Scarface (rap-artisti)

Brad Jordan
Scarface esiintymässä vuonna 2013.
Henkilötiedot
Syntynyt	9. marraskuuta 1970 (ikä 54)
Ammatti	rap-artisti, musiikkituottaja, näyttelijä
Muusikko
Taiteilijanimi	Scarface Mr. Scarface Face Mob Akshen
Laulukielet	englanti
Aktiivisena	1987–
Tyylilajit	Gangsta rap
Yhtyeet	Geto Boys
Levy-yhtiöt	Rap-a-Lot Records Asylum Records Atlantic Records BMG Facemob Music
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Scarface (oikealta nimeltään Brad Jordan, s. 9. marraskuuta 1970) on yhdysvaltalainen rap-artisti, musiikkituottaja ja näyttelijä. Hän on rap-yhtye Geto Boysin jäsen.

Ennen kuin Brad Jordan tuli tutuksi Scarfacena, hän kutsui itseään Aksheniksi (lausutaan samoin kuin "action"). 1980-luvun Houstonin rap-piireissä hän tutustui James Smithiin (J. Prince), joka perusti Rap-A-Lot Recordsin. James Smith toimi Geto Boysin taustajoukoissa ja halusi, että Brad liittyisi myös ryhmään. Brad liittyikin Geto Boysiin yhtyeen toista levyä tehtäessä. Albumi Grip It! On That Other Level (1989) sisälsi väkivaltaisia ja hyökkääviä sanoituksia. Näihin aikoihin Brad Jordan vaihtoi taiteilijanimensä Scarfaceksi elokuvan Scarface – arpinaama vaikutuksesta. Viimein Geto Boys teki läpimurtonsa kolmannen levyn We Can't Be Stopped (1991) myötä.^[1].

Vuonna 1991 Scarface julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa Mr. Scarface Is Back. Vuonna 1993 ilmestyi artistin toinen sooloalbumi The World Is Yours. Samoihin aikoihin Willie D erosi Geto Boysin riveistä. Tämä oli suuri menetys yhtyeelle, ja siksi Scarface alkoi panostamaan soolouraansa enemmän. Vuonna 1994 ilmestyi kolmas sooloalbumi The Diary ja vuonna 1997 The Untouchable. Viimeksi mainitulla levyllä esiintyivät muun muassa Dr. Dre, Ice Cube ja 2Pac.^[2] Vuonna 1998 Scarface julkaisi kahden levyn My Homies -albumin, jolla oli mukana tuolloin kuuluisia Southside Rap -artisteja.^[1]

Vuonna 2000 Scarface julkaisi kuudennen sooloalbuminsa The Last of a Dying Breed, joka sai positiivisia arvosteluja. Vuonna 2001 hän sai Source Awardissa Lyricist of the Year -tunnustuspalkinnon.^[3] Vuonna 2002 Scarfacelle tarjottiin lupavaa sopimus Def Jamilta. Def Jam halusi, että Scarface toimisi Def Jamin tytäryhtiön Def Jamin Southin presidenttinä. Loppujen lopuksi Scarface suostuikin tähän sopimukseen ja ensi töikseen allekirjoitti sopimuksen Ludacrisille, josta tuli suuri tähti. Samana vuonna hän julkaisi uuden sooloalbuminsa The Fixin.^[4] Vuonna 2005 Geto Boys palasi takaisin, ja he julkaisivat The Foundation -levyn. Samana vuonna Scarface julkaisi myös oman sooloalbuminsa Balls and My Word Rap-A-Lot Recordsin riveissä. Vuonna 2006 Scarface oli mukana perustamassa rap-yhtyettä nimeltä The Product, ja vuonna 2006 he julkaisivat debyyttialbuminsa One Hunid. Samana vuonna Scarface julkaisi vielä yhdeksännen sooloalbuminsa My Homies, Part 2. Vuonna 2007 ilmestyi Made-albumi. Vuonna 2009 Scarface ilmoitti vetäytyvänsä rap-alalta ja julkaisi viimeisen albuminsa Emeritus.^[1] Vuonna 2010 HipHopDX:lle antamassaan haastattelussa Scarface kuitenkin puhui jo uuden levynsä tekemisestä.^[5]

• Geto Boys Best: Uncut Dope (kokoelma, 1992) – Geto Boys
• Greatest Hits (2002)
• The Best of Scarface (2008)

• Grip It! On That Other Level (1989) – Geto Boys
• The Geto Boys (1990) – Geto Boys
• We Can't Be Stopped (1991) – Geto Boys
• Till Death Do Us Part (1993) – Geto Boys
• The Resurrection (1996) – Geto Boys
• Da Good Da Bad & Da Ugly (1998) – Geto Boys
• The Foundation (2005) – Geto Boys
• One Hunid (2006) – The Project

• Scarface (rap-artisti) Myspacessa (englanniksi)
• Scarface haastattelu Complex.comissa