FI78870B - Saett att utmed valfria omraoden av ett foerpackningsmaterial utfoera tjockleksreducering. - Google Patents

Description

1 78870

Menetelmä ohentaa pakkausmateriaalia valituilta alueilta

Esillä olevan keksinnön kohteena on menetelmä 5 ohentaa sellaista pakkausmateriaalia olevan aihion tai rainan paksuutta valituilta alueilta paikallisesti, joka materiaali käsittääpaperia tai kartonkia olevan kerroksen, tarkoituksena saada aikaan näkyviä merkintöjä tai ohentaa paksuutta paikallisesti tarkoituksena hel-10 potta materiaalin muotoilukäsittelyä.

Pakkaustekniikassa on jo kauan käytetty kertakäyt-tötyyppisiä pakkauksia, jotka on valmistettu materiaalista, joka muodostuu kartonkia tai paperia olevasta kantavasta kerroksesta sekä kestomuovia olevista uiko- ja sisä-15 päällysteistä. Näiden pakkausten pakkausmateriaali on usein varustettu myös muita materiaaleja olevilla lisäkerroksilla, esim. alumiinikalvolla tai muilla muovikerroksilla kuin tässä mainituilla.

Pakkausmateriaalin koostumuksen tarkoituksena on 20 luoda mahdollisimman hyvä tuotesuoja pakattavalle tavaralle samalla kun tulee antaa riittävä mekaaninen suoja tuotteelle sekä tehdä pakkauksesta sellainen, että käyttäjän on sitä helppo käsitellä. Mekaanisen jäykkyyden aikaansaamiseksi, joka toisaalta antaa mekaanisen suojan täyttöaineel-25 le ja sen lisäksi mahdollistaa sen, että pakkauksesta tulee niin muotojäykkä, että sitä vaikeuksitta voidaan käsitellä ja että siihen voidaan tarttua kädellä, varustetaan tällaiset pakkaukset usein paperia tai kartonkia olevalla kantavalla kerroksella, joka antaa pakkaukselle muotojäyk-30 kyyden ja mekaanisen suojan. Sellaisella kantavalla kerroksella ei ole kuitenkaan tiiveysominaisuuksia kaasuja ja nesteitä vastaan ja materiaalin hyvä jäykkyys katoaa, jos kosteus tai neste pääsee vaikuttamaan materiaaliin ja imeytymään siihen. Hyvän nestetiiviyden antamiseksi se 35 useimmiten laminoidaan muovimateriaalilla ja mikäli tämä 2 78870 muovimateriaali on termoplastista, muovikerrosta voidaan käyttää muovikerrosten kiinnittämiseksi toisiinsa lämmön ja paineen avulla ja sillä tavalla pakkaussäiliöt voidaan sulkea ja vakauttaa annettuun muotoonsa siten, että pääl-5 lekkäiset materiaalialueet jotka ovat kestomuovilla päällystettyjä, kiinnitetään toisiinsa tiiviillä ja mekaanisesti kestävällä ja lujalla kiinnityksellä.

Mainitunlaatuiset pakkaussäiliöt valmistetaan joko etukäteen meistetyistä aihioista tai jatkuvasta rainasta, 10 joka on varustettu sopivalla koristeella sekä taittomuo-toilua helpottavalla taiteviivakuviolla. Pakkaussäiliöt valmistetaan tällaisesta rainasta siten, että rainan pituussuuntaiset reunat yhdistetään toisiinsa limittäissau-malla, jolloin muodostuu putkilo, joka sen jälkeen 15 täytetään tarkoitetulla täyttöainella sekä jaetaan suljetuksi säiliöyksiköksi sulkemalla putkilo toistuvilla poikittassaumoilla kohtisuoraan putkilon pitkittäisakse-lia vastaan. Putkilon pakkausmateriaalille sopivan taitto-muotoilun mukaisesti materiaali muotoillaan mainituissa 20 säiliöyksiköissä haluttuun geometriseen muotoon, tavallisesti suuntaissärmiöksi siten, että putkilo varustrtaan pituussuuntaisilla taiteviivoilla sekä pakkaussäiliön kulmissa olevilla kaksinkertaisilla kolmionmuotoisilla kielekkeillä.

25 Valmistetaanpa pakkaussäiliöt etukäteen valmis tetuista aihioista tai jatkuvasta rainasta materiaali on käytännön syistä tasapaksua ja jotta voidaan saavuttaa haluttu muotojäykkyys, on paperi- tai kartonkikerros suhteellisen paksu muihin laminaattiin sisältyviin kerroksiin 30 verrattuna. Tämä merkitsee sitä, että yhdistetyt kerrokset, joita muodostuu pakkauksen muotoilun ja sulkemisen yhteydessä, aiheuttavat huomattavia paikallisia paksunnoksia ja että tiivistysongelmia voi esiintyä moninkertaisen ma-eriaalipaksuuden omaavan osan ja yksinkertaisen materiaa-35 lipaksuuden omaavan osan välisissä siirtymäkohdissa. Sellaiset tiivistysongelmat korostuvat erityisesti saumojen 3 78870 risteyksissä, joissa molemmilla saumausalueilla on kaksinkertainen tai moninkertainen materiaalipaksuus. Sellaisiin risteyksiin, joita tavallisesti on tapana kutsua "risteiksi", syntyy helposti vuotokanavia, jotka voivat 5 aiheuttaa pienehköä nestevuotoa tai jotka aseptisten pakkausten yhteydessä voivat aiheuttaa pakkauksen steriilin sisällön infektoitumisen.

Yllä mainittujen epäkohtien välttämiseksi voidaan pakkausmateriaalia ja lähemmin määriteltynä sen paksuudel-10 taan määräävää, paperia tai kartonkia olevaa pohjakerrosta ohentaa niiltä alueilta, joissa materiaali sisältyy monikerroksisiin osiin, esim. saumaosiin. Sellainen ohennus edellyttää materiaalin valittujen alueiden paikallista käsittelyä, esim. hiomalla, mikä aikaisemmin on osoittau-15 tunut vaikeaksi suorittaa, mutta joka seuraavassa selitetyn menetelmän avulla on mahdollinen teollisessa mittakaavassa sovellettavaksi.

Keksintöä, jonka tunnusmerkit käyvät ilmi oheisista patenttivaatimuksista, selitetään seuraavassa ohei-20 seen kaavamaiseen piirustukseen viitaten, jossa kuvio 1 esittää pakkaussäiliön aihiota, kuvio 2 esittää pakkausmateriaalirainaa, joka on varustettu taiteviivoilla pakkausmateriaalin muotoilun helpottamiseksi, 25 kuvio 3 esittää hiomamatriisien kantovalssia, kuvio 4 esittää hiontatoimenpiteen suorittamiseksi tarkoitettua laitetta, kuvio 5 esittää kuvion 4 mukaista laitetta, jossa laitteessa on kuitenkin kaksoishiomavalssit, ja 30 kuvio 6 esittää kaksoishiottua hioma-aluetta.

