FI78838B - Foerfarande foer framstaellning av stabiliserade insulinpreparat. - Google Patents

Description

1 78838

Menetelmä etabiloitujen insulianivaImi ete iden tuottamieeksi Tämä keksintö koskee menetelmää uusien stabiloitujen insulii-nivalmisteiden tuottamiseksi, jotka on erityisesti sovellutettu käytettäviksi jatkuvatoimiseen insuliininsyöttöön tarkoitetuissa laitteissa.

Viime vuosien aikana on jatkuvasti lisääntyvässä määrin yritetty kehittää mukanakuljätettäviä tai kehoon istutettavia systeemejä insuliinin jatkuvatoimiseksi infusoimiseksi, ja näissä yrityksissä on pääpaino kohdistunut siihen, että diabeetikon käyttöön saataisiin insuliinihoitomuoto, joka paremmin kuin tavanomainen insuliinilääkitys vastaisi päivänaikai-eia muutoksia potilaan fysiologisissa insu1iinivaatimuksissa.

Oleellisesti ottaen jatkuvatoiminen insuliininsyöttölaite si- h sältää sellaiset osat kuin insuliinieäi1iö, pumppaussyeteemi ja sopiva katetri, jolla insuliini johdetaan haluttuun paikkaan, joka tavallisesti on ihon alla, laskimon sisällä tai vatsakalvoalueella. Pumppaussyeteemi saattaa olla automaattisesti aktivoituva tai se voi myös olla varustettu säädöllä, jolla voidaan tarpeen vaatiessa syöttää insuliinia.

Jos insuliini 1iuos annetaan ruiskun avulla, tämä toimii ta- # vallisesti myös insuliinisäi1iönä. Tällaisia ruiekutyyppisiä laitteita kannetaan tavallisesti kehon ulkopuolella. Kuitenkin on olemassa myös huomattavasti kehittyneempiä laitteita, joissa koko mekaaninen yksikkö on istutettu kehoon, tavallisesti ihon alle. Insuliinisäiliö on tavallisesti suunniteltu ihon kautta tapahtuvaa täyttöä varten.

Insuliinin taipumus saostua markkinoilla olevista liuoksesta ja näin tukkia sekä mekaaniset osat että syöttökatetrit on • osoittautunut suurimmaksi ongelmaksi parempien ja turvalli- 2 78838 sempien jatkuvatoimisten infuusiolaitteiden kehittämisessä. Lisaksi on selvää, että pyritään kehittämään kooltaan entistä pienempiä jatkuvatoimisia syöttösysteemejä ja tällöin tarvitaan väkevämpiä insuliini 1iuoksia kuin tähän asti on ollut tarjolla, mikä taas saattaa edelleen pahentaa edellä mainittuja ongelmia.

Yleisesti otaksutaan, että saostumisongelman selitys löytyy insuliinin taipumuksesta muodostaa liukenemattomia fibrille-jä erityisesti silloin, kun sen liuoksia pidetään pitkiä aikoja korotetuissa lämpötiloissa. On myös olemassa todistusaineistoa siitä, että mikä tahansa liuoksen liikuttaminen tai liuoksen sisäinen liike, kuten esim. turbulenssi, joka aiheutuu liuoksen kulkiessa kapean aukon tai suuttimen läpi, aikaansaa insuliinin fibri1loitumista. Ennestään tunnettuihin insuliinivaImieteisiin tässä suhteessa liittyviä heikkouksia on selostettu kirjallisuudessa laajasti ja joukosta mainittakoon äskeinen yleiskatsausartikke1i, jonka W.D. Lougheed et ai. /"Diabetologia voi. 19. (I960) s. 1-9/ ovat julkaisseet.

Tämän ongelman välttämiseksi on ehdotettu käytettäviksi happamia insuliini 1iuoksia tai neutraaleja insuliim formulaa-tioita, jotka sisältävät sokeria, kuten glukoosia (D.S. Scha-de et ai.: Satelite-Symphosium to 16th European Association for the Study of Diabetes-Meeting, Greece, 22-23 Sept., 1980, s. 107) tai synteettistä ionitonta pinta-aktiivista ainetta <H. Thurow: saksalainen patenttihakemus P 29 52 119.5).

