Tämä on lupaava artikkeli.

Terrence Malick

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Terrence Malick
Terrence Malick vuonna 1993.
Terrence Malick vuonna 1993.
Henkilötiedot
Koko nimi Terrence Frederick Malick
Syntynyt30. marraskuuta 1943 (ikä 80)
Ottawa, Illinois t. Waco, Texas, Yhdysvallat
Ammatti elokuvaohjaaja, elokuvakäsikirjoittaja, elokuvatuottaja
Puoliso Jill Jakes
(vih. 1970; ero 1976)
Michèle Morette
(vih. 1985; ero 1998)
Alexandra Wallace (vih. 1998)
Ohjaaja
Taiteilijanimet David Whitney
Aktiivisena 1969–
Tunnetuimmat ohjaukset Julma maa
Onnellisten aika
Veteen piirretty viiva
The New World
The Tree of Life
A Hidden Life
Palkinnot

Prix de la mise en scène
1978 Onnellisten aika
Kultainen palmu
2011 The Tree of Life

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Terrence Frederick Malick (salanimi: David Whitney; s. 30. marraskuuta 1943 Ottawa, Illinois t. Waco, Texas[1][2]) on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, -käsikirjoittaja ja -tuottaja. Hän on ohjannut 1970-luvulla alkaneen uransa aikana vain kymmenen pitkää elokuvaa, mutta hänet tunnetaan runollisesta ja filosofisesta tyylistään. Malick piti toisen elokuvansa, kehutun Onnellisten ajan (1978) jälkeen lähes 20 vuoden tauon, kunnes ohjasi Veteen piirretyn viivan (1998). Malick on uransa aikana ollut kolmesti Oscar-ehdokkaana ja voittanut kerran Cannesin elokuvajuhlien parhaan ohjaajan palkinnon.

Nuoruus ja opiskelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malick syntyi 1943 joko Illinoisin Ottawassa tai Texasin Wacossa ja kasvoi Texasissa ja Oklahomassa. Malick opiskeli filosofiaa Stanley Cavellin johdolla Harvardin yliopistossa.[3] Hän valmistui 1965 ja jatkoi opintojaan Rhodes-stipendiaattina Oxfordin yliopiston Magdalen Collegessa.[4] Siellä hänen piti kirjoittaa väitöskirjansa, joka olisi käsitellyt Kierkegaardin, Heideggerin ja Wittgensteinin maailmankuvia. Työn ohjaaja Gilbert Ryle ei pitänyt aiheesta, ja Malick palasi Yhdysvaltoihin ennen kuin sai väitöskirjansa valmiiksi.[3]

Yhdysvalloissa Malick työskenteli freelancetoimittajana ja kirjoitti artikkeleita muun muassa Lifeen ja The New Yorkeriin.[4] Hän opetti myös hetken fenomenologiaa Massachusetts Institute of Technologyssä Hubert Dreyfusin sijaisena. Malick julkaisi 1969 käännöksensä Martin Heideggerin kirjoituksesta Vom Wesen des Grundes.[3] Malick aloitti samana vuonna opiskelut American Film Instituten Center for Advanced Film Studiesissa, josta hän valmistui 1971.[4] Malick ohjasi opiskeluaikana lyhytelokuvan Lanton Miles[3] ja rahoitti opintojaan tekemällä käsikirjoitusten korjauksia, joita hän teki muun muassa elokuviin Likainen Harry ja Sähinää, se sanoi.[5]

Elokuvaura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malickin ensimmäinen varsinainen elokuvatyö oli Stuart Rosenbergin ohjaama Lännen kovanaamat (1972), jota hän oli käsikirjoittamassa. Hän aloitti 1972 kuvaamaan esikoisohjaustaan Julma maa. Malick kieltäytyi elokuvastudioiden tarjouksista, hankki elokuvaa varten yksityistä rahoitusta ja kuvasi sen alle 350 000 dollarin budjetilla.[5] Löyhästi Charles Starkweatherin ja Caril Ann Fugaten 1950-luvulla suorittamiin murhiin perustunut Julma maa sai ensi-iltansa syksyllä 1973 New Yorkin elokuvajuhlilla, jossa se sai paljon kehuja. Tämän jälkeen Warner Bros. otti elokuvan levitykseen.[3]

Terrence Malick elokuvan Onnellisten aika (1978) kuvauksissa.

