radioim-: munokonjugaatin valmistamiseksi, jolle menetelmälle on 30 tunnusomaista, että aktinum-225-isotooppi tai joku sen tyttäristä kytketään vasta-aineen ja kelatoivan aineen konjugaattiin, jolloin vasta-aine on hitaasti lokalisoituva humaani- tai humanisoitu monoklonaalinen vasta-aine.

Hitaasti lokalisoituvien vasta-aineiden on ajateltu 35 sisältävän hitaasti lokalisoituvia vasta-aineiden frag- 4 98707 mentteja tai fragmentteja, jotka on tehty hitaasti lokalisoituviksi liittämällä ne kantajaan.

Muiden α-emitterien joukossa aktinium-225:tä on ehdotettu sopivana a-emitterinä (Monoclonal Antibodies Drug 5 Dev.; Proceedings of the John Jacob Abel Symposium for Drug Dev., 1982, sivut 159 - 171).

Tekijöiden mukaan 224Ra on mielenkiintoinen α-emit- teri.

Julkaisu koskee hiiren IgG-monoklonaalisia vasta-10 aineita tai niiden fragmentteja, jotka lokalisoituvat no peammin kuin ihmisen IgM-vasta-aineet, mutta jotka johtavat immuunivasteeseen.

Lisäksi tekijät eivät kokeilleet mitään a-emitte-reitä terapiassa, vaan kokeilivat l25I-IgG-konjugaatteja 15 ainoastaan mallisysteemissä.

Konjugaatit, joissa oli 125I:tä, eivät heidän kokeissaan johtaneet parempiin tuloksiin kuin leimaamattomat vasta-aineet.

Myöhemmin tekijät siirtyivät 224Ra:sta, jonka puo-20 liintumisaika on noin kolme päivää, 212Bi:hin, jonka puo-. : liintumisaika on vielä lyhyempi.

Valittaessa aktinium-225 on käytetävissä radionuk-lidi, jolla on sopiva fysikaalinen puoliintumisaika, joka fi< on noin kymmenen päivää.

'··' 25 Tämä sopii erittäin hyvin yhteen ihmisen IgM-vasta- ' ’ aineiden lokalisaatioajan kanssa.

• · · *.· · Lisäksi on käytettävissä käytännöllisesti katsoen ehtymätön lähde, nimittäin uraani-233, jota on runsaasti j*·.. varastoituna käyttämättömänä polttoainelähteenä hyötöreak- :*? · 30 toreita varten.

Uraani-233:sta voidaan erottaa torium-229, jota • · « voidaan käyttää välilähteenä (fysikaalinen puoliintumisai- • · ka 7 340 vuotta). Lisäksi aktinium-225:n hajoamisketju, joka on esitetty seuraavassa, käsittää neljä hajoamista 35 α-partikkeliemission kautta tuottamatta huomattavia määriä 5 98707 röntgensäteilyä, halogeeniatomeja tai jalokaasuisotooppe-ja.

Tämä kaskadi voi huomattavasti lisätä sytotoksista vaikutusta tuumorisoluihin.

5 Kuitenkin ensimmäisessä hajoamisessa jäljelle jäävä isotooppi voi kulkeutua pois tuumorista (tai tuumorin sisään, jos niikseen tulee!). Tämä saattaisi johtaa a-par-tikkeleiden emittoitumiseen paikoissa, jotka ovat kaukana tuumorista. 221Fr:n ja 217At:n, samoin kuin 213Po:n, fysikaa-10 liset puoliintumisajat ovat liian lyhyet, jotta nämä isotoopit vaeltaisivat kauas, mutta 213Bi:llä on fysikaalinen puoliintumisaika, joka voi johtaa isotoopin sijoittumiseen väärin.

Siksi keksinnön mukaisesti valmistettua radioim-15 munokonjugaattia käytetään edullisesti farmaseuttisena valmisteena, joka sisältää tämän konjugaatin lisäksi yhtä tai useampaa lakaisuainetta.

Lakaisuaineet ovat yleensä vapaita kelatoivia aineita, jotka voivat sitoa vaeltavan isotoopin. Tekemällä 20 näin ne estävät isotooppeja menemästä elimiin tai kudok-; siin ja lisäävät nopeutta, jolla isotoopit erittyvät.

