Venstre (Tanska)

Venstre
Perustettu	30. kesäkuuta 1870
Puheenjohtaja	Troels Lund Poulsen
Ideologia	konservatiiviliberalismi[1] liberalismi[2]
Poliittinen kirjo	keskusta-oikeisto[3]
Äänenkannattaja	Liberalt Overblik
Jäsenmäärä	32 183 (31.12.2018)[4]
Kansankäräjät[5]	20 / 179 (2022)
Euroopan parlamentti[6]	4 / 14 (2019)
Alueet	54 / 205 (2021)
Kunnat	619 / 2 436 (2021)
Kansainväliset jäsenyydet	– Liberal International – ALDE – Renew Europe
Nuorisojärjestö	Venstres Ungdom
Opiskelijajärjestö	Danmarks Liberale Studerende
Kotisivu	www.venstre.dk
Infobox OKNimi-testi OK

Venstre, koko nimeltään Venstre, Danmarks Liberale Parti (suom. Venstre, Tanskan liberaalipuolue), on tanskalainen puolue. Venstre on Kansankäräjien toiseksi suurin puolue edustajien määrällä mitattuna. Puolueen puheenjohtaja on Troels Lund Poulsen^[7].

Venstre on keskusta-oikeistolainen liberaalipuolue. Venstre on Liberal International -järjestön jäsen ja Euroopan liberaalidemokraattisen puolueen (ALDE) jäsen Euroopan parlamentissa. Puolue on Tanskan vanhin. Perinteisesti Venstre on tukenut vapaakauppaa ja maanviljelijöiden oikeuksia. Alkuaikoinaan puolue ajoi voimakkaasti maareformia, ja sen kannatus on yhä suurta maaseutuväestön keskuudessa.^[2]

Venstre korostaa politiikassaan yksilönvapautta, yksityisyyden loukkaamattomuutta, yksityistä omistamista, sananvapautta, uskonnonvapautta, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta sekä elinkeinovapautta. Venstren mukaan vapausoikeuksien on koskettava kaikkia sukupuolesta, poliittisesta, uskonnollisesta, etnisestä ja seksuaalisesta taustasta riippumatta.^[8]

Pääartikkeli: Liberalismi

Venstren politiikka perustuu liberaaliin ihmiskäsitykseen, jonka mukaan ihmisen menestykseen kuuluu sekä vapaus ja vastuu. Vapaus ymmärretään pakottamisen puuttumisena, mutta myös niin, että yksilö voi kantaa vapaasti vastuun omasta elämästään sekä yhteistyöllä muista ihmisistä. Venstrelle vapaus tarkoittaa yksilön ajatusten, uskon ja sananvapautta sekä vapautta valita oma elämäntapansa. Venstren mukaan vapaus ei tarkoita sitä, että kaikki arvot tai mallit olisi hyväksyttävä yhtä hyviksi. Venstren mukaan ihmisellä on vapaus elää elämäänsä vapaasti, edellyttäen että hän ei loukkaa muiden vastaavaa vapautta.^[8]

Venstre korostaa politiikassaan yksilönvapautta, yksityisyyden loukkaamattomuutta, yksityistä omistamista, sananvapautta, uskonnonvapautta, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta sekä elinkeinovapautta. Venstren mukaan vapausoikeuksien on koskettava kaikkia sukupuolesta, poliittisesta, uskonnollisesta, etnisestä ja seksuaalisesta taustasta riippumatta.^[8]

