FI92974C - Menetelmä kohteen kuvaamiseksi valotusautomatiikalla varustetulla panoraamalaitteella - Google Patents

Description

92974

Menetelmä kohteen kuvaamiseksi valotusautomatiikalla varustetulla panoraamalaitteella - Ett förfarande att äterge ett objekt medelst panoramaanordning försedd med exponerings-automatik 5

Keksinnön kohteena on menetelmä kohteen kuvaamiseksi valotusautomatiikalla varustetulla panoraamaröntgenkuvauslaitteella, johon kuuluu röntgengeneraattori, röntgenputki ja 10 kuvareseptori pitimineen.

On tunnettua, kuten julkaisusta DE-2 650 872 ilmenee, sijoittaa valotusautomatiikan säteilydetektori kuvauskohteen ja filmin väliin ja suorittaa säteilyannoksen detektointi ja 15 säätö jatkuvana prosessina koko kuvauksen ajan. Tällöin tarvitaan kalliita erikoisrakenteisia detektoreita, esim. io-nisaatiokammioita, jotta detektorit eivät näkyisi kuvassa.

On myös tunnettua käyttää säteilyä absorboivia halpoja detektoreita ja sijoittaa ne filmireseptorin taakse, kuten 20 suomalaisessa patenttihakemuksessa 850415 on kuvattu, tai filmin ja kohteen väliin joko röntgensädekeilan eteen tai sivulle, jolloin säteilytason mittaus ja säätö tapahtuvat ennen kuvausta erillisellä valotuksella suoraan sädekeilasta tai sädekeilasta poikkeutetusta sädekentästä, kuten on mää-25 ritelty patentissa FI-76234.

Huolimatta siitä, että useitakin menetelmiä on esitetty pa-noraamalaitteiden valotusautomatiikan toteuttamiseksi, eivät panoraamalaitteet ole yleensä varustetut valotusautomatii-30 kalla. Tämä johtuu siitä, että valotusautomatiikalla suoritettujen kuvausten valotus ei keskimäärin onnistu sen useammin kuin käsisäädöllä suoritettujenkaan kuvausten. Tunnetut valotusautomatiikat eivät myöskään sovellu sellaisiin nykyisillä panoraamalaitteilla mahdollisiin kuvauksiin, joissa 35 valotetaan vain ylä- tai alaleuka tai osia niistä.

Leukojen koko ja muoto vaihtelevat eri potilailla. Myös po-: tilasasettelu, joka panoraamakuvauksessa tapahtuu kallista- 92974 2 maila päätä alaleuan kärjen tai etuhampaiden varassa sekä säätämällä leukojen asemaa etu-takasuunnassa kuvautuvaan kerroksen nähden, vaikuttaa leukojen asemaan niin pysty-kuin vaakasuorassakin. Erot potilaskoossa ja kuvausasette-5 lussa heijastuvatkin voimakkaimmin alaleuan takaosaan eli nousevan haaran alueeseen, joka on ensimmäinen sädekeilaan osuva leukojen rakenne, josta detektointi voidaan käytännössä aloittaa. Kun nousevan haaran asemassa kuvakenttään nähden esiintyy suuria vaihteluita, eivät kiinteästi asemoidut 10 detektorit välttämättä osu mittauskohteeseen, ts. nousevan haaran alueelle. Nousevan haaran alueelle projisioituu usein lisäksi erilaisia ympäristörakenteita, kuten pehmeä kitalaki, kielen tyviosa, alaleuan vastakkainen leukakulma, nielun ilmatila tai kielen tyven ja kitalaen välinen ilmarako. Kun 15 nämä rakenteet kulkevat nousevan haaran alueella lähes vaakasuorassa, saattaa kiinteästi asemoitu detektori kulkea koko mittausjakson em. rakenteissa, jolloin mittaustulos vääristyy eikä vastaa luun tiheyttä. Jos detektointi taas suoritetaan tai sitä jatketaan kuvauksen myöhemmässä vai-20 heessa, vaikeuttavat hampaissa olevat metallipaikat ja -kruunut sekä metalliset keinojuuret eli implantit detek-tointia.