Kuviossa 1 esitetään pakkaussäiliön lähtöaihio. Tämä aihio on meistetty vakion paksuuden omaavaa kartonki-materiaalia olevasta arkista tai rainasta ja aihiota merkitään kuviossa numerolla 1. Aihio 1 jaetaan taiteviiva-35 kuviolla 12 sivuseinäpaneeleihin tai sivuseinäkenttiin 4 78870 2 ja 3, yläsulkukenttiin 4 ja 13 sekä pohjansulkukenttiin 8 ja 9. Yläsulkukentät 13 ja pohjansulkukentät 8 ovat kolmionmuotoiset ja ne on sovitettu paljemaisella tavalla taitettavaksi sisään yläsulkukenttien 4 ja vast, pohjansulku-5 kenttien 9 väliin. Tämän kolmionmuotoisten kenttien 13 ja 8 sisääntaiton yhteydessä taitetaan niihin liittyvät kentät 49 takaisinpäin sillä tavalla, että ne tulevat sijaitsemaan kenttien 4 ja 13 ja vast, kenttien 9 ja 8 välissä. Tämä yläpään ja pohjan rakenne esiintyy yleisesti useissa 10 niin kutsutuissa "gable-top"-pakkauksissa.

Aihio 1 muotoillaan periaatteessa pakkaukseksi siten, että se muotoillaan ensiksi neliömäisen tai suorakaiteen muotoisen poikkileikkauksen omaavaksi putkeksi sekä että aihion 1 lyhyet sivut yhdistetään toisiinsa siten, 15 että limittäissauman pitkittäissaumakenttä 7 yhdistetään aihion 1 vastakkaiseen lyhyeen sivuun. Sen jälkeen kun aihio on muotoiltu neliömäisen tai suorakaiteen muotoisen poikkileikkauksen omaavaksi putkeksi, se pujotetaan tässä yhteydessä ei-esitetyn pakkauskoneen karalle. Kun putken-20 muotoinen aihio sijaitsee karalla, taitetaan pohjaseinä-kentät 8 ja 9 sisäänpäin päällekkäin edellä esitetyllä tavalla, minkä jälkeen pohjakentät kiinnitetään toisiinsa siten, että toisiaan vasten sijaitsevien osien termoplastiset päällysteet saatetaan sulamaan yhteen lämpöä ja pai-25 netta hyväksikäyttäen. Pohjasulun stabiloimiseksi toinen pohjaseinäkentistä 9 on varustettu sulkukielekkeellä 10, joka pohjan sulkemisen yhteydessä menee toisen pohjaseinä-kentän 9 ulkoreunan päälle.

Kun pohja on suljettu, vedetään muodostettu säiliö 30 karalta ja täytetään tarkoitetulla täyttöaineella, minkä jälkeen yläpää suljetaan siten, että yläsulkukentät 13 ja 4 käännetään sisäänpäin säiliön aukon päälle, jolloin kolmionmuotoiset kentät 13 sijoittuvat ulompien suorakaiteen muotoisten kenttien 4 väliin. Tämän yläkenttätaitok-35 sen suorittamisen yhteydessä kootaan sulkukentät 5 vierekkäin sulkuharjaksi, jossa on neljä materiaalikerrosta.

2 78870

Puristamalla näitä sulkukenttiä yhteen lämmön syötön alaisena kenttien pinnoille sovitetut termoplastiset päällysteet saatetaan sulamaan sekä yhdistymään toisiinsa muodostaen neste-tiiviin ja kestävän sulkusauman. Suorakaiteen muotoisiin 5 kenttiin 4 liittyvät yläsulkukentät 6 yhdistyvät myös toisiinsa sulkusaumassa, joka sijaitsee sulkusauman 5 yläpuolella.

Kuten edellä on mainittu, käsittää valmis pakkaus useita osia, joissa useita materiaalikerroksia on asetettu 10 yhteen ja joissa on olemassa kanavien muodostumisvaara eri-paksuisten alueiden välisissä siirtymäkohdissa. Alueet, joita lähinnä ajatellaan, ovat pakkauksen yläpäässä ja pohjassa olevat sulkualueet sekä pituussuuntaisen limittäis-liitoksen väliset risteyskohdat, joissa aihion pituussuun-15 täiset reunat yhdistetään toisiinsa yläpään ja pohjan sulkuihin.

Kuten kuviossa 1 esitetään, on pakkausaihion tietyt osat viivoitettu ja nämä osat ovat sellaisia, jotka on ohennettu tiiviimmän ja paremman sulkemisen aikaansaamiseki.

20 Hiontakuviota, toisin sanoen hiomalla ohennettuja osia, voidaan luonnollisesti muunnella yksilöllisten tarpeiden ja pakkaussäiliön ulkonäön ja rakenteen mukaisesti ja kuviossa 1 esitetty hiontakuvio on tarkoitettu ainoastaan osoittamaan yhden ajateltavissa olevan esimerkin. On myös mahdol-25 lista tehdä hiottavat osat eripaksuisiksi, toisin sanoen poistaa erilainen määrä materiaalia yhdeltä ja samalta hioma-alueelta.

Tässä kyseisessä tapauksessa, joka esitetään kuviossa 1, käsitellään ja ohennetaan ensisijaisesti ne pinnat, 30 joissa useita materiaalikerroksia kiinnitetään toisiinsa, toisin sanoen alueet 5, 7 niiden vaikutusten tasoittamiseksi, jotka ovat tuloksena, kun useita materiaalikerroksia kiinnitetään toisiinsa. Kuviohiontaa voidaan käyttää myös koriste- tai mainostarkoituksessa tehdyn koholla olevan 35 kuvion 10 aikaansaamiseksi pakkausmateriaaliin.

6 78870

Hioraismenettelyn jälkeen, jonka suorittamista selitetään myöhemmin, hiottu materiaalisivu päällystetään termoplastisella päällysteellä, joka antaa materiaalille suo-jaavan päällysteen ulkopuolista kosteutta vastaan, joka 5 muuten voi imeytyä pakkausmateriaalin peruskerrokseen ja vahingoittaa sitä.

Kuten aikaisemmin on mainittu, materiaalina voi olla myös jatkuva raina 11, joka esitetään kuviossa 2.

