Yhdysvaltain 7. laivasto

Yhdysvaltain 7. laivasto (engl. United States Seventh Fleet) on USPACOMin alainen merivoimien yksikkö, jonka toiminta-aluetta ovat läntinen Tyynimeri ja Intian valtameri. Sen yksiköt on sijoitettu Japaniin ja Etelä-Koreaan.

7. laivasto perustettiin 15. maaliskuuta 1943 nimeämällä uudelleen Eteläisen Tyynenmeren osasto. Laivasto osallistui toisen maailmansodan aikana Leytenlahden ja Filippiinien taisteluihin.

Toisen maailmansodan jälkeen 1. tammikuuta 1947 laivasto sai uuden nimen ”Läntisen Tyynenmeren merivoimien joukot” (Naval Forces Western Pacific). 19. elokuuta 1949 – ennen Korean sodan alkua – laivaston nimeksi palautettiin U.S. Seventh Task Fleet, joka muutettiin nykymuotoon 11. helmikuuta 1950.

7. laivasto on osallistui jokaiseen merkittävään Korean sodan tapahtumaan. Sen Task Force 77:n lentotukialukselta lähetettiin ensimmäiset taisteluihin osallistuneet tukialussuihkukoneet ja se tuki maihinnousuja Inchoniin. Taistelulaivat Missouri, New Jersey, Iowa ja Wisconsin olivat vuorollaan laivaston lippulaivana Korean sodan aikana. Vietnamin sodan aikana se teki lentotukialusiskuja, antoi tulitukea laivatykistöllä ja suoritti maihinnousuja, partiointia ja tiedustelua. Vuoden 1973 laivasto raivasi miinoja Pohjois-Vietnamin rannikolta.^[1]

Irakin miehitettyä Kuwaitin 2. elokuuta 1990 presidentti George Bush määräsi laivaston tukemaan USCENTCOMin operaatioita. Operaatio Desert Shield/Desert Stormin aikana laivaston komentaja komensi suurinta osastoa sitten toisen maailmansodan, joihin kuului parhaimmillaan 130 Yhdysvaltain ja 50 liittoutuneiden alusta, mukaan lukien kuusi lentotukialusryhmää, kaksi taistelulaivaa ja 31 maihinnousualusta.^[1]

7. laivaston vahvuuteen kuuluu normaalisti 40–50 alusta, 200 lentokonetta ja 20 000 laivaston ja merijalkaväen sotilasta.^[1] Aluksista 18 on sijoitettu etulinjan tukikohtiin Japaniin ja Guamille, loput Yhdysvaltain rannikolle noin 17 päivän matkan päähän.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Yhdysvaltain 7. laivasto Wikimedia Commonsissa