Kelatoivat aineet, joita käytetään sitomaan akti-nium tai vismutti, samoin kuin aineet, joita käytetään lakaisijoina, voivat olla tavallisia kelatoivia aineita, 25 kuten DTPA tai sen johdannaiset, PLED tai sen johdannaiset, EDTA tai sen johdannaiset tai kruunueetterit tai sen • · · V* : johdannaiset jne.

Lakaisijoina ovat edullisia EDTA, 2,3-dimerkaptome- • · j v. ripihkahappo ja penisillamiini.

30 kaavio 1 j‘v 7304y 10,5d 4,9 min.

·*’· U-233 - Th-229 - Ac-225 - Fr-221 - At-217 - a a a a -* 0.03s 47m Ιμε 3h

Jb J

- Bi-213 -* Po-213 - Pb-209 - Bi-209 a \ β (98%) a jr β (2%)^^ 2>2 min·

Tl-209 6 98707

Lisäetu aktinium-225:n käytöstä on, että sen sopivuus spesifisten vasta-aineiden ja kelatoivien aineiden kanssa voidaan helposti testata korvaamalla ak-tinium-227:llä aktinium-225.

5 Aktinium-227 on kaupallisesti saatava suhteellisen pitkän fysikaalisen puoliintumisajan omaava β-emitteri, joka käyttäytyy kemiallisesti samoin kuin aktinium-225.

Keksinnön mukaisesti valmistetussa radioimmunokon-jugaateissa käytettävien vasta-aineiden tuumorispesifisyys 10 on tietysti hyvin tärkeä parametri. Parhaat tulokset saadaan vasta-aineilla, jotka sitoutuvat tuumorisolujen pintaan. Sisälle meno ei ole tarpeen, koska a-partikkeleiden kineettinen energia samoin kuin isotoopin rekyylienergia on riittävän suuret sytotoksisen vaikutuksen aikaansaami-15 seksi ulkopuolelta.

Sopivia vasta-aineita ovat ne, jotka on saatu menetelmällä, joka on esitetty EP-patenttihakemuksessa no.

0 151 030.

Annosalue, jolla aktinium-225:tä voidaan käyttää 20 tehokaasti ilman, että aiheutuu liian monia sivuvaikutuk sia, riippuu suuresti tarkoitetun terapeuttisen käytön laadusta. Nykyisin tarkoitettu käyttö on enimmäkseen adju-;·, vanttiterapiaa (heti kirurgian jälkeen tarkoituksena hä- vittää mikrometastaaseja) ja paikallisten tuumoreiden hoi-25 toa.

Keksintöä kuvataan seuraavassa kokeellisessa osas- ··« 1 · · ·* * sa.

Kokeellista f*·· la :*? * 30 Torium-233:sta termisesti tai epitermisesti neut- ..*· ronireaktoreissa muodostuneen torium-229:n erotta- • · · • t *..* minen uraani-233:sta * · Tämä kokeilu, jota on pääasiassa suoritettu eri paikoissa maailmassa viisikymmenluvun aikana, on johtanut 35 termisille ydinreaktoreille fissiomateriaaliksi tarkoitetun uraani-233:n varastoon.

7 98707 Tämän kehityksen tavoite on suureksi osaksi hylätty ainakin toistaiseksi. Vuosien kuluessa huomattavia määriä torium-229:ää muodostui alfa-hajoamaisen kautta uraa-ni-233:sta ja voidaan siksi erottaa varastoista. Erotta-5 mis- ja puhdistuskemia tunnetaan riittävän hyvin, eikä tarvitse lisäkehittelyä.

Enemmän kuin riittävät määrät torium-229:ää on saatavilla maailmassa tätä kautta palvelemaan syöpäterapia-markkinoita seuraavien tuhansien vuosien ajan.

10 Tätä tietä saatu torium-229 sen radioaktiivisen hajoamisen puoliintumisajan ollessa 8 000 vuoden luokkaa toimii lähdemateriaalina "lehmälle", josta Ac-225:tä voidaan erottaa jatkuvasti tai ajoittaisesti. Yksi gramma torium-229:ää voidaan saada tällä tavalla noin 10 kg:sta 15 uraani-233:a, joka on 30 vuoden ikäistä.