Kuten alussa on huomautettu, pakkaukset valmistetaan sel-10 laisesta rainasta siten, että raina muotoillaan ensiksi putkiloksi yhdistämällä rainan 11 pituussuuntaiset reunat 14 toisiinsa, jonka jälkeen putkilo täytetään tarkoitetulla täyttöaineella ja jaetaan yksittäisiksi pakkaussäiliöik-si sulkemalla täytetty putkilo poikittain, muotoilemalla 15 pakkaus sekä lopuksi erottamalla pakkaussäiliöt leikkauksilla poikittaisista sulkuvyöhykkeistä.

Tässä mainittua laatua oleva pakkausmateriaaliraina 11 (kuvio 2) on samoin kuin aikaisemmin käsitellyt aihiot 1 varustettu taiteviivakuviolla pakkauksen muotoilun hel-20 pottamiseksi taittamalla ja selvyyden vuoksi aihioiden 1 ja rainan 11 vastaavista osista on käytetty samoja viite-merkintöjä. Rainan 11 ulkoreuna 14 on tarkoitettu saatettavaksi menemään vastakkaisen rainanreunan 13 päälle pituussuuntaisessa sulkusaumassa, minkä vuoksi ulkokenttien 25 2 yhteinen leveys on jonkin verran suurempi kuin keski- kentän 2 leveys. Täyttä pakkauksen pituutta merkitään kirjaimella D ja kuten kuviosta käy ilmi, on kutakin pakkaus-yksikköä varten tarkoitettujen täydellisten koristeiden tai taiteviivakuvioiden välissä alue 15, joka on toisiaan seu-30 raavien pakkausten yhteinen sulkualue. Pakkausten lopullinen erottaminen tapahtuu leikkauksella tätä sulkuvyöhy-kettä pitkin, toisin sanoen kenttää 15 vastaavalta alueelta. Samoin kuin oli asianlaita kuvion 1 mukaisen aihion yhteydessä, ohennetut osat on kuviossa 2 esitetty viivoitettuina 35 ja tässä tapauksessa on, kuten on esitetty, osat 14, jotka muodostavat aikaisemmin mainitun putkilon pituussuuntaisen 7 78870 sauman, joka putkilo muunnetaan pakkaussäiliöksi, ohennettu ainakin alueilta 16, joihin muodostuu risteys poikittais-saumakenttien kanssa. Koko pitkittäissauman pienentämiseksi samaan paksuuteen kuin pakkauksen seinän muut osat voidaan 5 koko pitkittäissauman alue 14 ohentaa. Edelleen on tässä erityistapauksessa ohennettu alue, jossa useat taittoviivat tai taiteviivat yhtyvät (esim. kirjaimella K merkitty alue). Tähän on syynä se, että pakkausmateriaali joutuu juuri näillä alueilla suurien vetorasitusten kohteeksi, koska mate-10 riaali taitetaan kaksinkerroin useissa kerroksissa. Nämä "K"-taitejännitykset" tulevat sitä suuremmiksi mitä paksumpi materiaali on ja näitä jännityksiä voidaan siis vähentää ohentamalla K-taitealueita.

Kuten kuviossa 2 esitetään, voidaan myös taittamista 15 helpottavat taiteviivat 12 hioa, mikä merkitsee sitä, että materiaalia poistetaan taiteviiva-alueilta sen sijaan, että kartonki- tai paperimateriaaliin sisältyvät kuidut murskataan ja saadaan aikaan pysyvä deformoituminen taiteviiva-kuviota pitkin. Hiotut taiteviivat voidaan tehdä sillä ta-20 valla, että taittaminen helpottuu oleellisesti tavanomaisiin taiteviivoihin verrattuna, mutta tämän johdosta materiaali heikkenee tietyssä määrin.

Hionta- tai jyrsintätoimenpiteen suorittaminen voi tapahtua seuraavassa selitettyjen apuvälineiden ja menetel-25 mien avulla, joita selitetään kuvioihin 3 ja 4 viitaten.

Eräs tällainen erityisesti tarkoitukseen soveltuva menetelmä on sellainen, että raina tai arkit 41, joita on käsiteltävä ja paikallisesti hiottava, viedään valssin 38 (matriisi-valssin) yli, joka pyörii rainan kanssa akselin 40 ympäri.

30 Kuten kuvioista 3 ja 4 käy ilmi, matriisivalssin 38 pinnalle on sijoitettu koholla olevia osia eli matriiseja 39, joiden muoto ja laajuus vastaa haluttujen ohennettujen alueiden muotoa. Samoin sovitetaan matriisien 39 keskinäinen sijoitus valssille 38 siten, että se vastaa haluttujen, 35 hiottujen alueiden keskinäistä sijoitusta aihiolla tai vast, rainalla 41.

8 78870

Valssin 38 yhteyteen sovitetaan nopeasti pyörivä hiomapyörä tai jyrsintäpyörä 42, joka edullisesti saatetaan pyörimään materiaalin syöttösuuntaa vastaan, mutta joka voi pyöriä myös vastakkaiseen suuntaan (hiomapyörän muotoilusta 5 riippuen). Valssin 38 pinnan ja hiomapyörän 42 työterän tai työpinnan välinen etäisyys säädetään vastaamaan pakkausmateriaalin 41 normaalia paksuutta tai jonkin verran ylittämään sen, mikä merkitsee sitä, että materiaali voi kulkea hiomapyörän 42 alta sen vaikuttamatta tähän. Valssin 38 pyö-10 rimisen yhteydessä, joka tapahtuu tahdistetusti materiaali-rainan 41 eteenpäin syötön kanssa, painavat matriisivals-sin 38 koholla olevat osat eli matriisit 39 rainaa 41 hio-mapyörää 42 vasten, jolloin materiaalia hiotuu pois rainan 41 niistä osista, joihin matriisit 39 vaikuttavat. Matrii-15 sien 39 paksuutta säätämällä voidaan määrätä tarkasti materiaalin 41 hiontasyvyys. On osoittautunut, että hiominen antaa hyvin määritellyn hiontapinnan sillä poikkeuksella, että aina muodostuu siirtymävyöhyke täyden hiontasyvyyden ja täyden materiaalipaksuuden omaavan materiaalin väliin.

20 On voitu todeta sellainen ilmiö, että hiontareunasta tulee epätasainen ja siinä on reuna-asteita, jos hiomapyörän pyörimissuunta on vastakkainen materiaalirainan suuntaan nähden ja hiomapyörä menettää kosketuksen materiaaliin linjaa pitkin, joka on yhdensuuntainen hiomapyörän 42 akselin 25 kanssa. Tämän epäkohdan välttämiseksi tulee hioma-alueiden syöttösuunnassa taaemmat reunaviivat sovittaa joko siten, että ne muodostavat kulman hiomapyörän pyörimisakselin kanssa tai myös muotoilla hioma-alueet sillä tavalla, että niiden takareuna päättyy kärkeen, mikä merkitsee sitä, 30 että hiomapyörä 42 menettää jatkuvasti kosketustaan hioma-alueeseen menettäen lopuksi täysin kosketuksen materiaaliin 41. Jos hionta suoritetaan tällä tavalla, saadaan tulokseksi suhteellisen tasainen ja puhdasreunainen hionta.