Keksinnön mukaisen menetelmän tarkoituksena on kehittää pa-25 noraamaröntgenkuvauslaitteissa automaattisen valotustason \ määrittämiseen käytetty tekniikka sellaiseksi, että valotus- automatiikalla saavutetaan parempi onnistumisprosentti kuin käsisäädöllä.

30 Tämä tarkoitus saavutetaan keksinnön mukaisesti siten, että valotustason määrittävä detektointi aloitetaan vasta silloin kun detektori osuu kohdealueeseen, ts. nousevan haaran takareunaan sekä siten, että detektori asemoidaan, ts. detektoria liikutetaan tai tiettyjä detektoreja aktivoidaan detek-35 toinnin aikana alaspäin nopeudella, joka antaa detektorille nousevan haaran kallistuskulmaa vastaavan liikesuunnan patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosan mukaisesti.

« 92974 3

Keksinnön tärkeimpänä etuna voidaan pitää, että detektointi tapahtuu hallitusti nousevan haaran alueella silloinkin, kun potilaan leukojen koko ja muoto sekä kuvausasento vaihtele-vat. Lisäksi alaspäin viiston liikkeen ansiosta siirtyy de-5 tektointikohta poikittain nousevan haaran alueelle kuvautuviin ympäristörakenteisiin nähden, jolloin niiden häiritsevä vaikutus vähenee. Detektoria liikuteltaessa tai aktivoitaessa sen asemointia varten riittävällä nopeudella voidaan käyttää myös säteilyä absorboivia detektoreita, koska niiden 10 synnyttämä röntgenvarjo vähenee liikkeen ansiosta siinä määrin, ettei se ole silmällä erotettavissa röntgenkuvasta.

Seuraavassa keksintöä selitetään yksityiskohtaisesti viittaamalla oheisiin piirustuksiin, jotka esittävät keksinnön 15 mukaisen menetelmän suorittamiseen käytettävän laitteen eräitä suoritusmuotoja.

Kuvio 1 esittää keksinnön mukaisen menetelmän suorittamiseen käytettävän laitteen ensimmäisen toteutusmuodon lohkokaa-20 viota sekä laitetta kaaviomaisesti päältäpäin.

Kuvio 2 esittää keksinnön mukaisen menetelmän suorittamiseen käytettävän laitteen toisen toteutusmuodon lohkokaaviota sekä laitetta kaaviomaisesti samassa kuvannossa kuin kuvios-25 sa 1.

Kuvio 3 esittää kuvion 2 mukaisen laitteen toteutusmuodon yksityiskohtaa röntgensädekimpun suunnassa katsottuna.

30 Kuvio 4 esittää yhtä muuta toteutusmuotoa laitteelle keksinnön menetelmän toteuttamiseksi.

Koska panoraamaröntgenkuvausmenetelmät ja -laitteistot ovat sinänsä yleisesti tunnettuja ja käytettyjä, ei niitä esitetä 35 tässä yhteydessä yksityiskohtaisemmin.

Keskeisiä panoraamalaitteen osia ovat röntgengeneraattori 5, : röntgenputki 6, josta valotettaessa suunnataan kapea pysty- 92974 4 suora 15 sädekimppu 7 kohteen 13 läpi kuvareseptorille 8. Kuvareseptori 8 ja röntgenputki 6 ovat yhdistetyt yhteisellä varsirakenteella toisiinsa, jota piirroksessa ei ole esitetty. Kuvauksen aikana röntgenputki 6 ja kuvareseptori 8 kier-5 tyvät varressa olevan pyörimislaakerin varassa kuvauskohteen 13 ympäri nuolen A suunnassa. Samanaikaisesti kuljetinteline 10 siirtää kuvareseptoria 8 nuolen B suuntaan. Kuvaresepto-ria kannattava ja liikuttava teline 10 on varustettu kuva-reseptorin herkkyyden tunnistinelimellä 9. Kuvareseptori 8 10 voi olla filmi, stimuloimalla ilmaistava muistilevy, CCD-kenno tai muu sinänsä tunnettu kuvantallennuselementti. Eräiden reseptorityyppien osalta ei reseptorin liikettä suhteessa sädekeilaan tarvita vaan niissä riittää kulloinkin kyseisen alueen siirtyvä aktivointi.