Ib

Toinen keino torium-229:n saamiseksi on radium-226:n säteilyttäminen termisessä korkean vuon omaavassa reaktorissa noin kolmen vuoden ajan. Noin 20 grammaa ra-20 dium-226:ta tarvitaan 1 g:n torium-229:ää saamiseksi tätä tietä. Paljon kemiallista kehitystyötä on tehty 1960- ja 1970-luvuilla, jotta mahdollistettaisiin toriumin erotta- :·. misen uraanista, toriumin erottaminen radiumista jne.

« «

Melko suuri määrä yksityiskohtaista kirjallisuutta 25 on saatavilla.

Joitakin tärkeimpiä julkaisuja ovat (monien muiden I * * ·’ ’ joukossa) seuraavat: I. Brandsstetz, Soviet Radiochem. 5, 660 (1963); • · ; '·· Gmelin Handbook of Inorg. Chem. U, Voi. D4 (1983), 30 ja U, Voi. D3 (1982); ./.. Proceedings of Actinide/Lanthanide Separations, *..! Honolulu 1984 (Ed. G.R. Chappin, World Scientific); » r A.T. Kandil, Radiochim. Acta 26, 63 (1979).

2 8 98707 Käyttäen torium-229:ää "lehmänä" Ac-225:n tuottamiseksi

Jatkuva tai erissä tapahtuva Ac-225:n erottaminen 5 torium-229:stä ja hajoamistuotteista on hyvin tunnettu, suora erotusmenetelmä. Hyvin tunnettuja erotusväli-aineita/liuottimia ovat TTA, TBP, HDEHE ja natriumtiosya-nidi käyttäen CCl4:ää lisäliuottimena tai ilman tätä. Näitä ja myös paljon muita menetelmiä on kuvattu perusteellises- 10 ti kirjallisuudessa 60- ja 70-lukujen aikana. Yksi gramma torium-229:ää tuottaa 100 mikrogrammaa vuodessa Ac-225:tä olettaen, että erotuksessa saadaan 100 %:n kokonaissaanto.

Tämä vastaa 5 curietä Ac-225-a-radioaktiivisuutta vuodessa.

15 Kirjallisuutta (valittu suuresta määrästä): P.C. Stevenson: "The Radiochemistry of the Rare

Earths, Sc, Y ja Ac, (US Report NAS-NS 3020 (1961); N.W. Kinley: Progr. Nucl. Energy, Ser. IX 8, 89 (1967)? 20 P.M. Eagle: Preliminary Report of the Actinium

Separation Project, US-Report MLM-454 (1950)? M. Allison, Nucleonics 12, 32 (1954); . . J. Tousset väitöskirjatyö, French Report NP-13367 ‘ (1961)? 25 A.M. Poshausen, J. Inorg. Chem. 16, 323 (1961); [ * R.A. Day, J. Am. Chem. Soc. 72, 5662 (1950).

*.Γ; 3

MeV:n kantaman omaavien α-säteiden radiotera- ·· : *“ peuttinen tehokkuus V : 30 Tuumorisolupopulaation radiosensitiivisyyttä kuva- :·**. taan usein D0:lla, logaritmisen eloonjäämiskäyrän lineaari- • · *..I# sen osan käänteisellä kulmakertoimalla. a-partikkeleille logaritmiset eloonjäämiskäyrät ja radiobiologisen herkkyyden tunnetut arvot (ts. D0 tunnetaan), annos, joka tarvi- 35 taan vähentämään solupopulaatio mille tahansa solujen eloonjäämisen tasolle voidaan laskea yhtälöstä: 9 98707 D = - (Do) (In S) jossa S on elossa olevien solujen osuus (Humm ja Cobb, J. of Nucl. Med., 31 - 1, 75 (1990)). Oletetaan, että a-par-5 tikkelilähdemateriaali on tasaisesti jakautunut tuumorima-teriaaliin. Tyypilliset D0:n arvot α-partikkeleille ovat välillä 50 - 100 rad. Arvioitu elossa olevien tuuumoriso-lujen osuus absorboituneen annoksen ollessa 350 rad, D0 = 75 rad, on 0,01 eli 1 %.