Reunapartaan tai reuna-asteisiin liittyvä ongelma 35 voidaan kuitenkin ratkaista toisella ja tyylikkäämmällä 9 78870 tavalla käyttämällä hyväksi vastakkaisesti pyörivillä hiomavalsseilla varustettua kaksoishiomalaitetta, joka esitetään kuviossa 5.

Kuviossa 5 esitetty hiomalaite käsittää kaksi mat-5 riisivalssia 38 ja 38', jotka kannattavat pinnallaan mat-riisivalssien 38 ja 38' pinnoista ulkonevia matriiseja 39 ja 39'. Kummankin matriisivalssin 38 ja 38' yhteyteen on sovitettu hiomarulla 42 ja vast. 42’ ja kuten käy ilmi nuolista, jotka osoittavat valssien pyörimissuuntaa, mat-10 riisivalsseilla 38 ja 38' on sama pyörimissuunta, kun taas hiomavalsseilla 42 ja 42' on vastakkainen pyörimissuunta. Käsiteltäväksi tarkoitettua rainaa, joka johdetaan matriisivalssien ja hiomavalssien välistä, merkitään kuten aikaisemmissa tapauksissa numerolla 41. Kuviossa 6 esite-15 tään hioma-alue, joka muodostuu kahdesta osittain päällekkäin menevästä alueesta, joita merkitään numeroilla 20 ja 20'. Hiontatoimenpiteen suorittamisen yhteydessä kuvion 5 mukaisella laitteella hiotaan alue 20 ensimmäisellä hio-mavalssilla 42, kun taas toinen alue 20' hiotaan hiomavals-20 silla 42' ja kuten kuviosta 6 käy ilmi, alueiden 20 ja 20' välissä on limittäisalue 21, jota molemmat hiomavalssit 42 ja 42' käsittelevät. Alueen tällaisen kaksoishionnan aikaansaamiseksi täytyy matriisivalsseja 38 ja 38' käyttää täysin tahdistetusti, mikä voi tapahtua hammaspyörästön tai 25 ketjukäytön avulla. Edelleen täytyy matriisit 39 ja 39' sijoittaa vastaaville matriisivalsseille 38 ja 38' siten, että matriisit vaikuttavat rainaa 41 vasten niin, että saadaan aikaan limittäiskuvio, joka esitetään kuviossa 6. Tällainen matriisien sijainnin säätö matriisivalsseilla on 30 suhteellisen helppo suorittaa ja jos se kerran on säädetty, ei sijainti rainan suhteen muutu, koska matriisivalssit 38 ja 38' ovat tahdistetusti käytetyt.

Syynä siihen, että halutaan käyttää edellä mainitun menetelmän ja rakenteen mukaista kaksoishiontaa on, että 35 hiontavalssit 42 ja 42' jättävät pörröisen reunan eli niin 10 78870 kutsutun hiontaparran reunalinjaa pitkin, jossa hioma-valssien 42 ja 42' työpinta jättää materiaalin. Hiomavals-si 42 jättää siis hiontaparran hiotun alueen sitä reunaa pitkin, joka on etureuna materiaalirainan 41 syöttösuun-5 nassa ja hiomavalssi 42' jättää hiontaparran aikaansaatavan hiotun alueen takareunaa pitkin. Suorittamalla hioma-alueen hiontatoimenpide kahtena keskenään limittäin menevänä osahiontana, voidaan mainittu epäkohta välttää, koska hiontaparta, joka olisi muodostunut molempien alu-10 eiden yhteyteen, olisi sijainnut limittäisalueella 21, joka kuitenkin on käsitelty molemmilla hiomavalsseilla ja jossa sen vuoksi ei ole minkäänlaista hiontapartaa.

Käyttämällä kuvion 5 mukaista laitetta, joka on varustettu kahdella vastakkaisesti pyörivällä hiomavals-15 silla 42 ja 42', on mahdollista hioa hienoja yksityiskohtia tuottamatta sen vuoksi tulokseksi hiontapartaa.

Kuten aikaisemmin on mainittu, voidaan tässä selitettyä hiontamenetelmää käyttää myös taiteviivakuvion 12 aikaansaamiseen ja tällöin on osoittautunut edulliseksi sovittaa 20 tämä kuvio kaksoishionnalla. Erityisesti taiteviivakuvios-sa esiintyvät viistoon asetetut tai konvergoivat taite-viivat voidaan saada aikaan suurella tarkkuudella hionta-menetelmän avulla. On myös erittäin edullista käyttää kuvion 5 mukaista kaksoishiontamenetelmää, kun halutaan hioa 25 kohokuviotyyppisiä koristekuvioita (10 kuviossa 1) pakkausmateriaaliin ja laitteen avulla on mahdollista hioa hyvin hienoja yksityiskohtia koristekuvioon ja luonnollisesti myös hiontakuvioon, jolla on puhtaasti tekninen tehtävä. Kuten aikaisemmin on mainittu, voidaan jokaiselle hioma-30 alueelle saada aikaan porrastettu hiontasyvyys muotoilemalla matriisit 39 sopivalla tavalla ja tätä mahdollisuutta voidaan erityisesti käyttää hyväksi silloin, kun tarkoituksena on saada aikaan kohokuviotyyppinen koristekuvio, mutta sitä voidaan soveltaa myös puhtaasti teknisen tarkoituksen 35 omaavien hioma-alueiden ohentamisen yhteydessä hionnan il 78870 optimaalisen vaikutuksen saavuttamiseksi porrastetun hiontasyvyyden avulla. Keksinnön soveltavuusaluetta ei ole rajoitettu pakkaustekniikkaan, vaikkakin selitetyt suoritusesimerkit liittyvät pakkauksiin. Esimerkiksi on 5 mahdollista soveltaa keksintöä kokokuvioiden tekemiseksi kirjepaperiin, arvopapereihin, henkilöllisyyspapereihin, jne. koristevaikutuksen tai turvallisuustarkoitusta palvelevan henkilöllisyyden toteamisen aikaansaamiseksi.

Tässä esitetyn selityksen tarkoituksena on ainoas-10 taan osoittaa muutamia esimerkkejä keksinnön käytöstä ja keksinnön ajatuksen puitteissa voidaan löytää joukko muita käyttömuotoja tai käyttöalueita, joissa pakkauksia tai pakkausmateriaalia tulee tai täytyy paikallisesti ohentaa tietyn teknisen vaikutuksen tai koristevaikutuksen 15 saavuttamiseksi.

