Vuoden 1907 paniikki
Vuoden 1907 paniikki oli noin kuusi viikkoa kestänyt pankkikriisi Yhdysvalloissa. Se alkoi lokakuussa 1907 New York Cityssa, mutta levisi pian maanlaajuiseksi.
Pankkien epävakauden taustalla oli osin San Franciscon vuoden 1906 maanjäristys, jonka seurauksena rahaa oli virrannut New Yorkin pankeista länteen maanjäristyksen tuhojen jälleenrakentamista varten.[1]
16. lokakuuta 1907 keinottelijat F. Augustus Heinze and Charles W. Morse kärsivät suuria tappioita yrittäessään kaapata United Copper -kuparikaivosyhtiötä.[1] The Wall Street Journal -lehden aihetta koskeva uutinen aiheutti talletuspaon Heinzeen ja Morseen yhdistetyistä pankeista.[1] Näistä merkittävin oli Knickerbocker Trust, joka oli tuolloin New Yorkin kolmanneksi suurin pankki.[1] Knickerbocker-suurpankin epävakaus aiheutti pelkoa koko pankkisektorin romahduksesta, ja talletuspako levisi ympäri maata kaikkiin pankkeihin.[1]
Talletuspaosta kärsineet pankit olivat haluttomia lainaamaan rahaa, ja pörssimeklareille myönnettävien lainojen korot nousivat jyrkästi.[2] Koska välittäjät eivät saaneet lainaa edullisesti kaupankäyntiä varten, pörssikurssit romahtivat. Pittsburghin pörssissä kaupankäynti keskeytettiin kokonaan kolmeksi kuukaudeksi.[1]
Tilanteen vakauttamiseksi mahtipankkiiri J. P. Morgan vakuutti Wall Streetin muut merkittävimmät pankkiirit lainaamaan henkilökohtaisia varojaan pankeille.[1] Morganin toimien ansiosta New Yorkin pörssi pysyi auki koko kriisin ajan.[3] New Yorkin kaupunki oli lokakuun lopussa vaarassa ajautua maksukyvyttömyyteen, mutta Morgan ja muut pankkiirit pelastivat kaupungin ostamalla sen obligaatioita.[3]
Kriisin seurauksena ihmiset kokivat, että Yhdysvaltoihin tarvittaisiin keskuspankki, joka pystyisi kasvattamaan rahavarantoa kriisitilanteissa. Federal Reserve System -keskuspankki perustettiin vuonna 1913.[2]