10 Seuraavassa taulukossa, joka on johdettu edellä annetusta kaavasta, annetaan tuumorisolujen (tai yhtä hyvin minkä tahansa yhtä herkkien biologisten solujen) eloonjäämisosuus eri säteilyannosten funktiona: 15 700 rad antaa eloonjäämisosuuden 0,01 % 500 rad " " 0,1 % 350 rad " 1 % 15 rad " " 82 % 10 rad " " 88 % 20 5 rad " " 93 % • : 1,5 rad " " 98 % kaikissa olettaen D0:n arvoksi 75 rad, kuten yleisesti ajatellaan olevan alfa-säteilyannoksille.

25 Kun oletetaan Ac-225:n olevan homogeenisesti jakau tunut tuumorimassaan, tuumorin koon olevan suuri verrattu- ··· *.* * na α-säteiden keskimääräiseen kantamaan biologisessa solu- materialissa (enintään 75 pmin luokkaa), ja radioaktiivi- ·· • *·* sen hajoamisen rekyyliytimen karakteristisen kantaman so- :T: 30 lukudoksessa olevan 0,1 μπΐ:η (1 000 Ä) luokkaa, ja kun lisäksi otetaan huomioon, että 4 a:aa emittoituu Ac-225:n m · \.l hajoamisketjussa suhteellisen lyhyen ajan kuluessa, olete- i : taan, että α-säteilyyn liittyvä kokonaisenergia luovutetaan tuumorimassaan. Tästä voidaan laskea, että 1 μΟί 35 Ac-225:tä grammaa kohti tuumoria yhdessä tyttäriensä kans- 10 98707 sa luovuttaa siten 750 rad annoksen energiaa tuumorimate-riaaliin, mikä indusoi siten tuumorisolujen tuhoutu-misosuuden 99,99 %.

Riippuu tuumorin koosta, kuinka pitkälle edellä 5 annetut oletukset ovat täysin totta: mitä suurempi tuumori sitä pienempi mahdollisuus, että aktinium on tasaisesti jakautunut läpi tuumorin ennen hajoamista; mitä pienempi tuumori sitä suurempi mahdollisuus, että hajoamisenergia ei täysin absorboidu tuumorisoluihin. Voidaan esimerkiksi 10 laskea, että yksisoluisen tuumorin pinnalla olevalle akti-niumatomille tuumorisoluun kokonaishajoamisenergiasta absorboituva määrä on vain luokkaa 250 rad μCi:tä kohti grammassa. Kuten aina farmakologiassa myös radioimmunote-rapiassa haaste riittävän aktiivisen materiaalin saamisek-15 si niihin paikkoihin, jotka ovat relevantteja efektiiviselle terapialle suhteessa kehon kudoksiin kokonaisuudessaan, on avain "terapeuttisen alueen" koolle ja määrälle. Monoklonaalisiin ihmisen vasta-aineisiin konjugoitujen a-emittoivien Ac-225-isotooppien ollessa kyseessä terapeut-20 tinen alue määräytyy yksinomaan vastaaineiden luonteen ja .ominaisuuksien perusteella: sen perusteella mikä on niiden ; suhteellinen affiniteetti niiden päämääränä olevien tuumo- . risolun pintaantigeeneihin verrattuna niiden affiniteet- ,···, tiin muihin ihmisen kehon kudoksiin, ja mikä on antigeenin 25 ja vasta-aineen sidoksen suhteellinen kestävyys verrattuna ... vasta-aineiden keskimääräiseen retentioaikaan muissa kehon | · · ·’ * kudoksissa.

4 ·· ; *· Affiniteetti- ja poistumisnopeustuloksia ihmisen « I « V : 30 monoklonaalisille vasta-aineille koolontuumorisolu- « :·.·. jen pinta-antigeenien suhteen ♦ ·

Viite: M.G. Hanna, Jr. PhD, et ai.: "Development '! and Application of Human Monoclonal Antibodies", current status and future directions in immunoconjugates - Univer-35 sity of Miami - School of Medioin, continuing education series, February 15 - 16, 1990.