Kuitenkin insuliini on kemiallisesti epästabiili hapossa jopa huoneenlämpötilassa ja voi reagoida reversiibe 1isti tai irreversiibelistä hiilihydraattien kanssa. Lisäksi edellä mainittu ei-fys ίο 1oginen pinta-aktiivinen aine voi olla ei-toivot-tava parenteraalisesti käytettävissä lääkkeissä.

Tällaiset haitat on voitettu nyt esillä olevassa keksinnössä, <· joka tarjoaa uusia insuliini 1iuoksia, joissa insuliini on 3 78838 oleellisesti vähemmän taipuvainen saostumaan niissä olosuhteissa, jotka vallitsevat jatkuvatoimisissa insuliininsyöttö-laitteissa, kuin on ollut tilanne tavanomaisten insuliinival-misteiden kohdalla.

Keksintö perustuu sille havainnolle, että kalsium- tai magne-eiumioneilla on tietyissä väkevyyksissä stabiloiva vaikutus sinkki-insulimi 1iuoksiin. Tämä on yllättävä havainto, koska kalsiumin lukuisien muiden kahdenarvoisten metalli-ionien tavoin yleensä tiedetään muodostavan vähäniiukenevia komplekseja insuliinin kanssa ja vähentävän sinkki-insuliinin liukene-vuutta neutraalissa pH:ssa (J.E. Pitts et ai., Insulin, Chemistry, Structure and Function of Insulin and Related Hormones, s. 674 [Walther de Gruyter & Co. <1980); S.O. Emdin et al., Diabetologia 19 (1980) s. 174-1821.

Tanskalaisessa patenttijulkaisussa 88 353 on kuvattu keksintö, jonka päämääränä on valmistaa pidennetyn vaikutuksen omaava insuliinipreparaatti sinkki-insuliinin suspension muodossa, jossa sinkki kokonaan tai osittain voidaan korvata kadmiumilla, nikkelillä, koboltilla, magnesiumilla, kuparilla tai raudalla. Tanskalaisessa patenttijulkaisussa 95 007 kuvattu keksintö koskee menetelmää insuliinι1iuosten valmistamiseksi, jotka ovat fysikaalisesti stabiileja tavallisissa varastointiolosuhteissa. Menetelmälle on tunnusmerkillistä, että liuoksen sisältämän sinkin ja/tai yllä mainittujen metallien määrä on alle annetun ylärajan. Julkaisun patenttivaatimusten mukaisesti valmistetut insuliini1iuokset eivät kuitenkaan ole fysikaalisesti stabiileja insuliinipumppulaitteessa vallitsevissa olosuhteissa. Näiden julkaisujen mukaiset insuliini-liuokset ovat sellaisia, joita voidaan käyttää kontrollinäyt-teinä esillä olevan hakemuksen selityksen sivulla 6 kuvatuissa stabiliteettikokeissa.

4 78838 Tämä keksintö tarjoaa ineuliinivalmieteen, joka sisältää sinkki-inauliinia liuoksessa, säilöntäainetta ja mahdollisesti vielä ionoitumatonta osmoottisen paineen säätöainetta ja/-tai pH:n puekurointlainetta, joka ei muodosta kompleksia tai heikosti liukenevia yhdisteitä kalsium- tai magnesiumionien kanssa, ja joka ineuliinivalmiste sopii käytettäväksi insu-1iininayö11ösysteemissä, koska se on fysikaalisesti stabiili näissä vallitsevissa olosuhteissa, ja valmisteelle on tunnusomaista se, että se sisältää kalsiumia tai magnesiumia oleellisesti ottaen ionoituneessa muodossa sellaisena väkevyytenä, joka antaa mainitulle valmisteelle tarvittavan fysikaalisen stabiilisuuden, mutta ei kuitenkaan riitä aiheuttamaan insuliinin saostumista siinä normaaleissa olosuhteissa.