Puolue perustettiin vuonna 1870 nimellä Det Forenede Venstre (suom. Yhdistynyt vasemmisto). Vuosina 1895–1910 puolue tunnettiin nimellä Venstrereformpartiet (suom. Vasemmistoreformipuolue), vuodesta 1910 nimellä Venstre ja vuodesta 1963 nimellä Venstre, Danmarks Liberale Parti. Puolue on Tanskan vanhin, ja lukeutuu nimestään huolimatta oikeistolaiseksi.^[2] Ensimmäisinä vuosikymmeninä Venstre koostui useista erilaisista ja usein ristiriitaisista ryhmittymistä. Yhdistäviä tekijöitä olivat sitoutuminen liberalismiin, maatalouden ja maaseutuväestön etujen turvaaminen sekä oikeiston vastustaminen. Alkuaikoinaan puolue ajoi voimakkaasti maareformia.^[2][9]

Saatuaan absoluuttisen enemmistön Tanskan parlamentissa vuonna 1872 puolueesta tuli johtava taistelija parlamentaarisen parlamentarismin puolesta perustuslakitaistelussa, jonka aikana puolue jakautui vuonna 1895 Vasemmiston reformipuolueeksi ja Maltilliseksi vasemmistopuolueeksi. Parlamentaarinen demokratia otettiinkin Tanskassa käyttöön vuonna 1901 ja naisille myönnettiin äänioikeus vuonna 1915.^[10] Vuonna 1905 Radikaali Venstre -ryhmittymä erosi, minkä jälkeen vasemmistoreformipuolue ja maltillinen vasemmistopuolue yhdistettiin vuonna 1910 nimellä Venstre.^[2][9]

Venstre sai alkunsa vahvasta kansanliikkeestä, joka vähitellen järjestäytyi laajaksi paikallisyhdistysten verkostoksi, jolla oli usein läheiset yhteydet osuuskuntaliikkeeseen ja paikallislehtiin. Varsinainen valtakunnallinen järjestö muodostettiin vasta vuonna 1929; sen jälkeen puoluetta on rakennettu joukkopuolueeksi, ja sen jäsenmäärä oli vuonna 1950 noin 200 000. Maatilojen vähenemisen ja maataloudesta siirtymisen myötä 1950-luvun puolivälistä alkaen puolueen aiempi jäsen- ja äänestäjäkunta pieneni huomattavasti.^[9]

Venstre oli vuoden 1901 järjestelmämuutoksesta vuoteen 1968 kuvannut itseään porvarilliseksi pääministeripuolueeksi. Se muodosti hallitukset vuosina 1901–1913 (paitsi 1909–1910), 1920–1924, 1926–1929, 1945–1947 ja 1973–1975. 1950–1953 Erik Eriksen muodosti hallituksen yhdessä konservatiivisen kansanpuolueen kanssa, ja Venstre jatkoi oppositiossa sosiaalidemokraattien johtamia hallituksia vastaan vuoteen 1965 asti, jolloin Venstre-puolueen vastavalittu puheenjohtaja Poul Hartling irrotti "Svanningetalenisssa" (suom. Joutsenpuhe) Venstre-puolueen tästä yhteistyöstä.^[9]

1960-luvun puolivälistä alkaen alkoi siirtymäprosessi maaseutupuolueesta laajapohjaisemmaksi liberaalipuolueeksi.^[9]

Vuosina 1968-1971 Venstre joutui hyväksymään radikaali Hilmar Baunsgaardin pääministeriksi VKR-hallitukseen. Vuosina 1978–1979 Venstre teki yllättäen hallitusyhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa Anker Jørgensenin johdolla.^[9]

Vuonna 1984 puheenjohtajaksi valittiin Uffe Ellemann-Jensen. Hänen ja varapuheenjohtaja Anders Fogh Rasmussenin johdolla 1990-luvulla Venstre onnistui palauttamaan historiallisen asemansa suurimpana ja hallitsevana keskustaoikeistopuolueena. Puolue profiloi liberaalia ideologiaa jyrkkään vastakkainasetteluun sosiaalidemokraattien kanssa. Hallitsevia teemoja olivat muun muassa julkisen sektorin supistaminen, markkinavalvonnan ja yksityistämisen lisääminen, EU:ta tukeva asenne ja yksilön näkökulma suhteessa hallintoon.^[9]

