Tämä on hyvä artikkeli.

Mikael Granlund

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä artikkeli käsittelee vuonna 1992 syntynyttä jääkiekkoilijaa. Samannimisestä 1971 syntyneestä jääkiekkomaalivahdista on oma artikkelinsa.
Mikael Granlund
Granlund Minnesota Wildin harjoituksissa vuonna 2019.
Granlund Minnesota Wildin harjoituksissa vuonna 2019.
Henkilötiedot
Syntynyt26. helmikuuta 1992 (ikä 32)
Oulu, Suomi
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Mikke, Granny, Bruce, Magic Mike
Finnish Baby Jesus, FBJ, Grandalf, Grane[1]
Pelipaikka keskushyökkääjä
Maila vasen
Pituus 178[2] cm
Paino 84[2] kg
Seura
Seura San Jose Sharks
Sarja NHL
Pelinumero 64
Pelaajaura
Pääsarjaura 2009–
Aik. seurat Oulun Kärpät (SML)
HIFK (SML)
Houston Aeros (AHL)
Minnesota Wild (NHL)
Nashville Predators (NHL)
Pittsburgh Penguins (NHL)
NHL-varaus 9. varaus, 2010
Minnesota Wild
KHL-varaus 41. varaus, 2009
Dynamo Minsk

Mikael Antero Granlund[3] (s. 26. helmikuuta 1992 Oulu) on suomalainen jääkiekkoilija, joka pelaa NHL-joukkue San Jose Sharksissa. Hän on pelipaikaltaan keskushyökkääjä, mutta on pelannut maajoukkeessa sekä seurajoukkueissa myös laitahyökkääjänä. Minnesota Wild varasi Granlundin ensimmäisen kierroksen yhdeksäntenä pelaajana NHL:n varaustilaisuudessa 2010.[4][5]

Granlund voitti vuonna 2011 sekä Suomen- että maailmanmestaruuden.[4] Kevään 2011 MM-kilpailut olivat Granlundin ensimmäiset Suomen A-maajoukkueessa pelaamat arvokisat ja lopullinen läpimurto. Vuoden 2011 saavutukset nostivat hänet koko Suomen tietoisuuteen ja hänestä tuli maan puhutuimpia urheilijoita. Varsinkin MM-kilpailujen välierässä Venäjää vastaan Granlundin tekemä ilmaveivimaali toi Granlundille kulttipelaajan maineen Suomessa. SM-liigassa Granlund aloitti Oulun Kärpissä, josta hän siirtyi maaliskuussa 2009 Helsingin IFK:hon suuren sopimuskohun jälkeen.[6] HIFK:ssa hän oli kolmen kauden ajan joukkueensa avainpelaajia. Uransa toisen MM-kultamitalin Granlund voitti vuoden 2022 Suomen kotikisoissa. Hän toimi joukkueen varakapteenina.

Granlund pitää itseään lähtökohtaisesti keskushyökkääjänä, mutta hän pelasi laitahyökkääjänä tulokaskautensa SM-liigassa ja NHL:ssä kaudesta 2016–2017 lähtien.[7] Myös Suomen A-maajoukkueessa Granlund on pääasiassa ollut laitahyökkääjä. Granlundin vahvuuksia ovat peliäly, syöttötaidot ja muu kiekollinen peli.[4][8]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Junioriura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granlund alkoi pelata jääkiekkoa viisivuotiaana Kempeleen Kiekko-Ketuissa. Joukkueen nimi vaihtui Laser HT:ksi Granlundin ollessa 10-vuotias. Hän pitää Laser HT:ta kasvattajaseuranaan ja käytti jo siellä pelinumeroaan 64, jonka valitsi käyttöönsä myös HIFK:ssa ja A-maajoukkueessa kunnianosoituksena kasvattajaseuralleen.[9] Laser HT (nyk. Kiekko-Laser) nosti elokuussa 2011 Granlundin pelipaidan jäähallinsa kattoon.[10]

Granlund pelasi Laserissa vuoteen 2006 asti, kunnes hän siirtyi Oulun Kärppiin.[11] Hän voitti Kärpissä C-nuorten SM-hopeaa keväällä 2007.[4] Kaudella 2007–2008 Granlund pelasi B-nuorissa, mutta vahvisti myös C-nuoria, joissa voitti Suomen-mestaruuden.[4] Granlund nostettiin kaudeksi 2008–2009 Kärppien A-nuoriin, joissa hän pelasi 35 ottelussa tehoilla 21+36=57.[4] Hän jakoi A-nuorten pistepörssin kolmannen sijan Lukon Olli Palolan kanssa. Granlund valittiin A-nuorten tähdistökentälliseen sekä kauden tulokkaaksi.[12] Hänellä oli sarjan paras pistekeskiarvo (1,63) ja eniten alivoimamaaleja (3).[4] Samalla kaudella hän pelasi myös Mestistä alle 20-vuotiaiden maajoukkueessa kuudessa ottelussa, joissa hän teki tehot 4+3=7.[4]

SM-liiga

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kärpät ja sopimusriita (2008–2009)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granlund debytoi Kärppien liigajoukkueessa 17-vuotissyntymäpäivänään 26. helmikuuta 2009 ja sai ottelussa jääaikaa 15.41 minuuttia. Debyytissään hänet merkittiin kokoonpanoon ykkösketjun keskushyökkääjäksi Jonas Anderssonin ja Vesa Viitakosken rinnalle Espoo Bluesia vastaan.[13] Ottelu ratkaistiin voittomaalikisassa, jossa Kärppien valmentaja Matti Alatalo antoi Granlundille tilaisuuden näyttää kykynsä, mutta tämä ei onnistunut laukauksessaan.[14]