Sätt att utmed valfria omräden av ett förpackningsmaterial utföra tjockleksreducering i2 78870 Föreliggande uppfinning avser ett sätt att utmed 5 valfria omräden pä ett ämne eller en bana av ett förpackningsmaterial innefattande ett skikt av papper eller kar-tong utföra lokal tjockleksreducering av banan eller ämnet i ändamäl att erhälla synliga markeringar eller att utföra lokala tjockleksreduceringar i ändamäl att underlätta ma-10 terialets formningsbearbetning.

Inom förpackningstekniken har sedan läng tid an-vänts förpackningar av engängskaraktär som är framställda av ett material som bestär av ett bärarskikt av kartong eller papper samt yttre och inre beläggningar av termo-15 plast. Ofta är förpackningsmaterialet i dessa förpackningar även försett med ytterligare skikt av andra material, t.ex. aluminiumfolie eller andra plastskikt än de här nämnda.

Kompositionen av förpackningsmaterialet gär ut pä 20 att skapa bästa möjliga produktskydd för den vara som skall förpackas samtidigt som förpackningen lämnar till-räckligt mekaniskt skydd för produkten och ger en hanter-barhet tili användaren av förpackningen. För att ästad-komma mekanisk styvhet som dels ger mekaniskt skydd för 25 fyllgodset och dessutom möjliggör att förpackningen blir sä formstyv att den utan svärighet kan hanteras och gripas med handen förses förpackningar av detta slag ofta med ett bärarskikt av papper eller kartong som ger förpackningen en formstyvhet och ger mekaniskt skydd. Ett sädant bärar-30 skikt har emellertid inga täthetsegenskaper gentemot gaser eller vätskor och den goda styvheten i materialet för-svinner om materialet utsättes för fukt eller vätska som suges upp i materialet. För att ge materialet en god väts-ketäthet lamineras det oftast med ett plastmaterial och 35 om detta plastmaterial är termoplastiskt kan plastskiktet 13 78870 användas för att försegla plastskikt tili varandra med hjälp av värme och tryck och pä sä sätt kan förpacknings-behällare förseglas och permanentas i sin givna form genom att överlappande materialfält som är termoplastbelagda 5 förseglas tili varandra i en tät och mekaniskt varaktig och stark försegling.

Förpackningsbehällare av här nämnt slag framställes antingen frän i förväg utstansade ämnen eller frän en kon-tinuerlig hana vilken förberetts med lämplig dekor samt 10 med ett vikformningen underlättande biglinjemönster. Förpackningsbehällare framställes frän en sädan bana genom att banans längsgäende kanter förenas med varandra i en överlappsskarv tili bildande av en tub som sedan fylles med avsett fyllgods samt avdelas tili slutna behällaren-15 heter genom upprepade tvärförseglingar av tuben vinkelrätt mot tubens längsaxel. Efter lämplig vikformning av för-packningsmaterialet i tuben omformas materialet i de nämn-da behällarenheterna tili önskad geometrisk form, vanligt-vis en parallellepiped genom att tuben förses med längs-20 gäende viklinjer samt med dubbelväggiga triangulära flikar vid förpackningsbehällarens hörn.

Väre sig förpackningsbehällarna framställes frän i förväg tillverkade ämnen eller frän en kontinuerlig bana är av praktiska skäl materialet jämntjockt och för att man 25 skall kunna uppnä önskad formstyvhet är pappers- eller kartongskiktet relativt tjockt i förhällande tili övriga, i laminatet ingäende, skiktet. Detta innebär att de sam-manlagda skikten som bildas vid förpackningens formning och förslutning medför avsevärda lokala förtjockningar och 30 att täthetsproblem kan uppstä vid övergängarna mellan ett parti med flerdubbel materialtjocklek och ett med enkel materialtjocklek. Sädana täthetsproblem accentueras sär-skilt vid korsningar mellan skarvar där vardera skarvom-räde har dubbel eller flerdubbel materialtjocklek. Vid 35 sädana korsningar som vanligen brukar kallas "kryss" upp- 14 78870 stär lätt läckagekanaler som kan förorsaka mindre vätske-läckage eller som vid aseptiska förpackningar kan förorsaka infektion av det sterila innehället i förpackningen.

I avsikt att undvika ovan nämnda olägenheter kan 5 förpackningsmaterialet och närmare bestämt dess tili tjockleken dominerande basskikt av papper eller kartong tjockleksreduceras inom de omräden där materialet ingär i flerlagriga partier, t.ex. skarvpartier. En sädan tjock-leksreduktion förutsätter en lokal bearbetning av utvalda 10 partier av materialet, t.ex. genom slipning, vilket tidi-gare visat sig svärt att utföra men som medelst en i det följande beskriven metod är möjlig att tillämpa i indust-riell skala.

Uppfinningen vars kännetecken framgär av de bifo-15 gade patentkraven kommer i det följande att beskrivas men hänvisning tili bifogade schematiska ritning i vilken,

Fig. 1 visar ett ämne tili en förpackningsbehälla- re,

Fig. 2 visar en bana av förpackningsmaterial för-20 sedd med viklinjer för underlättande av förpackningsmate-rialets formning,

Fig. 3 visar en bärarvals för slipmatriser,

Fig. 4 visar en anordning för slipningsoperationens utförande, 25 Fig. 5 visar en anordning enligt Fig. 4, vilken anordning emellertid har dubbla slipvalsar,

Fig. 6 visar ett slipomräde som "dubbelslipats".

I Fig. 1 visas ett utgängsämne tili en förpack-ningssbehällare. Detta ämne utstansas av ett ark eller en 30 bana av kartongmaterial med konstant tjocklek och ämnet betecknas 1 figuren med 1. Ämnet 1 uppdelas genom ett big-linjemönster 12 i sidoväggpaneler eller sidoväggfält 2 och 3, toppförslutningsfält 4 och 13 samt bottenförseglings-fält 8 och 9. Toppförseglingsfälten 13 och bottenförseg-35 lingsfälten 8 är triangulära och anordnade att pä ett is 78870 bälgartat sätt vikas in mellan torppförslutningsfälten 4 respektive bottenförseglingsfälten 9. Vid denna invikning av de triangulära fälten 13 och 8 tillbakavikes de anslu-tande fälten 49 pA sAdant sätt att de kommer att ligga 5 mellan fälten 4 och 13 respektive fälten 9 och 8. Denna topp och bottenkonstruktion är allmänt förekommande pA flera s.k. ”gable-top"-förpackningar.

