Pelon palkka
| Pelon palkka | |
|---|---|
| Le Salaire de la peur | |
 |
|
| Ohjaaja | Henri-Georges Clouzot |
| Käsikirjoittaja | Henri-Georges Clouzot, Jérome Geronimi |
| Perustuu | Georges Arnaud’n romaaniin Le salaire de la peur |
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Georges Auric |
| Kuvaaja | Armand Thirard |
| Leikkaaja |
Madeleine Gug Etiennette Muse Henri Rust |
| Tuotantosuunnittelija | René Renoux |
| Pääosat | Yves Montand |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Ranska, Italia |
| Tuotantoyhtiö |
|
| Levittäjä |
Distributors Corporation of America Netflix |
| Ensi-ilta | 1953, Suomessa 1955 |
| Kesto | 133 min |
| Alkuperäiskieli | ranska |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Pelon palkka (Le Salaire de la peur) on Henri-Georges Clouzot’n ohjaama jännityselokuva vuodelta 1953. Ohjaaja käsikirjoitti elokuvan yhdessä Jérome Geronimin kanssa, ja sen pohjana on Georges Arnaud’n romaani Le salaire de la peur (1950). Elokuvan pääosia näyttelevät Charles Vanel, Folco Lulli, Peter van Eyck ja Yves Montand.
Pelon palkasta tuli ilmestymisensä jälkeen ensimmäinen elokuva, joka voitti sekä Cannesin että Berliinin elokuvajuhlien pääpalkinnon.[1]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tapahtumat sijoittuvat Etelä-Amerikkaan.[2] Lähes tiettömän taipaleen takana sijaitsevalla öljykentällä on syttynyt mittava tulipalo, joka voidaan sammuttaa ainoastaan räjäyttämällä. Tämän myötä öljy-yhtiö palkkaa neljä miestä kuljettamaan kahta nitroglyseriinillä lastattua kuorma-autoa 300 mailin matkan vuoriston ja viidakon läpi öljykentälle. Tehtävää pidetään suostumuksena itsemurhaan, koska nitroglyseriini voi räjähtää pienestäkin tärähdyksestä.[1] Neljä miestä suostuu tehtävään, koska heidän taloudellinen tilanteensa on heikko.[3][4]
Vastaanotto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelon palkka voitti Berliinissä 1952 Kultaisen karhun ja Cannesissa 1953 Kultaisen palmun.[5][6] Se palkittiin myös vuoden parhaan elokuvan Bafta-palkinnolla.[7]
The New York Timesin kriitikot valitsivat Pelon palkan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[8]
Pelon palkka sai Suomessa teatteriensi-iltansa vuonna 1955. Se on esitetty Suomen televisiossa vuosina 1958, 1967, 2000 ja 2017.[9][3]
William Friedkin on ohjannut elokuvasta amerikkalaisen uusintaversion, joka sekin tunnetaan suomeksi nimellä Pelon palkka (1977).[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ahonen, Marko: Pelon palkka. Keskisuomalainen, 19.3.2017, 147. vsk, nro 76 (39677), s. 61. Jyväskylä: Keskisuomalainen Oyj.
- ↑ Kino Klassikko: Pelon palkka Yle Areena. 19.3.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 20.3.2017.
- ↑ a b Nykänen, Vesa: Pelon palkka Yle Teema. 1.3.2017. Yleisradio Oy. Viitattu 20.3.2017.
- ↑ Kino Klassikko: Pelon palkka (12). – Yle Teema klo 18.00 Yle Ohjelmaopas. Yleisradio Oy. Arkistoitu 21.3.2017. Viitattu 20.3.2017.
- ↑ Prizes & Honours 1952. Berlinale. Arkistoitu 19.8.2016. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Le Salaire de la peur Festival de Cannes. Viitattu 26.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Pelon palkka Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 13.7.2016. (englanniksi)
- ↑ Pelon palkka Elonet.
- ↑ Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pelon palkka Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Pelon palkka Elonet.