Vuosina 1982–1993 Venstre osallistui peräkkäisiin keskustaoikeistolaisiin hallituksiin, joiden pääministerinä toimi konservatiivinen Poul Schlüter ja ulkoministerinä Uffe Ellemann-Jensen. Vuoden 1998 vaalien jälkeen Venstre ei onnistunut saamaan hallitusvaltaa. Tämän seurauksena puoluejohtaja Uffe Ellemann-Jensen erosi ja hänen tilalleen valittiin Anders Fogh Rasmussen. Hän muutti välittömästi Venstren aiemman ideologisesti painottuneen vastakkainasettelustrategian keskustapuolueisiin ja äänestäjiin vetoavaksi strategiaksi.^[9]

Vuoden 2001 vaaleissa Venstre nousi maan suurimmaksi puolueeksi 31,2 prosentin ääniosuudella ja 56 edustajapaikalla iskulauseella "Muutoksen aika" sekä tehokkaalla ja virtaviivaistetulla kampanjallaan, johon sisältyi maahanmuuttopolitiikan merkittävä tiukentaminen, veronkorotusten jäädyttäminen, sairaaloiden jonojen poistaminen, julkisen sektorin nykyaikaistaminen ja valinnanvapauden lisääminen. Tätä asemaa puolue ei ollut saavuttanut vuoden 1924 jälkeen.^[9]

Anders Fogh Rasmussenista tuli VK-hallituksen pääministeri, jolla oli yhdessä Tanskan kansanpuolueen kanssa yksin enemmistö. Ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1929, keskustaoikeistolainen hallitus ei ollut riippuvainen yhden tai useamman keskustapuolueen tuesta. Puolueen kannatus laski sekä vuosien 2005 että 2007 vaaleissa, mutta puolue pysyi suurimpana. Hallitus jatkoi muuttumattomalla parlamentaarisella pohjalla. Vuodesta 2007 lähtien myös Uusi allianssi tuki niukkaa enemmistöä.^[9]

Kaksi ensimmäistä VK-hallitusta toteuttivat veronkorotusten jäädyttämisen ja henkilökohtaisen tuloveron alentamisen, kuntauudistuksen, jolla rajoitettiin hallinnollisten yksiköiden määrää, sekä hyvinvointi- ja globalisaatiouudistuksia. Julkisen sektorin tiukka menopolitiikka johti kuitenkin kasvavaan tyytymättömyyteen julkisen sektorin palkkaukseen ja palvelutasoon. Hallitus tuki varauksetta Yhdysvaltojen Irakin sotaa vuosina 2003–2007.^[9]

Vuoden 2011 parlamenttivaaleissa Venstre menetti vallan johtajansa ja vuodesta 2009 pääministerinä toimineen Lars Løkke Rasmussenin johdolla sosiaalidemokraattien johtamalle hallitukselle, jonka pääministerinä toimi Helle Thorning-Schmidt, vaikka se sai 47 paikkaa (26,7 prosenttia äänistä).^[9][11]

Vuoden 2015 vaaleissa Venstre sai 19,5 prosenttia äänistä ja 34 paikkaa pudoten kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. sininen Sininen blokki sai kuitenkin niukan enemmistön kansankäräjille, ja Venstre muodosti yksinään vähemmistöhallituksen ja Lars Løkke Rasmussen nousi jälleen pääministeriksi. Marraskuussa 2016 Venstre muodosti hallituksen Liberaalin allianssin ja Konservatiivisen kansanpuolueen kanssa pääministeri Lars Løkke Rasmussenin johdolla.^[9][12]

Huolimatta Venstren noususta vuoden 2019 vaaleissa 43 paikkaan (23,4 %), hallitusvalta siirtyi sosiaalidemokraateille. Hallitusvallan menetys ja puolueen johdon sisäiset riidat johtivat niin massiiviseen painostukseen johtokunnan ja puolueen jäsenten taholta, että Lars Løkke Rasmussen päätti luopua puheenjohtajuudesta. Jakob Ellemann-Jensen tuli hänen tilalleen syyskuussa 2019.^[9][13][14]