Ämnet 1 formas i princip tili en förpackning genom att det först formas till ett rör med kvadratiskt eller 10 rektangulärt tvärsnitt samt att ämnets 1 kortsidor förenas med varandra genom att längdskarvsfältet 7 i en överlapps-skarv förenas med motstAende kortsida av ämnet 1. Efter det att ämnet formats till ett rör med kvadratiskt eller rektangulärt tvärsnitt uppträdes det pA en dorn i en här 15 ej visad förpackningsmaskin. Medan det rörformade ämnet befinner sig pA dornen invikes bottenväggfälten 8 och 9 över varandra pA ovan antytt sätt varefter bottenfälten förseglas tili varandra genom att termoplastbeläggningarna hos mot varandra liggande partier bringas att sammman-20 smälta genom tillförsel av värme och tryck. För att stabilisers bottenförseglingen är det ena av bottenväggfälten 9 försett med en förseglingsflik 10 vilken vid bottenförseglingen kommer att överlappa yttre kanten hos det andra bottenväggfältet 9.

25 DA bottenförseglingen är utförd drages den bildade behAllaren av dornen och fylles med avsett fyllgods varefter toppen tillslutes genom att toppförslutningsfälten 13 och 4 fälles in över behAllarens öppning med de triangu-lära fälten 13 lokaliserade in mellan de yttre rektangu-30 lära fälten 4. Vid utförandet av denna toppfältvikning kommer förseglingsfälten 5 att samlas sida vid sida i en förseglingsfena med fyra materialskikt. Genom att samman-pressa dessa förseglingsfält under tillförsel av värme bringas de pA fältens ytor anordna termoplastiska belägg-35 ningarna att smälta samt förenas med varandra tili bildan- ie 78870 de av en vätsketät och varaktig förseglingsskarv. De med de rektangulära fälten 4 sammanhängande toppförseglings-fälten 6 kommer ocksä att förenas med varandra i en förseglingsskarv som kommer att ligga över förseglingsskarven 5 5.

Som ovan nämnts innefattar den färdiga förpack-ningen flera partier där flera materialskikt sammanlagts och där risk för "kanalbildning" vid övergängen mellan omräden med olika tjocklek finns. De omräden som man när-10 mast tänker pä är förseglingsomrädena vid förpackningens topp och botten samt korsningspunkterna mellan den längs-gäende överlapsskarven där ämnets längsgäende kanter förenas med varandra och topp- och bottenförseglingarna.

Som visas i Fig. 1 har vissa partier pä förpack-15 ningsämnet streckats och dessa partier är sädana som tjoc-kleksreducerats för att fä en tätare och bättre förseg-ling. "Slipmönstret", d.v.s. de delar som tjockleksredu-cerats genom slipning, kan givetvis varieras efter indi-viduella behov och förpackningsbehällarens utseende och 20 konstruktion och det i Fig. 1 visade slipmönstret är en-dast avsett att ange ett tänkbart exempel. Det är ocksä möjligt att göra de olika partierna som skall slipas olika tjocka, d.v.s. avverka olika mycket material och det är t.o.m tänkbart att variera sliptjockleken inom ett och 25 samma slipomräde.

I det här aktuella fallet som visas i Fig. 1 bear-betas och tjockleksreduceras främst de ytor där flera materialskikt förseglas tili varandra, d.v.s. omrädena 5, 7 för att utjämna de effekter som erhälles dä ett flertal 30 materialskikt förseglas tili varandra. Slipning av mönster kan även tillgripas för att i förpackningsmaterialet äs-tadkomma ett reliefartat mönster 10 av prydnads- eller reklamkaraktär.

Efter slipningsförfarandet, vars utförande senare 35 kommer att beskrivas belägges den slipade materialsidan i7 78870 med en termoplastbeläggning som ger materialet en skyd-dande beläggning mot yttre fukt, vilken annars kan uppsu-gas 1 och skada förpackningsmaterialets basskikt.

Som tidigare nämnts kan materialet även utgöras av 5 en kontinuerlig bana 11 vilket visas i Fig. 2. Som inled-ningsvis päpekats framställes förpackningar frän en sädan bana genom att banan först formas till en tub genom att banans 10 längsgäende kanter 14 förenas med varandra var-efter tuben fylles med avsett fyllgods och uppdelas tili 10 enskilda förpackningsbehällare genom tvärförsegling av den fyllda tuben, förpackningsformning samt slutligen separe-ring av förpackningsbehällarna genom snitt i de tvärgäende förseglingszonerna.

En förpackningsmaterialbana 11 av här nämnt slags 15 (Fig. 2) är liksom de tidigare behandlade ämnena 1 försedd med ett biglinjemönster för underlättande av förpack-ningens formning genom vikning och för tydlighets vinnande har för motsvarande delar av ämnena 1 och banan 11 använts samma hänvisningsbeteckningar. Banans 11 ena yttre kant 20 14 är avsedd att bringas att överlappa den motstäende ban- kanten 14 i en längsgäende förseglingsfog varför den sam-manlagda bredden av de yttre fälten 2 är nägot större än bredden av det centrala fältet 2. En full förpacknings-längd betecknas med D och som framgär av figuren finns det 25 tnellan fullständiga dekorer eller biglinjemönster för en förpackningsenhet ett omräde 15 som är ett gemensamt för-seglingsomräde för pä varandra följande förpackningar. Den slutgiltiga separationen av förpackningarna sker medelst ett snitt genom denna förseglingszon, d.v.s. inom omrädet 30 motsvarande fältet 15. Liksom fallet var vid ämnet enligt Fig. 1 har den tjockleksreducerade partierna i Fig. 2 vi-sats streckade och i detta fall har som visats de partier 14 som bildar en längdskarv hos den tidigare nämnda tuben som konverteras tili förpackningsbehällare ätminstone 35 tjockleksreducerats i de omräden 16 där en korsning med !β 78870 tvärskarvsfälten bildas. För att reducera hela längd-skarven till samma tjocklek som övriga delar av förpack-ningsväggen kan hela längdskarvsomrädet 14 tjockleksredu-ceras. Vldare har 1 detta speciella fall ett omräde där 5 flera viklinjer eller biglinjer sammansträlar (t.ex. om-rädet märkt med K) utsatts för tjockleksreducering. Anled-ningen till detta är att förpackningsmaterialet just dessa omräden utsättes för Stora dragpäkänningar eftersom mate-rlalet dubbelvikes 1 flera skikt. Dessa s.k. K-bigspän-10 ningar blir större ju tjockare materialet är och dessa spänningar kan säledes reduceras med en tjockleksreduce-ring i K-bigsomrädena.

Som visas i Fig. 2 kan även de vikningen underlät-tade biglinjerna 12 slipas, vilket innebär att material 15 avlägsnas i biglinjeomrädet i stället för att fibrerna i kartong- eller pappersmaterialet skall krossas och en permanent deformation utmed biglinjemönstret skapas. Slipade biglinjer gär att utföra pä sädant sätt att vikningen vä-sentligen underlättas jämfört med konventionella biglinjer 20 men innebär en viss försvagning av materialet.