15

Keksinnön mukaiseen valotusautomatiikkalaitteeseen kuuluu kuvion 1 suoritusmuodossa säteilyä mittaava detektori 1 ja sitä mekaanisesti sekä vaaka- että pystysuorassa suunnassa liikuttavat siirtäjälaitteet 2 ja vastaavasti 14a, b. Kuvion 20 2 mukaiseen suoritusmuotoon kuuluu detektorin 1 ja sen siirtäjälaitteiden 2 ja 14a, b lisäksi toinen detektori 11 ja sitä vaakasuorassa siirtävä mekaaninen siirtäjälaite 3. Detektori 11 on tässä kuvannossa samassa linjassa kuin detektori 1, joten ne eivät ole toisistaan erotettavissa.

25 Siirtäjälaitteet 2 ja 14a, b on kuvattu tässä katkoviivoil la. Molemmat detektorit on kytketty ohjainyksikköön 4, joka on puolestaan liitetty ohjaamaan siirtäjälaitteita 2, 3 ja 14 sekä röntgengeneraattoria 5.

30 Siirtäjälaitteet ja detektorit ovat sijoitettavissa parhai ten sekundaarikaihtimen etupuolelle. Sekundaarikaihdinhan on ! kuvareseptorin etupuolella - siis potilaan puolella - oleva metallilevy, jossa on noin 6-8 mm pystysuora rako, jonka kautta likimain vastaavan levyinen sädekeila 7 kulkee ja 35 valottaa reseptorin 8. Vaakaliikkeen tarkoituksena on siirtää detektori raon sivulta itse rakoon, jotta säteilytyksen alkaessa sädekeila osuisi detektoriin. Liikkeen pituus on : noin 10 mm. Sekundaarikaihdinta ei ole piirretty kuvioihin.

92974 5

Detektorin 1 tai detektoriasetelman 20 vaakasuora liike voidaan hoitaa esim. sähkömagneetilla ja pystysuora liike esim. askelmoottorilla. Detektori 1 tai -asetelma 20 siirretään sädekeilaan vaakasuoralla siirrolla samanaikaisesti kun ku-5 vaus käynnistyy. Ennen kuin säteet kytkeytyvät päälle, on pyörivän koneiston ja varsirakenteen sekä kasetin 10 saavutettava tietty nopeus ja asema. Tämän lyhyen ajanjakson aikana asemoidaan myös detektori 1 tai -asetelma 20 sekundaa-rikaihtimen sivulta siinä olevaan rakoon, johon potilaan 10 pään lävistänyt sädekeila kohdistuu.

Kuviosta 3 nähdään molemmat detektorit 1 ja 11 sädekimpun 7 säteilysuunnassa nähtynä. Sädekimpun 7 poikkileikkausmuoto on esitetty katkoviivoilla, jolloin detektorien 1, 11 pääl-15 lekkäinen sijainti sädekimpussa 7 on todettavissa, samoin detektorin 1 siirtäjälaitteiden pystyliikkeet VI, V2 ja detektorin vaakaliikkeet Hl, H2 sekä detektorin 11 vaakaliik-keet H3, H4.

20 Siinä tapauksessa, että detektori 1 tai 21 on röntgensäteilylle riittävän transparentti, ts. ei jätä kuvan tulkintaa haittaavaa varjoa, on ko. vaakaliike tarpeeton.

Kuvion 1 suoritusmuodossa, kun kuvausohjelma on valittu, 25 detektorin siirtäjälaite 14a, b siirtää ohjainyksikön ohjaamana detektorin 1 korkeussuunnassa 15 sellaiseen asemaan 17 (kuvio 3), joka on suoritettavan detektointitehtävän kannalta optimaalisin. Tämä optimaalinen asema 17 korkeussuunnassa 15 voidaan määrätä aikaisempien suureen potilasjoukkoon koh-30 distuneiden kuvausten perusteella. Kuvauksen käynnistyttyä detektorin siirtäjälaite 2 siirtää vaakasuunnassa detektorin * 1 sädekeilaan 7 ohjainyksikön 4 ohjaamana. Säteilyn alkude-tektointi detektorilla 1 aloitetaan välittömästi, kun röntgensäteily kytkeytyy päälle ja kun detektori on sekundaari- 35 kaihtimen raossa. Alkudetektoinnin tarkoituksena on löytää se kohta, jossa varsinaiset lopulliset valotusarvot (mAs) määrittävä detektointi aloitetaan.