Parlamenttikaudelle oli ominaista kahden uuden Venstren pohjautuvan puolueen muodostuminen. Entinen puheenjohtaja Lars Løkke Rasmussen perusti Moderaatit ja entinen varapuheenjohtaja Inger Støjberg perusti Tanskademokraatit. Vuoden 2022 parlamenttivaaleissa, joille oli ominaista porvarillisten puolueiden suuri hajoaminen, Venstre sai 13,3 prosenttia äänistä ja menetti 20 paikkaa 43:sta. Yleisvaalien äänestysprosentti oli siten alhaisin sitten vuoden 1988, jolloin puolue, jonka puheenjohtajana toimi Ellemann-Jensenin isä, oli saanut 22 paikkaa.^[9][15]

Yleisvaalien jälkeen Venstre liittyi kolmen puolueen hallitukseen sosiaalidemokraattien ja moderaattien kanssa. Muutaman kuukauden kuluttua hallituksen jälkeen Venstre sai huonot mielipidemittaukset ja puolueen sisäpiirissä heräsi levottomuutta hallituksen suunnasta. Jakob Ellemann-Jensen jätti politiikan 23. lokakuuta 2023. Hänen tilalleen puolueen puheenjohtajaksi tuli Stephanie Lose marraskuun 2023 puoluekokoukseen asti.^[9]