Utförandet av slipnings- eller fräsningsoperationen kan ske med hjälp av i det följande beskrivna hjälpmedel och metoder som beskrives med hänvisning tili Fig. 3 och 4. En sädan synnerligen för ändamälet lämplig metod bestär 25 i att den bana eller de ark 41 som skall bearbetas och lokalt tjockleksreduceras föres över en vals 38 (matris-vals) som roterar med banan kring en axel 40. Som framgär av Fig. 3 och 4 är det pä matrisvalsens 38 yta placerat upphöjda partier eller matriser 39 som har en form och 30 utsträckning motsvarande formen hos de önskade tjockleks-reducerade omrädena. Likaledes avpassas matrisernas 39 inbördes placering pä valsen 38 sä att den motsvarar de önskade, slipade omrädenas inbördes placering pä ämnet respektive banan 41.

35 In-till valsen 38 anordnas ett hastigt: roterande i9 78 870 sliphjul eller fräshjul 42 som företrädesvis bringas att rotera mot materialets matningsriktning men som kan rotera även i motsatt riktning (beroende av sllphjulets utform-ning). Avständet mellan valsens 38 yta och sllphjulets 42 5 arbetsegg "eller arbetsyta" justeras till att motsvara eller nägot överstiga förpacknlngsmaterlalets 41 normala totala tjocklek vilket innebär att materlalet kan passera under sliphjulet 42 utan att päverkas av detta. Vld valsens 38 rotation som sker synkront med materialbanans 41 10 frammatning kommer de upphöjda partierna eller matrlserna 39 ρά matrisvalsen 38 att trycka banan 41 mot sliphjulet 42 varvld materlalet kommer att slipas bort inom de par-tier av banan 41 som päverkas av matrlserna 39. Genom att avpassa matrisernas 39 tjocklek kan slipdjupet 1 mate-15 rialet 41 noggrant bestämmas. Det har visat sig att slip-ningen ger en väl definierad slipyta med undantag för att det alltid bildas en övergängszon mellan material med fullt slipdjup och full materialtjocklek. Ett fenomen som kunnat konstaterats är att slipkanten blir ojämn och upp-20 visar "kantgrader" om sllphjulets rotationsriktning är motsatt materialbanans och sliphjulet släpper kontakten med materlalet utmed en linje som är parallel1 med slip-hjulets 42 axel. För att undvika denna olägenhet bör slip-omrädenas i matningsriktningen bakre kantlinjer antingen 25 anordnas sä att de bildar en vinkel med sllphjulets rota-tionsaxel eller ocksä utformas slipomrädena pä sä sätt att deras bakre kant avslutas i en spets vilket innebär att sliphjulet 42 successivt släpper kontakten med slipomrädet för att till slut helt mistä kontakten med materlalet 41. 30 Om slipningen utföres pä detta sätt erhälles en förhällan-devis jämn och kantren slipning.

Problemet med kantskägg eller kantgrader kan emel-lertid lösas pä ett annat och elegantare sätt med ut-nyttjande av en dubbel sliputrustning med motroterande 35 slipvalsar, vilket visas i Fig. 5.

20 7 8 8 7 0

Den i Fig. 5 visade sliputrustningen innefattar tvä matrisvalsar 38 och 38', vilka pä sin yta uppbär frän mat-risvalsarnas 38 och 38' ytor utstäende matriser 39 och 39'. Tili vardera av matrisvalsarna 38 och 38' är anord-5 nat en sliprulle 42 respektive 42' och som framgär av de pilar som markerar rotationsriktningen hos valsarna har matrisvalsarna 38 och 38’ samma rotationsriktning medan slipvalsarna 42 och 42' har motsatt rotationsriktning. Den för bearbetning avsedda banan som föres mellan matrisval-10 sar och slipvalsar betecknas liksom i tidigare fall med 41. I Fig. 6 visas ett slipomräde som bestär av tvä var-andra delvis överlappande omräden som betecknas med 20 och 20'. Vid utförandet av slipoperationen med en anordning enligt Fig. 5 slipas omrädet 20 med den första slipvalsen 15 42 medan det andra omrädet 20' slipas med slipvalsen 42' och som framgär av Fig. 6 finns mellan omrädena 20 och 20' ett överlappsomräde 21, vilket bearbetas av bäda slipvalsarna 42 och 42'. För att uppnä en sädan dubbelslipning av ett omräde mäste matrisvalsarna 38 och 38' drivas helt 20 synkront, vilket kan ske med hjälp av en kuggväxel eller kedjedrift. Vidare mäste matriserna 39 och 39' placeras sä pä respektive matrisvals 38 och 38' att matriserna kommer att ingripa mot banan 41 sä att det överlappnings-mönster som visas i Fig. 6 uppnäs. Denna injustering av 25 matrisernas läge pä matrisvalsarna är relativt lätt att utföra och om den en gäng injusterats förändras inte läget relativt banan p.g.a. att matrisvalsarna 38 och 38' är synkront drivna.

Anledningen till att man önskar använda en dubbel-30 slipning enligt ovan nämnda metod och konstruktion är att slipvalsarna 42 och 42' lämnar en uppruggad kant eller s.k. slipskägg utmed den kantlinje där slipvalsarnas 42 och 42' arbetsyta lämnar materialet. Slipvalsen 42 lämnar säledes ett slipskägg utmed den kant av det slipade om-35 rädet som är den främre kanten i materialbanans 41 mat- 21 78870 ningsriktning och slipvalsen 42' lämnar ett slipskägg ut-med den bakre kanten av det slipade omrAde som Astad-kommes. Genom att utföra slipningsoperationen av ett slip-omrAde som tvA varandra överlappande delslipningar kan 5 nämnda olägenhet undvikas eftersom det slipskägg som skulle ha bildats vid de bAda omrAdena skulle vara beläget inom överlappszonen 21, vilken emellertid är bearbetad med bAda slipvalsarna och därför inte uppvisar nAgot slipskägg .