Edelleen tämä keksintö tarjoaa menetelmän sellaisten insulii-nivalmisteiden valmistamiseksi, jotka sopivat käytettäviksi insuliininsyöttösysteemeissä, koska ne ovat fysikaalisesti stabiileja näissä vallitsevissa olosuhteissa, ja menetelmälle on tunnusomaista se, että sinkki-insuliini saatetaan liuokseen yhdessä kalsiumin tai magnesiumin kanssa, jotka ovat oleellisesti ottaen ionoituvassa muodossa väkevyytenä, joka on vähintään n. 0,4 x 10 M, ja joka väkevyys ei ylitä molaari-~2 -3 -3 suutta 10 , 3 x 10 ja 2 x 10 insuliinipitoisuuksi1la, jotka vastaavat 5, 50 ja 1000 kansainvälistä insuliiniyksikköä milli litrassa, pH säädetään arvoon 7-Θ, ja edelleen lisätään säilöntäainetta ja mahdollisesti vielä ionoitumatonta osmoottisen paineen säätöainetta ja/tai pH:n puskurointiainetta, joka ei muodosta kompleksia tai vaikeasti liukenevia yhdisteitä kalsium- tai magnesiumionien kanssa.

Yleisesti ottaen insuliini1iuosten stabiilisuus (myöhemmin + + + + kuvatulla kokeella mitattuna) kasvaa Ca - tai Mg -konsent- raation kasvaessa siihen pisteeseen asti, jossa insuliinin lähes äkillinen saostuminen voi tapahtua. Ympäristön lämpöti- + + + + lassa saostumattoman Ca - tai Mg -väkevyyden yläraja las-— 2 3 kee noin 10 molaarisesta noin 3 x 10 molaariseen insulii- 5 78838 nin väkevyysvä1i1lä, joka vastaa muutosta rajoissa 5-50 kansainvälistä yksikköä per mi, ja noin 2 x 10 molaari- seen väkevyyteen väkevyyksillä, jotka vastaavat muutosta rajoissa 50-1000 I.U. per ml.

Tämän keksinnön edullisessa toteutustavassa ei kalsiumionien tai magneeiumionien molaarisuus y1itä^vaetaavia rajoja, eikä se mielellään ole alle noin 0,4 x 10 . Etusijalle asetetta via ovat kalsiumin tai magnesiumin ja epäorgaanisten happojen, kuten suolahapon, rikkihapon ja typpihapon, väliset suolat, joista kalsiumsuolat. ovat edullisimpia.

Muiden metallisuolojen kuin kalsiumin tai magnesiumin, kuten natriumsuo1 ojen, molaarinen kokonaisväkevyys ei saisi olla yli 0,01 ja kalsiumia tai magnesiumia saostavien tai kömpieksoivien anionien, kuten fosfaatin, glukonaatin, sit-raatin tai asetaatin, läsnäoloa pitäisi välttää. Näin ollen, jos insu1iini1iuos halutaan saada isotoniseksi ja puskuroiduksi, on ensin mainittu edullista saada aikaan ei-elektrolyy-tin avulla ja jälkimmäinen komplekseja muodostamattoman puskurin, kuten TRIS, avulla.

Toisessa edullisessa toteutustavassa käytetään sian, naudan tai ihmisen insuliinia, joiden sinkkipitoisuus ei ole yli 1 paino-% (kuivien insuliinikiteiden perusteella laskettuna). Liuoksen insuliiniväkevyys on mielellään alueella 5-1500 1 n

i ‘ v · I

mieluummin alueella 40-1000 I.U. per ml.

Tämän keksinnön mukaisia insuliini 1iuoksia voidaan valmistaa esim. siten, että kiteinen sinkki-insuliini, esim. erittäin puhdas laatuinen insuliini, kuten "yksikomponenttinen" insuliini (vrt. brittiläinen patenttijulkaisu n:o 1 285 023), liuotetaan veteen hapon, kuten suolahapon, läsnäollessa. Erikseen valmistetaan vesiliuos, joka sisältää säilöntäainetta, esim. fenolia tai alkyy1ifeno1 ia, kuten kresolia, tai me- 6 78838 tyy1iparahydrokeibenteoaattia, ja haluttaessa myös osmoottisen paineen säätöainetta, kuten glyserolia, mielellään sellaisen määrän, joka tekee lopullisen liuoksen isotoniseksi. Sitten tämä liuos lisätään happamaan insuliini 1luokseen ja seuraavaksi pH säädetään neutraaliksi lisäämällä emästä, esim. natriumhydroksidiliuosta. Tässä selostuksessa neutraalisuudella ymmärretään pH-arvoa, joka on alueella noin 7-8. Tässä vaiheessa voidaan lisätä lasketut määrät kalsium- tai magne-siumeuolaa, kuten kaleiumklorididihydraattia tai magnesium-kloridiheksahydraattia, ja puskurointiainetta (haluttaessa), kuten TRIS, ja tämän jälkeen vielä säätää pH. Vaihtoehtoisesti voidaan kalsium- tai magnesiumsuola liuottaa happamaan insuliini 1 luokseen ennen neutralointia. Lopuksi näin saatu liuos täytetään vedellä laskettuun tilavuuteen, steriloidaan suodattamalla ja siirretään sen jälkeen steriileihin lääke-pui loihin.