Vaalit	Johtaja	Kannatus		Paikat	+/–	Hallitus
		Äänet	%
1872				53 / 104	Uusi	Oppositio
1873				51 / 104	2	Oppositio
1876				74 / 104	23	Oppositio
1879				65 / 104	9	Oppositio
1881 (Toukokuu)				69 / 102	4	Oppositio
1881 (Heinäkuu)				75 / 102	6	Oppositio
1884		80 000	56,3 %	81 / 102	6	Oppositio
1887		132 000	58,1 %	74 / 102	7	Oppositio
1890		123 000	53,0 %	75 / 102	1	Oppositio
1892		63 000	28,1 %	30 / 102	45	Oppositio
1895		89 530	40,5 %	53 / 114	23	Oppositio
1898		98 070	43,6 %	63 / 114	10	Oppositio
1901		103 495	45,9 %	76 / 114	13	Hallitus
1903		121 357	49,4 %	73 / 114	3	Hallitus
1906		94 272	31,2 %	56 / 114	17	Hallitus
1909		77 949	24,0 %	37 / 114	19	Hallitus (1909)
						Oppositio (1909–1910)
1910		118 902	34,1 %	57 / 114	20	Hallitus
1913		103 917	28,6 %	44 / 114	13	Oppositio
1915		8 081	62,8 %	43 / 114	1	Oppositio
1918		269 646	29,4 %	45 / 140	2	Oppositio
1920 (Huhtikuu)		350 563	34,2 %	48 / 140	3	Hallitus
1920 (Heinäkuu)		344 351	36,1 %	51 / 140	3	Hallitus
1920 (Syyskuu)		411 661	34,0 %	51 / 149	0	Hallitus
1924		362 682	28,3 %	44 / 149	7	Oppositio
1926		378 137	28,3 %	46 / 149	2	Hallitus
1929	Thomas Madsen-Mygdal	402 121	28,3 %	43 / 149	3	Oppositio
1932		381 862	24,7 %	38 / 149	5	Oppositio
1935		292 247	17,8 %	28 / 149	10	Oppositio
1939		309 355	18,2 %	30 / 149	2	Oppositio (1939–1940)
						Hallitus (1940–1943)
1943	Knud Kristensen	376 850	18,7 %	28 / 149	2	Hallitus
1945		479 158	23,4 %	38 / 149	10	Hallitus
1947		529 066	25,4 %	46 / 150	8	Oppositio
1950	Edvard Sørensen	438 188	21,3 %	32 / 151	14	Hallitus
1953 (Huhtikuu)	Erik Eriksen	456 896	22,1 %	33 / 151	1	Hallitus
1953 (Syyskuu)		499 656	23,1 %	42 / 179	9	Oppositio
1957		578 932	25,1 %	45 / 179	3	Oppositio
1960		512 041	21,1 %	38 / 179	7	Oppositio
1964		547 770	20,8 %	38 / 179	0	Oppositio
1966	Poul Hartling	539 027	19,3 %	35 / 179	3	Oppositio
1968		530 167	18,6 %	34 / 179	1	Hallitus
1971		450 904	15,6 %	30 / 179	4	Oppositio
1973		374 283	12,3 %	22 / 179	8	Hallitus
1975		711 298	23,3 %	42 / 179	20	Oppositio
1977		371 728	12,0 %	21 / 179	21	Oppositio (1977–1978)
						Hallitus (1978–1979)
1979	Henning Christophersen	396 484	12,5 %	22 / 179	1	Oppositio
1981		353 280	11,3 (#4)	20 / 179	2	Oppositio (1981–1982)
						Hallitus (1982–1984)
1984		405 737	12,1 %	22 / 179	2	Hallitus
1987	Uffe Ellemann-Jensen	354 291	10,5 %	19 / 179	3	Hallitus
1988		394 190	11,8 %	22 / 179	3	Hallitus
1990		511 643	15,8 %	29 / 179	7	Hallitus (1990–1993)
						Oppositio (1993–1994)
1994		775 176	23,3 %	42 / 179	13	Oppositio
1998		817 894	24,0 %	42 / 179	0	Oppositio
2001	Anders Fogh Rasmussen	1 077 858	31,2 %	56 / 179	14	Hallitus
2005		974 636	29,0 %	52 / 179	4	Hallitus
2007		908 472	26,2 %	46 / 179	6	Hallitus
2011	Lars Løkke Rasmussen	947 725	26,7 %	47 / 179	1	Oppositio
2015		685 188	19,5 %	34 / 179	13	Hallitus (2015–2016)
						Hallitus (2016–2019)
2019		825 486	23,4 %	43 / 179	9	Oppositio
2022	Jakob Ellemann-Jensen	460 546	13,3 %	23 / 179	20	Hallitus

• Johan Henrik Deuntzer (1901–1905)
• Jens Christian Christensen (1905–1908)
• Niels Neergaard (1908–elokuu 1909)
• Ludvig Holstein-Ledreborg (elo–lokakuu 1909)
• Klaus Berntsen (1910–1913)
• Niels Neergaard (1920–1924)
• Thomas Madsen-Mygdal (1926–1929)
• Knud Kristensen (1945–1947)
• Erik Eriksen (1950–1953)
• Poul Hartling (1973–1975)
• Anders Fogh Rasmussen (2001–2009)
• Lars Løkke Rasmussen (2009–2011; 2015–2019)

• 1929–1941 Thomas Madsen-Mygdal (1876–1943)
• 1941–1949 Knud Kristensen (1880–1962)
• 1949–1950 Edvard Sørensen (1893–1954)
• 1950–1965 Erik Eriksen (1902–1972)
• 1965–1977 Poul Hartling (1914–2000)
• 1977–1984 Henning Christophersen (1939–2016)
• 1984–1998 Uffe Ellemann-Jensen (s. 1941)
• 1998–2009 Anders Fogh Rasmussen (s. 1953)
• 2009–2019 Lars Løkke Rasmussen (s. 1964)
• 2019–2023 Jakob Ellemann-Jensen (s. 1973)
• 2023– Troels Lund Poulsen (s. 1976)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Venstre (Tanska) Wikimedia Commonsissa

• Venstre (tanskaksi)
• Venstren esittely (englanniksi)