10 Genom att använda anordningen enligt Fig. 5 med tvA

motroterande slipvalsar 42 och 42' är det möjligt att slipa fina detaljer utan att för den skull erhAlla nAgot slipskägg. Som tidigare nämnt kan slipmetoden som här beskrivits användas även för att Astadkomma biglinjemönst-15 ret 12 och det har dA visat sig fördelaktigt att anordna detta med hjälp av en dubbelslipning. Speciellt kan de snedställda eller konvergerande biglinjerna i biglinje-mönstret Astadkommas med stor noggrannhet med hjälp av slipningsförfarandet. Det är även mycket lämpligt att an-20 vända dubbelslipningsförfarandet enligt Fig. 5 dA man äm-nar slipa, ett reliefartat prydnadsmönster (10 i fig. 1) i förpackningsmaterialet och det är med hjälp av anordningen möjligt att slipa mycket fina detaljer i ett prydnadsmönster och givetvis även i ett slipmönster som har 25 en rent teknisk funktion. Som tidigare nämnts kan man inom varje slipomrAde Astadkomma ett graderat slipdjup genom att utforma matriserna 39 pA lämpligt sätt och denna möj-lighet kan inte minst användas dA man avser att Astadkomma ett reliefartat prydnadsmönster men kan även tillämpas vid 30 tjockleksreducering av slipomrAden med rent tekniskt syfte för att med ett graderat slipdjup uppnA en optimal effekt med slipningen. Uppfinningens tillämpningsomrAde är inte begränsat tili förpackningstekniken även om utförings-exemplen som beskrivits har förpackningsanknytning. Det 35 är t.ex. möjligt att tillämpa uppfinningen för att göra 22 78870 reliefartade mönster pä brevpapper, värdepapper, identi-tetshandlingar, etc. för att uppnä en prydnadseffekt eller en identitetskontroll 1 säkerhetssyfte.

Den här givna beskrivningen har endast tili ändamäl 5 att anvisa nägra exempel pä uppfinningens användning och man kan inom ramen för uppfinningens idö finna en mängd andra utföringsformer eller användningsomräden där för-packningar eller förpackningsmaterial lokalt bör eller mäste tjockleksreduceras för att man skall kunna uppnä en 10 viss teknisk effekt eller prydnadseffekt.

Claims (9)

23 78870

1. Menetelmä ohentaa sellaista pakkausmateriaalia olevan aihion tai rainan (1;41), joka materiaali käsittää 5 paperia tai kartonkia olevan kerroksen, paksuutta paikallisesti valituilta alueilta tarkoituksena saada aikaan näkyviä merkintöjä tai ohentaa paksuutta paikallisesti tarkoituksena helpottaa materiaalin muotoilukäsittelyä, tunnettu siitä, että aihio tai raina (1;41) vie-10 dään yhden tai useamman ns. matriisivalssin (38) yli, joissa on paikallisia koholla olevia osia (39), että yksi tai useampia suurella kierrosluvulla pyöriviä hioma-tai leikkuuvalsseja (42), jotka on sovitettu matriisivalssin tai matriisivalssien (38) yhteyteen, säädetään sijainnil-15 taan sillä tavalla, että matriisivalssien (38) ja hioma- tai leikkuuvalssien (42) työpinnan välinen etäisyys vastaa käsiteltävän aihion tai rainan (1;41) paksuutta tai jonkin verran ylittää sen, kun taas hioma- tai leikkuuvalssin (42) matriisivalssien (38) koholla olevien osien välinen 20 etäisyys on pienempi kuin aihion tai rainan (1;41) paksuus, että aihio tai raina (1;41), kun se viedään matriisivalssin tai matriisivalssien (38) yli paikallisesti painautuu mainittujen matriisivalsseilla (38) koholla olevien osien (39) vaikutuksesta hiomavalssia tai leikkuuvalssia 25 (42) vasten ja kosketukseen sen kanssa, jolloin osia ma teriaalista hioutuu tai leikkautuu pois muodostaen ohennettuja alueita (K,10,20) aihion (11) tai rainan (41) pintaan.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 30 tunnettu siitä, että matriisivalssilla tai matriisivalsseilla (38) koholla olevat osat (39) sovitetaan sellaiseksi kuvioksi, joka vastaa rainan (41) tai aihion (1) ohennettujen alueiden (K,10,20) haluttua kuviota sekä että hioma- tai leikkuuvalssien (42) työpinnan ja matriisivals-35 sien (38) ulkonevien osien (39) välinen etäisyys säädetään 24 7 8 8 7 0 siten, että se vastaa jäljelle jäävän, ohennetun materiaa-likerroksen haluttua paksuutta.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että hioma- tai leikkuuvalssit 5 (42) saatetaan pyörimään nopeudella, joka oleellisesti ylittää matriisivalssin tai matriisivalssien (38) pyörimisnopeuden.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että aihioita (1) tai mainittua 10 rainaa (42) ohjataan sekä pituussuunnassa että poikittais-suunnassa siten, että materiaalin ohennettavaksi tarkoitetut alueet (K,10,20) saatetaan painautumaan koholla olevia osia (39) vasten, jotka ulkonevat matriisivalssin tai matriisivalssien (38) peruspintakerroksesta.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n n et t u siitä, että kukin materiaalin niistä pinnoista, jotka on ohennettava, käsitellään kahdessa tai useammassa vaiheessa hioma- tai leikkuuvalsseilla (42), joilla on keskenään vastakkainen pyörimissuunta.

6. Patenttivaatimusten 1 tai 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että materiaali viedään sen ohen-nuskäsittelyn yhteydessä kahden tahdistetusti keskenään pyörivän matriisivalssin (38) yli ja käsitellään niillä, jolloin kummassakin on koholla olevia osia (39), jotka 25 muodostavat ohennettujen alueiden (K,10,20) halutun kuvion osia, jolloin aihion tai rainan jokaista yhtenäistä, ohennettavaksi tarkoitettua aluetta vastaa matriisivalsseilla kaksi koholla olevaa osaa (39), yksi kummallakin matriisi-valssilla (38), jotka koholla olevat osat yhdessä aiheut-30 tavat materiaalin poistamisen, joka antaa tarkoitetun alueen halutun ohennuksen.

7. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että materiaalin syöttösuunnassa ohennettavaksi tarkoitettujen alueiden (20') etuosat käsi-35 tellään leikkuu- tai hiomavalssilla (42), jonka pyörimis- 25 78870 suunta on vastakkainen mainittuun syöttösuuntaan verrattuna, kun taas materiaalin syöttösuunnassa ohennettavaksi tarkoitettujen alueiden (20) takaosat käsitellään leikkuu- tai hiomavalssilla, jonka pyörimissuunta on sama kuin 5 materiaalin syöttösuunta.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ohennetut alueet (K,10,20) sijoitetaan siten rainalle tai aihiolle (1;41), että ne yhtyvät alueisiin tai vyöhykkeisiin, joita pitkin mate- 10 riaalia muotoilukäsitellään taittamalla tai se sisällytetään sulkusaumoihin.

9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ohennetut alueet (K,10,20) muodostavat visuaalisesti todettavia merkintöjä, esim. 15 tekstiä tai kuvioita, koristetarkoituksessa tai vaikeasti väärennettävissä olevan pätevyysvalvonnan aikaansaamiseksi. 26 78870