Näin valmistetuille insuliini 1iuoksi1le tehdään stabii1isuus-koe voimistetuissa olosuhteissa seuraavalla tavalla: Lääkepullot (kapasiteetti 12,5 ml), joista kukin sisältää 10 ml koenäytettä, ja jotka on varustettu kumitulpalla, sijoitetaan pystysuoraan asentoon ravistelutasolle (Tyyppi 01 T623TBSH02, markkinoija HETO, Birker^d, Tanska), joka on o o täysin upotettu vesihauteeseen, jota pidetään 41 C + 0,1 C lämpötilassa. Taso saatetaan vaakasuoraan keinumis 1iikkeeseen taajuudella 100 kierr./min ja amplitudilla 50 mm.

Koenäytteiden opaloimista seurataan tasaisin aikavälein Fischer DRT 1000-nefelometrillä, jossa on tarvittavat lisävarusteet. Fibrilloitumisaika määritellään siksi ajanjaksoksi, jossa koenäytteeseen kehittyy sameus, joka vastaa 10 nefelo-metristä sameusyksikköä (NTU).

Jokainen koe suoritetaan käyttämällä rinnakkain koenäytteitä ja vertailunäytteitä, joihin ei ole lisätty kalsium- tai mag- ^ 78838 nesiumsuolaa <4-5 lääkepulloa kussakin kokeessa). Stabiili-suuskerroin lasketaan koenäytteen keskimääräisen fibrilloitu-misajan ja vertailunäytteen vastaavan ajan suhteena.

Tämän keksinnön käytännön toteutusta valaistaan seuraavien esimerkkien avulla, joita ei kuitenkaan pidä ymmärtää millään tavoin rajoittaviksi.

Esimerkeissä käytetyt vesiliuokset ja vesi steriloitiin, edelliset suodattamalla, ja tämän jälkeen toimenpiteet suoritettiin aseptisissa olosuhteissa.

Esimerkki 1 _3 500 I.U. insuliinia per ml ka 1 eiumklorid in 2 x 10 moolaa- rista liuosta_

Kiteinen yksikomponenttinen sian insuliini (7,44 g), joka sisälsi 0,4 % sinkkiä, ja jonka kokonaisaktiivisuus oli 200 000 I.U., liuotettiin veteen (250 ml), joka sisältää suolahappoa (6,5 ml, IN), ja sen jälkeen lisätään vesiliuos (100 ml), joka sisältää glyserolia <6,4 g) ja fenolia <0,8 g). Liuoksen pH säädettiin natriumhydroksidi1iuoksella arvoon 7,5 ja kokonaistilavuus täytettiin 400 ml:ksi vedellä. Osaan tätä liuosta <100 ml) lisättiin 29,4 g kalsiumklorididihydraattia ja saatu liuos steriloitiin suodattamalla ja siirrettiin sitten aseptisesti lääkepulloihin (10 ml). Stabiliteettikerroin: 25 .

Esimerkki 2 -3 500 I.U. insuliinia per ml liuosta, joka oli 3 x 10 molaari-nen kalsiumkloridin suhteen ia 0.02 molaarinen TRIS suhteen Kiteinen yksikomponenttinen sian insuliini (3,72 g), joka sisälsi 0,4 * sinkkiä, ja jonka kokonaisaktiivisuus oli 100 000 I.U., liuotettiin veteen (125 ml), joka sisälsi suolahappoa (3,25 ml, IN), ja sen jälkeen lisättiin vesiliuos (50 ml), joka sisälsi glyserolia <3,2 g) ja fenolia (0,4 g). pH sää- β 78838 dettiin natriumhydrokeidi1juokse11a arvoon 7,5. TRIS <0,48 g> ja kaleiumkloridi <88 mg dihydraattia) lisättiin. pH säädettiin uudelleen suolahapolla arvoon 7,5 ja tilavuus täytettiin 200 ml:kei vedellä. Saatu liuos steriloitiin suodattamalla ja siirrettiin sen jälkeen aseptisesti lääkepulloihin <10 ml). Stabi1iteettikerroin: 5,1.