11 98707

Biotechnology Research Institute of Organon Teknika Corporation Rockville, MD 20850, kehitti ihmisen monoklo-naalisia IgM-tyypin vasta-aineita, joilla on spesifinen affiniteetti ihmisen koolonkarsinooma soluihin (sytoplas-5 misia ja solun pinnan determinatteja). Nämä vasta-aineet, jotka nimettiin 28A 32:ksi ja 16.88:ksi leimattiin jodi-131:llä (5 mCi/8 μg) ja annettiin suonensisäisesti potilaille, joilla oli metastasoiva kolorektaalinen karsinoo-ma. Vasta-aineita voidaan kasvattaa toistettavasti ja jat-10 kuvasti kg-määrinä ja toistettu anto potilaille osoitti, että ne eivät ole immunogeenisia. Esillä olevan patenttihakemuksen kannalta relevantteja ovat havainnot, jotka tehtiin radioaktiivisen kuvantamisen avulla ja jotka koskivat näiden vasta-aineiden farmakokinetiikkaa. Potilaiden 15 päivittäin tapahtuva kuvantaminen osoitti 5-7 päivää suonensisäisen annon jälkeen. Keskimääräiseksi retentio-ajaksi kuvatuissa noduleissa osoittautui 17 päivää. Tärkeä johtopäätös näistä havainnoista on, että konjugoitujen vasta-aineiden retentioaika tuumorikudoksessa on ainakin 3 20 kertaa pidempi kuin keskimääräinen retentioaika muissa ; kehon kudoksissa.

Lisäksi esikirurgiset farmakologiset tutkimukset . . suoritettiin useilla koolonsyöpäpotilailla ja suhteet tuu- . . mori-/normaali paksusuoli on saatu ihmisen MAb 16.88:lie.

^ 25 Tulokset osoittivat, että tuumorikudokseen oton (maksame- « · ... tastaaseja) suhde normaaliin kudokseen ottoon oli jopa J J · ·* * 10:1. Samanlaisia tuloksia saavuttivat R.P. McCabe et ai.

(Cancer Research 48, 4 348 - 4 353, August 1, 1988) kar-: “ vattomilla hiirillä, joilla oli kolorektaalinen syöpä, lii V : 30 käyttäen tällä kertaa jodi-125:llä leimattua vastaainetta.

«

Yhteenvetona on, että käyttäen tällaisia vasta-ai- « · ···. neita potilailla voidaan saavuttaa kolorektaalisiin syöpä- • · ’ soluihin kohdistuva α-sädeannos, joka on luokaltaan 25- kertainen tai sitä suurempi verrattuna tällaisten potilai-35 den kehon kudosten yleensä saamaan a-sädeannokseen.

12 98707

Toisin sanoen annostus yli 350 rad Ac-225-indusoi-tua α-säteilyenergiaa grammaa kohti tuumorikudosta voidaan saavuttaa antamalla noin 15 rad/g koko kehon kudoksille. Tämä tarkoittaa, että Ac-leimatun monoklonaalisen vasta-5 aineen anto, joka aiheuttaa tuumorisolujen 99 %:n tuhoutumisen, indusoi vain 18 %:n tuhoutumisen ei-tuumorikudosso-luille. Tähän perustuen ja palauttamalla mieliin, että 1 pCi Ac-225:tä luovuttaa 750 rad säteilyenergiaa grammaan biologista kudosta, tällainen "terapeuttinen alue" poti-10 lailla, joiden paino on 75 kg, voidaan savuttaa antamalla 1,5 pCi Ac-225-konjugaattia postoperatiivisesti. Tämä vastaa noin 30 ng:n "terapeuttista annosta" aktinium-225:tä. p.m.: Tämä tarkoittaa, että 100 000 potilasta voidaan vuosittain hoitaa tällaisella terapeuttisella annoksella poh-15 jautuen vuotta kohti 3 mg:aan Ac-225:tä, jota voidaan keskimääräisen tehokkuuden ollessa noin 30 % erottaa jatkuvasti "lehmästä", joka sisältää 100 grammaa torium-229:ää.

Jokainen lisäys vasta-aineen selektiivisyydessä, joka ylittää tässä esimerkissä annetut arvot, pienentää 20 suorassa suhteessa tarvittavan torium-229-"lehmän" kokoa.