* 92974 6

Kuvareseptorin 8 kuljettua em. käynnistyksen jälkeen tietyn ennalta määrätyn matkan tai säteilyn annostehon voimakkaasti vähentyessä, kuten esimerkiksi sädekeilan 7 osuessa mitattavaan kohteeseen, ts. alaleuan nousevaan haaraan, käynnistyy 5 valotustasoa mittaava detektointi ja samalla siirtäjälaite 14a, b alkaa kuljettaa detektoria 1 tai ohjauslaite 16 aktivoi vastaavia detektoreja 21 sädekeilassa alas- tai ylöspäin sillä nopeudella ja sellaisen matkan 17 kuin ohjainyksikkö 4, ennalta ohjelmoituna, säätää. Ko. annostehoa vähentävä 10 kohta on siis alaleuan nousevan haaran takareuna, jossa detektorille tulevan säteilyn annosteho vähenee 1/5saan tai sitä pienemmäksi. Niissä tapauksissa (5-10 %), joissa potilaan kaularangan varjo tulee aivan kiinni nousevan haaran takareunaan, ei mainitunlaista muutosta annostehossa synny. 15 Tämän vuoksi, jos ko. kynnystä ei "löydy", valotustason määrittävä detektointi alkaa automaattisesti filmin kuljettua edullisesti n. 35-40 mm matkan. Siinä tapauksessa, että reseptori 8 on sitä tyyppiä, jota ei mekaanisesti ole tarpeen liikuttaa vaakasuuntaan, aloitetaan detektointi tätä 20 etäisyyttä vastaavassa kuvausjakson kohdassa tai kuvauspi- tuuden B osuuden kohdalla. Panoraamakuvauksessa detektoria 1 liikutetaan esimerkiksi alaspäin tai myöhemmin selostettavassa detektoriasetelmassa 20 aktivoidaan tällä etäisyydellä oleva detektori 21 tai detektoreja 21 suuntaan V2 noin 35-40 25 mm sen jälkeen, kun annostehon on todettu voimakkaasti vähentyneen tai kun kuvareseptori on liikkunut suunnassa B ainakin noin 30 mm. Tämän jälkeen ohjainyksikkö 4, siirtäjä-laitteen 2 välityksellä, poistaa detektorin 1 sädekeilasta ja vertaa mittauksen aikana detektorilta 1 tai 21 saatua 30 säteilyintensiteettiin verrannollista arvoa empiirisesti haettuun esim. 10-portaiseen valotustasoasteikkoon ja valitsee asteikolta sen portaan, jolla filmi lähinnä valottuu oikein. Tämä voidaan tehdä tarkemmin esim. siten, että de-tektointikohdan liikkuessa alaspäin esim. 35 mm matkan, lue-35 taan mittausten keskiarvo ensimmäisten 20 mm matkalta ja suoritetaan ko. arvon mukainen ensimmäinen valotustason säätö ja luetaan sitten mittausten keskiarvo viimeisten 15-20 : mm matkalta ja suoritetaan lopullinen valotustason säätö 92974 7 laskennallisen arvon perusteella, jossa jälkimmäisellä mittauksella on esim. 2-kertainen painoarvo ensimmäiseen mittaukseen verrattuna, koska jälkimmäinen mittaus tapahtuu alueella, johon ei osu ympäristökudoksista häiritseviä var-5 joja. Ohjainyksikkö 4 valitsee röntgenputkelle tulevan kuvaus jännitteen aina siten, että kuvan kontrasti on diagnostisen informaation kannalta edullisin. Vain jos muut kuvaus-parametrit, kuten kuvareseptorin herkkyys, anodivirta tai kuvausaika eivät salli diagnostisen informaation kannalta 10 edullisimman kuvaus jännitteen valintaa, ohjainyksikkö 4 nostaa jännitettä.