Esimerkki 3 -3 500 I.U. insuliinia per ml 0,5 x 10 molaarista kalsium- klor idi liuosta________

Kiteinen yksikomponenttinen sian insuliini <5,58 g), joka sisälsi 0,4 % sinkkiä, ja jonka kokonaieaktiivisuus oli 150 000 I.U., liuotettiin veteen <150 ml), joka sisälsi suolahappoa <4,9 ml, IN) ja kaleiumkloridia (22 mg dihydraattia), ja seuraavaksi lisättiin vesiliuos <100 ml), joka sisälsi glyserolia <4,8 g) ja fenolia (0,6 g).

Liuoksen pH säädettiin natriumhydroksidiliuoksella arvoon 7,5 ja kokonaistilavuus 300 ml:ksi vedellä. Saatu liuos steriloitiin suodattamalla ja siirrettiin sen jälkeen aseptisesti lääkepulloihin (10 ml).

Stabi1iteettikerro in: 2,3.

Esimerkki 4 -3 500 I.U. insuliinia per ml 2 x 10 molaarista kalsiumklori- di1 juosta_

Toteutus oli analoginen esimerkin 3 kanssa, mutta kalsiumklo-rididihydraattia lisättiin 88 mg niin, että saatiin 0,002 M kalsiumkloridiliuos.

Stabii1iteettikerroin: >25.

Esimerkki 5 _3 200 I.U. insuliinia per ml 2 x 10 molaarista kalsiumklori- di 1 juosta_____ 300 ml esimerkin 4 mukaisesti valmistettua insuliini 1iuosta laimennettiin 450 ml:lla neutraalia vesiliuosta, joka sisälsi 9 78838 glyserolia <7,2 g), fenolia <0,9 g) ja ka 1 slumkloridia <132 mg dihydraattina). Näin saatu ineuliini 1iuos, joka sisälsi 200 I.U./ml, steriloitiin suodattamalla ja siirrettiin aseptisesti lääkepulloihin <10 ml).

Stabii1iteettikerro in: 12.

Esimerkki 6 40 I.U, per ml 2 x 10 molaarista ka Isiumkloridi1iuosta Kiteinen yksikomponenttinen sian insuliini, joka sisälsi 0,4 X sinkkiä, ja jonka kokonaisaktiivisuus oli 40 000 I.U., liuotettiin 120 mlraan vettä, joka sisälsi suolahappoa <1280 ^ul, IN), ja sen jälkeen lisättiin vesiliuos <730 ml), joka sisälsi fenolia <2 g) ja glyserolia (16 g). Sitten lisättiin vesi-liuos <40 ml), joka sisälsi natriumhydroksidia <2000 /Ui , IN), ja vielä vesiliuos (15 ml), joka sisälsi kalsiumkloridia <220 mg dihydraattia). Lopuksi pH säädettiin natriumhydroksidi-liuoksella arvoon 7,4 ja kokonaistilavuus 1000 ml:ksi vedellä. Liuos steriloitiin suodattamalla ja sen jälkeen se siirrettiin aseptisesti lääkepulloihin <10 ml).

Stabiilit, eettikerroin: 3.

Esimerkki 7 500 I.U. insuliinia per ml 2 x 10 molaarista magnesiumklo- r idi1 juosta_

Kiteinen yksikomponenttinen sian insuliini <3,72 g), joka sisälsi 0,4 % sinkkiä, ja jonka kokonaisaktiivisuus oli 100 000 I.U., liuotettiin veteen <125 ml), joka sisälsi suolahappoa <3,25 ml, IN), ja sitten lisättiin vesiliuos, jossa oli glyserolia <3,2 g) ja fenolia <0,4 g). pH säädettiin natriumhyd-roksidi1iuokse1la arvoon 7,5. Lisättiin magnesiumkloridi <81 mg heksahydraattia), pH säädettiin uudelleen arvoon 7,5 nat-riumhydroksidi1 la ja tilavuus täytettiin 200 ml:ksi vedellä. Saatu liuos steriloitiin suodattamalla ja siirrettiin aseptisesti lääkepulloihin <10 ml).

Stabiiliteettikerroin: 6.