Malick käsikirjoitti 1974 pseudonyymillä David Whitney Jack Starrettin elokuvan The Gravy Train. Malickin seuraava oma elokuva oli Onnellisten aika, jonka ensi-ilta oli vuonna 1978.[5] Elokuva kuvasi päivätyöläisiä 1900-luvun alun Texasissa, ja se sai kriitikoilta vielä enemmän ylistystä kuin Malickin ensimmäinen elokuva.[4] Elokuvan kuvaaja Néstor Almendros voitti parhaan kuvauksen Oscarin, ja Malick itse sai Cannesin elokuvajuhlien parhaan ohjaajan palkinnon.[5]

Saatuaan Onnellisten ajan valmiiksi Malick muutti Pariisiin. Hän eli siellä erakkomaisesti eikä antanut kommentteja elokuvistaan eikä mahdollisista uusista projekteista. Malick ilmoitti 1997, lähes 20 vuotta edellisen elokuvansa jälkeen, tekevänsä James Jonesin romaaniin Ohut punainen viiva perustuvan elokuvan.[5] Guadalcanalin taisteluun sijoittunut Veteen piirretty viiva oli filosofinen sotaelokuva, mutta se jäi ilmestymisvuonnaan 1998 toisen sotaelokuvan, Steven Spielbergin ohjaaman Pelastakaa sotamies Ryanin varjoon.[4] Veteen piirretty viiva sai kokonaisuudessa hieman ristiriitaisen vastaanoton, ja se jäi ilman Oscar-palkintoja, vaikka oli ehdokkaana seitsemässä kategoriassa.[3] Malick itse oli ehdolla parhaasta ohjauksesta ja sovitetusta käsikirjoituksesta.[5]

Terrence Malick Cannesin elokuvajuhlilla elokuvan The Tree of Life maailmanensi-illassa.

Veteen piirretyn viivan jälkeen Malick piti jälleen taukoa usean vuoden ajan, ja hänen seuraava elokuvansa The New World tuli ensi-iltaan vuonna 2005.[4] Se kertoi John Smithin ja Pocahontasin tarinan.[3] Vuonna 2011 valmistunut The Tree of Life puolestaan impressionistinen pohdinta ihmiskunnan paikasta maailmankaikkaudessa. Teemaa käsiteltiin texasilaisen 1950-luvun ongelmallisen perheen kautta.[4] Elokuva sai ensiesityksensä Cannesin elokuvajuhlilla, jossa yleisön reaktio oli ristiriitainen: osa katsojista taputti ja hurrasi, osa buuasi.[6] Elokuva sai silti Cannesin merkittävimmän palkinnon, Kultaisen palmun,[7] ja Malick oli siitä ehdolla parhaan ohjauksen Oscar-palkintoon.[4]

Malickin kuudes pitkä elokuva, To the Wonder sai ensi-iltansa 2012 Venetsian elokuvajuhlilla. Sen vastaanotto Venetsian ja Toronton elokuvajuhlilla oli jälleen vaihteleva, minkä takia elokuvan levittäjät epäröivät elokuvan ottamista ohjelmistoonsa. Lopulta Magnolia Pictures ilmoitti syyskuussa 2012 alkavansa levittää elokuvaa Yhdysvalloissa.[8] Malick on ilmoittanut To the Wonderin jälkeen ohjaavansa elokuvan Knight of Cups.[9]