Kun valotustaso määrätään nousevan haaran alueella eikä heti kuvauksen alussa, saattaa esim. diagnostiikan kannalta tär-15 keä leukanivelalue joko ali- tai ylivalottua. Tämän vuoksi menetelmän ensimmäisessä suoritusmuodossa määrätään lähtöva-lotustaso käsisäädöllä. Se tapahtuu yksinkertaisesti valitsemalla kokovalintayksiköstä 12 esimerkiksi yksi seuraavista potilasko'öistä: 1) erittäin pieni, 2) pieni, 3) keskikokoi-20 nen, 4) suuri ja 5) erittäin suuri. Potilaskokovalinnan perusteella säätää ohjainyksikkö 4 automaattisesti valitulle potilaskoolle, käytetyn kuvadetektorin 8 herkkyyden huomioiden, empiirisesti haetut valotusarvot, jotka antavat kuvalle oikean tummuuden ja mahdollisimman hyvän kontrastin. Jos 25 potilasvalintaa ei suoriteta, säätää ohjainyksikkö 4 valotusarvot vastaamaan keskikokoista potilasta.

Kuvion 2 toteutusmuoto eroaa kuvion 1 toteutusmuodosta siten, että lähtövalotustaso määrätään toisella erillisellä 30 detektorilla 11 suoritetulla detektoinnilla. Tässä toteutus-muodossa detektorin siirtäjälaite 3 ohjainyksikön 4 ohjaamana siirtää detektorin 11, joka on sijoitettu kuvareseptorin 8 alareunaan, kuvauksen käynnistyttyä sädekeilaan 7. Samalla alkaa detektointi ja jatkuu niin kauan kunnes kuva-35 reseptori on kulkenut suunnassa B noin 15 mm matkan. Detek-toinnista saadun tiedon perusteella ohjainyksikkö valitsee, kuten ensimmäisen toteutusmuodon yhteydessä on jo esitetty, : viittä eri potilaskokoa vastaavasta, empiirisesti haetusta 92974 8 valotustasosta sen, joka on lähinnä detektoinnin määrittämää tasoa. Samanaikaisesti lähtövalotustason detektorilla 11 suoritetun mittauksen kanssa käynnistyy myös detektorilla 1 tapahtuva detektointi, joka suoritetaan ensimmäisessä toteu-5 tusmuodossa 1 esitetyn mukaisesti.

Kuviossa 3, joka esittää ensimmäisen ja toisen toteutusmuodon yksityiskohtaa, on esitetty detektorin 1 siirtäjälait-teet 2 ja 14. Siirtäjälaite 2, joka toimii esim. sähkömag-10 neetin avulla, on rakenteeltaan samanlainen kuin siirtäjä-laite 3. Siirtäjälaite 3 on kuitenkin kiinteästi asemoitu, kun taas siirtäjälaite 2 on kiinnitetty siirtäjälaitteeseen 14a, b, joita liikutetaan sädekeilan pystyakselin 15 suunnassa esimerkiksi askelmoottorilla.

15

Edellä kuvatuissa toteutusmuodoissa detektorille tai detektoreille saadaan erityisesti oikea korkeus 17 siirtämällä detektoria 1 ylöspäin suuntaan VI tai alaspäin suuntaan V2. Toisena mahdollisuutena saada detektointi tai mittaus tapah-20 tumaan ennalta määrätyllä tai mittauksen perusteella määräytyvällä korkeudella on käyttää useista detektoreista 21 muodostuvaa detektoriasetelmaa 20, kuten on esitetty kuviossa 4. Tässä asetelmassa ovat detektorit edullisesti peräkkäin rivissä ja asetelman pituus 18 on järjestetty yhdensuuntai-25 seksi sädekeilan 7 pystysuunnan 15 kanssa. Tällöin saadaan ; mittaus valotusarvon määrittämiseksi tapahtumaan kytkemällä esim. elektronisella ohjauslaitteella 16 tietty haluttu detektori 21 tai useampi haluttu tietty detektori toteuttamaan itse detektointi. Ts. detektorit 21 ovat mittauksen aikana 30 kaikki sädekeilassa 7, mutta detektointia varten valitaan jokin tai jotkin halutulla tai halutuilla korkeuksilla 17 toimimaan aktivoimalla se tai ne. Samalla detektoriasetel-maila 20 on tehtävissä myös alkudetektointi tai mitkä tahansa detektoinnin vaiheet, kun niitä on useampia, aktivoimalla 35 halutulla korkeudella olevat detektorit 21. Koska tässä tapauksessa detektorit pysyisivät paikallaan sädekimpussa, on ainakin tavanomaisia detektoreita 21 käytettäessä detekto-riasetelma siirrettävä vaakasuuntaan H5 pois sädekimpun koh- 92974 9 dalta detektoinnin jälkeen. Seuraavaa detektointia varten asetelma 20 taas siirretään suunnassa H6 takaisin sädekimpun kohdalle.