10 78838

Esimerkki 8 100 I.U. insuliinia per ml 1 x 10 molaarista magnesium- kloridiliuosta___

Kiteinen ykeikomponenttinen sian insuliini (3,72 g), joka sisälsi 0,4 X sinkkiä, ja jonka kokonaisaktiivisuus oli 100 000 I.U., liuotettiin veteen <125 ml), joka sisälsi suolahappoa (3,25 ml, IN), ja sitten lisättiin vesiliuos <800 ml), joka sisälsi glyserolia <16 g) ja fenolia (2 g). pH säädettiin natriumhydroksidi1iuoksella arvoon 7,5. Lisättiin magnesium-kloridia <407 mg heksahydraattia>, pH säädettiin takaisin arvoon 7,5 ja kokonaistilavuus 1000 ml:aan vedellä. Saatu liuos steriloitiin suodattamalla ja siirrettiin sen jälkeen aseptisesti lääkepulloihin <10 ml).

Stabiiliteettikerroin: 4.

Esimerkki 9 _3 100 I.U. ihmisen insuliinia per ml 2 x 10 molaarista kaisi umkloridiliuosta_

Kiteinen puolisynteettinen ihmisen insuliini (2,04 g), joka oli valmistettu brittiläisessä patenttihakemuksessa 2 069 502 A kuvatulla menetelmällä, ja joka sisälsi 0,4 X sinkkiä, ja jonka kokonaisaktiivisuus oli 55 000 I.U., liuotettiin veteen <275 ml), joka sisälsi suolahappoa (1,8 ml, IN). Osaan tätä liuosta (25 ml) lisättiin ka 1siumk1 oridia <14,7 g) ja sen jälkeen vesiliuos <20 ml), jossa oli glyserolia <0,8 g) ja fenolia (0,1 g). Liuoksen pH säädettiin nat-riumhydroksidi1iuoksella arvoon 7,5 ja kokonaistilavuus 50 ml:kai vedellä. Näin saatu liuos steriloitiin suodattamalla ja siirrettiin sen jälkeen lääkepulloihin <10 ml). Stabiiliteettikerroin: 7.

Claims (5)

11 78838

1. Menetelmä sellaisen insu1iinivaImi steen valmistamiseksi, joka sopii käytettäväksi insuliininsyöttösysteemeissä, koska se on fysikaalisesti stabiili näissä vallitsevissa olosuhteissa, tunnettu siitä, että sinkki-insuliini saatetaan liuokseen yhdessä kalsiumin tai magnesiumin kanssa, jotka ovat oleellisesti ottaen ionoituneessa muodossa väkevyytenä, joka on vähintään n. 0,4 x 10 M, ja joka väkevyys ei ylitä 2 -3 — 3 molaarisuutta 10 , 3 x 10 ja 2 x 10 insuliinipitoisuuk- silla, jotka ovat vastaavasti 5, 50 ja 1000 kansainvälistä insul i iniyks ikköä mi 11i1itrassa, pH säädetään arvoon 7-8, ja edelleen lisätään säilöntäainetta ja mahdollisesti vielä io-noitumatonta osmoottisen paineen säätöainetta ja/tai pusku-rointiainetta, joka ei muodosta kompleksia tai vaikeasti liukenevia yhdisteitä kalsium- tai magnesiumionien kanssa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kalsium tai magnesium tuodaan suolahapon suolana.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lisätään kalsiumsuolaa. Pat entkrav

1. Förfarande för framställning av ett insu1inpreparat, som lämpar sig tili användning i insulinti11 förselsystem, dä det är fysikaliskt stabilt under betingelser som räder däri, känneteoknat av att zinkinsulin bringas i lösning tillsam- mans med i det väsentliga joniserat kalcium eller magnesium i en koncentration som är minst c. 0,4 x 10 M, och vilken kon- -2 -3 centration inte överstiger molariteten av 10 , 3 x 10 och ” 3 2 x 10 med insulinkoncentrationer svarande 5, 50 och 1000 internationella insulinenheter per milliliter, pH justeras pä 7-8, och vidare tillsätts ett konserveringeämne och eventuellt även ett icke-joniserande osmotiskt tryck regulerande ämne och/eller ett buffert, som inte bildar kömpi ex eller svärt upplösliga förbindelser med kalcium- eller magnesiumjoner.