Knight of Cups sai maailmanensi-iltansa Berliinin elokuvajuhlilla helmikuussa 2015 ja se sai ristiriitaisen vastaanoton.[10][11] Seuraavana vuonna julkaistiin Malickin ohjaama IMAX-dokumentti, Voyage of Time, joka tutkii tunnetun universumin syntyä ja tuhoa. Elokuvasta ollaan julkaistu kaksi versiota: 40-minuuttinen IMAX-versio, jonka kertojana toimii Brad Pitt, sekä 90-minuuttinen kokopitkä versio, jonka kertojana toimii Cate Blanchett.[12]

Vuonna 2017 ensi-iltansa sai Malickin kahdeksas ei-dokumenttielokuva, kokeellinen rakkauselokuva Song to Song, jonka pääosia esittävät muun muassa Ryan Gosling, Rooney Mara, Michael Fassbender ja Natalie Portman. Se sai ristiriitaisen vastaanoton.[13][14]

Malickin seuraava elokuva, A Hidden Life, perustuu tositapahtumiin ja kertoo Franz Jägerstätteristä, itävaltalaisesta maanviljelijästä ja hartaasta katolisesta, joka kieltäytyy palvelemasta natsi-Saksaa toisessa maailmansodassa. Elokuvaa kuvattiin Saksan Potsdamissa sijaitsevassa Filmstudio Babelsbergissä sekä Pohjois-Italiassa.[15][16] Elokuva sai maailmanensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa 2019, missä se kilpaili Kultaisesta palmusta.[17] A Hidden Life sai positiivisen vastaanoton kriitikoilta.

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malick on hyvin tarkka yksityiselämästään ja esiintyy todella harvoin julkisuudessa. Hän ei esimerkiksi tullut hakemaan Cannesissa elokuvansa The Tree of Life saamaa Kultaista palmua.[18] Malick välttelee mediaa eikä ole antanut ainuttakaan haastattelua 1970-luvun jälkeen.[19] Mediassa häntä ollaankin kutsuttu usein ”erakkomaiseksi”, ”erittäin ujoksi” tai ”elokuvamaailman J. D. Salingeriksi”. Malickin monien työtovereiden mukaan hän on kuitenkin osittain väärinymmärretty, sillä hän ei ole erakko eikä piiloudu muilta ihmisiltä. Malick ei yksinkertaisesti pidä julkisuudesta.[18]

Malick on ollut kolme kertaa naimisissa. Hänen avioliittonsa Jill Jakesin kanssa kesti noin vuodesta 1970 vuoteen 1978, jolloin he erosivat. Michelle Moretten kanssa Malick oli naimisissa vuodesta 1985 noin vuoteen 1996.[20] Malick viimeisteli eronsa Jakesin kanssa Onnellisten ajan kuvauspaikalta, ja Morettesta hän pyysi eroa hieman ennen Veteen piirretyn viivan kuvausten alkua. Tuolloin hän seurusteli jo tulevan vaimonsa Alexandra Wallacen kanssa.[21] Malick ja Wallace menivät naimisiin vuonna 1998. He olivat tutustuneet jo 14-vuotiaina, kun he kävivät samaa koulua.[18]

Tyyli ja teemat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malick on nykyelokuvan mysteerisimpiä hahmoja, jonka maine elokuvantekijänä perustuu käytännössä vain muutamaan teokseen.[5] Hänen töitään on usein kutsuttu runollisiksi ja unenomaisiksi. Hän on tutkinut elokuvissaan ihmisluontoa ja ihmisen suhdetta luontoon ja käyttänyt runsaasti kuvia luonnonkauneudesta.[3]