Esimerkki Ia i# (4-isotiosyanaattobentsyyli)-DTPA:ta 2,5 mg/ml liuotetaan PBS:ään (0,066 M fosfaatti/0,13 M NaCl pH = 7,2-7,4) ja 10 pl tätä liuosta lisätään PBSrään (1 25 mg/ml) liuotettuun monoklonaliseen vasta-aineeseen. Seosta sekoitetaan kaksi tuntia huoneen lämpötilassa. Vapaa kela- i * i ·' * toiva aine poistetaan geelisuodatuksella Sephadex G 50:llä (25 cm x 0,5 cm) PBS:ssä. Kelatoivan aineen ja vasta-ai- « · : '·· neen konjugaattia säilytetään PBS:ssä 4 °C:ssa pitoisuuden 30 ollessa 0,5 mg/ml.

•V, Esimerkki Ib • ·

Ac-225:n tilavuus eluoituna Ac-225-generaattorista (100 pci) pienennetään 50 pl:ksi ja pH säädetään arvoon 5 NaH2-fosfaattiliuoksella (0,1 M). Tuloksena olevaa liuosta 35 inkuboidaan välittömästi (bentsyyli)-DTPA-konjugoidun vas- 13 98707 ta-aineen kanssa: 250 pg 0,5 rol:ssa PBS:ää 15 minuuttia. DTPA (1 mg) 10 μlissa PBS:ää lisätään ja seosta inkuboi-daan vielä 5 minuuttia. Seokselle suoritetaan geelisuoda-tus Sephadex G50:tä käyttäen (10 x 2 cm) ja tyhjätilavuu-5 dessa saadaan Ac-225-bentsyyli-DTPA-monoklonaalinen vasta-aine (saanto 80 %).

Esimerkki II

Ac-225-liuos (100 pCi) sellaisena kuin se on saatu "lehmästä" (HCl:ssä) haihdutettiin kuiviin heikossa typpi-10 virrassa. Se liuotettiin 100 pl:aan PBS-puskuria. Tähän liuokseen lisättiin 500 pl vasta-ainetta (16.88) konjugoi-tuna bentsyyli-DTPA:han (2 mg/ml) ja 10 minuutin inkubaa- tion jälkeen huoneen lämpötilassa seos kromatografoitiin

<D

Sephadex PDlO-pylväällä käyttäen PBS:ää eluenttina. Suu-15 ren molekyylipainon omaavat fraktiot kerättiin ja käytettiin sellaisenaan tai konsentroimisen jälkeen sentrifugoi- $ maila käyttäen Centricon :ää, joka oli esikäsitelty BSA:-11a.

« « I'M 4 · * ·· « · * • · · « ·· « « • · .

Ψ f I I • « · * ·# · • · ♦ « · • · • ·· i :

Claims (4)

14 98707 Paten11 ivaat imukset

1. Förfarande för framställning av ett radioimmun- . ' . konjugat, vilket omfattar en radionuklid, som emitterar a- partiklar, kännetecknat av att aktinium-225- ψ 25 isotop eller nägon av dess döttrar kopplas tili ett konju-gat av en antikropp och ett kelatbildande medel, varvid ···, antikroppen är en längsamt lokaliserande human eller hu- • · · maniserad monoklonal antikropp.

1. Menetelmä radioimmunokonjugaatin valmistamiseksi, joka konjugaatti käsittää radionuklidin, joka emittoi 5 α-partikkeleita, tunnettu siitä, että aktinium-225-isotooppi tai joku sen tyttäristä kytketään vasta-aineen ja kelatoivan aineen konjugaattiin, jolloin vasta-aine on hitaasti lokalisoituva humaani- tai humanisoitu mo-noklonaalinen vasta-aine.

2. Förfarande enligt patentkrav 1, k ä n n e - m t :<t'' 30 tecknat av att antikroppen är en IgM-antikropp. *·] * 3. Förfarande enligt patentkrav 2, k ä n n e - t e c k n a t av att antikroppen är den monoklonala anti-,***. kroppen 16.88.

2. Patentivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vasta-aine on IgM-vasta-aine.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vasta-aine on monoklonaalinen vasta-aine 16.88.

4. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vasta-aine on monoklonaalinen vasta-aine 28A32. 20 • i

4. Förfarande enligt patentkrav 2, k ä n n e - 35 tecknat av att antikroppen är den monoklonala antikroppen 28A 32.