Claims (11)

1. 92974
2. 1. Menetelmä halutun kohteen kuvaamiseksi valotusautoma-tiikalla varustetulla panoraamaröntgenkuvauslaitteella, johon kuuluu röntgengeneraattori (5), röntgenputki (6) ja ku- 5 vareseptori (8) pitimineen (10) sekä ainakin yksi säteilyan-nosdetektori, tunnettu siitä, että kohteen läpäisseen säde-keilan (7) detektointi valotusarvon määrittämistä varten suoritetaan kuvauksen aikana sädekeilan eri korkeuksille (17) kulloinkin asemoitavista kohdista.
3. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mittaava detektori (1; 21) asemoidaan pystysuunnassa (15) ennen kuvauksen alkua ennalta määrätylle korkeudelle (17) kuvakenttään nähden ja että detektori tai detektorit 15 (1; 21) ovat asemoitavissa vaakasuunnassa (Hl, H2) kohteen läpäisseeseen sädekeilaan (7) ainakin alkudetektointia varten .
4. 3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu sii-20 tä, että kulloinkin mittaava detektori (1; 21) on liikuteltavissa tai aktivoitavissa valotusarvon määrittävän detek-toinnin aikana sädekeilassa (7) ennalta määrätyllä nopeudella ylös- ja/tai alaspäin (VI, V2) ja tarvittaessa siirrettävissä automaattisesti pois sädekeilasta tämän detektoinnin 25 päätyttyä.
5. 4. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valotustason määrittävä detektointi käynnistyy ja loppuu joko ennakolta määrätyissä kuvareseptorin (8) 30 liikeradan (B) tai vastaavissa kuvausjakson kohdissa tai alkudetektoinnissa todetulla säteilyn annostehon ennakolta määritellyn suuruisella muutoksella.
6. 5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu sii-35 tä, että valotustason määritys toteutetaan kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen karkeampi vaihe tehdään joko käsisää-döllä ennen kuvauksen alkua ja/tai heti kuvauksen alussa potilaan kaulan alueelta suoritettavalla sädekeilan (7) ai- 92974 kudetektoinnilla ja joista toinen tarkempi vaihe tehdään detektoinnilla, joka alkaa sädekeilan (7) osuessa tutkittavaan tai sitä vastaavaan kohteeseen, mikä todetaan kuva-reseptorin (8) liikematkan tai kuvauspituuden (B) osuuden 5 tai alkudetektoinnin perusteella.
7. 6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että detektoidun säteilyn intensiteettiarvon perusteella säädetään ensisijaisesti röntgenputken virtaa tai valotusai- 10 kaa ja toissijaisesti putken jännitettä oikean valotuksen aikaansaamiseksi.
8. 7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sädekeilan (7) mainittu detektointi valotusarvon 15 määrittämistä varten suoritetaan useista sädekeilan pystysuunnassa (15) peräkkäisistä detektoreista (21) muodostuvan detektoriasetelman (20) avulla, jolloin kutakin detektointia tai detektointivaihetta varten kytketään elektronisella ohjauslaitteella (16) kulloinkin ennalta määrätyllä korkeudel-20 la (17) kuvakentässä oleva detektori tai detektorit toimintaan.
9. 8. Patenttivaatimuksen 4, 5 tai 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainittu karkeampi valotustason määritys 25 ja/tai muu alkudetektointi toteutetaan erillisellä kohteen läpäisseeseen sädekeilaan (7) ja siitä tarvittaessa pois siirrettävällä (H3, H4) toisella detektorilla (11) tai detektoriasetelman (20) toisella detektorilla (21).
10. 9. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu sii tä, että detektoriasetelma (20) on siirrettävissä vaakasuun-: nassa (H5, H6) sädekeilaan (7) ja siitä pois.
11. 35 Patentkrav