Ensimmäisenä Malickin teoksia yhdisti filosofisiin teemoihin hänen entinen opettajansa Stanley Cavell, joka käsitteli 1979 Onnellisten ajan heideggerilaisia teemoja.[3] Tämän jälkeen monet muutkin ovat liittäneet Malickin elokuvat Heideggerin filosofiaan.[22] Filosofisen lähestysmistavan lisäksi Malickin elokuviin liitetään usein luontokuvat. Hän on käyttänyt monissa elokuvissaan näyttäviä kuvia, joissa esimerkiksi valo siivilöityy tiheän latvuston läpi, pitkä ruoho muovautuu tuulessa ja esitetään eksoottisia eläimiä ja kasveja.[23]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muissa tehtävissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ankeny, Jason: Terrence Malick: Biography Allmovie. Rovi Corp. Viitattu 29.10.2012. (englanniksi)
  • Davies, David: Terrence Malick. (Livingston, Paisley & Plantinga, Carl (toim.): The Routledge Companion to Philosophy and Film) Routledge, 2008. ISBN 978-0415771665 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 29.10.2012). (englanniksi)
  • Terrence Malick Encyclopædia Britannica. 2012. Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 29.10.2012. (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Terrence Malick: Hollywood's Poet Returns
  2. ↑ Waco native Terrence Malick's 'Tree of Life' set for 2011 debut, Wacotrib.com (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ a b c d e f g h i Davies, s. 569–570.
  4. ↑ a b c d e f g h Encyclopædia Britannica.
  5. ↑ a b c d e f g Ankeny.
  6. ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Terrence Malickin uutuus esiteltiin Cannesissa HS.fi. 16.5.2011. Arkistoitu 20.5.2011. Viitattu 17.5.2011. (suomeksi)
  7. ↑ Aki Kaurismäki jäi palkinnoitta Cannesin elokuvajuhlilla YLE Uutiset. 22.5.2011. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 22.5.2011.
  8. ↑ Zeitchik, Steven: Terrence Malick's 'To the Wonder' headed to theaters 28.9.2012. Los Angeles Times. Viitattu 4.11.2012. (englanniksi)
  9. ↑ FilmNation continues relationship with Terrence Malick on two new films 1.11.2011. FilmNation Entertainment LLC. Arkistoitu 3.11.2011. Viitattu 4.11.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Grant, Andrew: "Awful!" vs. Applause: Terrence Malick's Knight of Cups Filmmaker. 9.2.2016. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Lines, Alex: Knight of Cups: Look, But Don't Touch Film Inquiry. 19.11.2015. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Child, Ben: Terrence Malick finally embarks on Voyage of Time – twice The Guardian. 4.2.2015. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
  13. ↑ A. Lincoln, Ross: Terrence Malick's 'Song To Song' To Open SXSW 2017 Deadline Hollywood. 5.1.2017. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Nordine, Michael: 'Song to Song' First Look: Terrence Malick's Austin-Set Romantic Drama Lands New Title and Official Premise (Exclusive) IndieWire. 3.1.2017. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
  15. ↑ Terrence Malick Announces Next Film 'Radegund,' Based on the Life of Franz Jägerstätter The Film Stage. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Trailer For 'The Thin Red Line' Restoration Arrives as Terrence Malick Commences 'Radegund' Shoot The Film Stage. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
  17. ↑ Cannes festival 2019: full list of films The Guardian. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
  18. ↑ a b c Odam, Matthew & Ealy, Charles: Actors, producers know different sides of Terrence Malick Austin360.com. 3.6.2011. Cox Media Group. Viitattu 4.11.2012. (englanniksi)
  19. ↑ Lim, Dennis: Pursuing Imperfection in Malick’s Eden NYTimes.com. 16.5.2011. The New York Times Company. Viitattu 4.11.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Terrence Malick Biography Who2. Viitattu 4.11.2012. (englanniksi)
  21. ↑ Young, Josh: Days Of Hell EW.com. 15.1.1999. Entertainment Weekly Inc. Arkistoitu 5.6.2013. Viitattu 4.11.2012. (englanniksi)
  22. ↑ Davies, s. 571.
  23. ↑ Davies, s. 572.
  24. ↑ Newman, Nick: Terrence Malick's The Last Planet Gets New Title The Film Stage. 20.10.2020. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Terrence_Malick&oldid=22018716”