Maaliskuun 2009 alussa Granlundin sopimuksesta syntyi riita, ja nuorukainen vedettiin 3. maaliskuuta pois Kärppien kokoonpanosta vain hetki ennen ottelua Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan.[15] Granlundia edustavan pelaaja-agentin Ilkka Larvan mukaan Kärpät oli muuttanut omin luvin Granlundin kestoltaan avoimeksi jätetyn pelaajasopimuksen kaksivuotiseksi.[16] 9. maaliskuuta HIFK ilmoitti tehneensä Granlundin kanssa kahden vuoden sopimuksen.[6][17] Kärpät valitti Granlundin siirrosta SM-liigalle ja Jääkiekkoliitolle, koska seuralla oli vielä voimassa oleva nelivuotinen sopimus vuodelta 2007.[18] Kohusta huolimatta Granlund siirtyi kaudeksi 2009–2010 HIFK:hon kaksivuotisella sopimuksella.[19] Hänellä oli vaihtoehtoina kolme pääkaupunkiseudun joukkuetta: Blues, HIFK tai Jokerit.[20]

Granlund haastoi Kärpät oikeuteen 1. heinäkuuta 2009, sillä hänen mielestään hänen Kärppien kanssa tekemänsä pelaajasopimus ei täyttänyt työsopimuksen tunnusmerkkejä, vaan hän oli niin sanottu vapaa pelaaja ja siksi oikeutettu tekemään sopimuksen HIFK:n kanssa.[21] 25. elokuuta Kärpät ja HIFK sopivat kiistan. Samalla kun seurat pääsivät yksimielisyyteen pelaajasiirrosta, Granlund peruutti Oulun käräjäoikeuteen jättämänsä kanteen. Sopimuksen sisältö on salainen, ja molemmat seurat ilmaisivat tyytyväisyytensä sopimukseen.[22]

Heinäkuussa 2009 valkovenäläinen Dynamo Minsk varasi Granlundin KHL:n ensimmäisen varaustilaisuuden toisella kierroksella vuorolla 41.[4]

HIFK (2009–2012)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Granlund kevään 2011 pudotuspeleissä ratkaisevassa neljännessä finaaliottelussa Bluesia vastaan 18. huhtikuuta 2011.

Ensimmäisen ottelunsa HIFK:n paidassa Granlund pelasi 10. syyskuuta 2009 paikallisvastustaja Jokereita vastaan kauden 2009–2010 avausottelussa, jonka HIFK hävisi 4–1. Granlund pelasi HIFK:n kakkoskentässä ja sai paljon vastuuta, sillä hän pelasi joukkueen ylivoimakentällisessä. Hän saavutti myös ensimmäisen liigapisteensä.[23] Ensimmäisen maalinsa hän teki 15. syyskuuta kotiottelussa Saimaan Palloa vastaan.[24] Kauden aikana hän oli sivussa marraskuussa kymmenen peliä nivusvaivojen takia.[25] Hän palasi kaukaloon joulukuussa.[26] Hän oli tämän jälkeen poissa vielä viisi peliä alle 20-vuotiaiden MM-kilpailujen takia, mutta voitti tästä huolimatta tulokkaiden pistepörssin tehoilla 13+27=40.[27] Pudotuspeleissä Granlund pelasi kuusi ottelua tehoilla 1+5=6 HIFK:n pudotessa puolivälierissä Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan.[28] Kaudella 2009–2010 Granlundin voitettua tulokkaiden pistepörssin hänet palkittiin kauden päätteeksi myös vuoden tulokkaana Jarmo Wasaman muistopalkinnolla. Granlund palkittiin myös kauden herrasmiespelaajana Raimo Kilpiö -palkinnolla. Hän keräsi SM-liigan runkosarjassa vain kaksi jäähyminuuttia.[29]

Huikea debyyttikausi herätti kiinnostusta NHL-piireissä. Granlundia ennustettiin NHL:n varaustilaisuuden kärkikymmenikköön. Lopulta Minnesota Wild varasi hänet varaustilaisuuden yhdeksäntenä pelaajana. Granlund oli korkein suomalaisvaraus sitten vuoden 2002, jolloin Kari Lehtonen ja Joni Pitkänen varattiin NHL:ään. Hänestä tuli samalla ensimmäinen suomalainen ensimmäisen kierroksen varaus neljään vuoteen.[19]

Kaudella 2010–2011 Granlund jatkoi HIFK:ssa, joka oli hankkinut riveihinsä Ville Peltosen. Päävalmentaja Jalonen istutti Granlundin Juha-Pekka Haatajan ja Peltosen väliin keskushyökkääjäksi.[30] Granlund loukkaantui lokakuussa pelissä Bluesia vastaan sattuneen aivotärähdyksen jälkeen, joka johtui ohimenneestä taklauksesta. Häneltä jäi väliin myös vuodenvaihteessa pelatut alle 20-vuotiaiden MM-kisat sekä yli 20 liigaottelua.[31] Granlund ratkaisi ensimmäisen Olympiastadionilla pelatun Talviklassikon kahdella maalillaan; ensimmäinen syntyi vain 23 sekunnin jälkeen ja toinen oli 4–3-voittomaali.[32] Granlund teki kevään 2011 pudotuspeleissä SM-liigan ennätyksiä. Hän teki 15 ottelussa tehot 5+11=16, joilla Granlundista tuli SM-liigan pudotuspelien kaikkien aikojen eniten pisteitä yhdessä kaudessa tehnyt alle 20-vuotias pelaaja. Ennätyksen edellisiä haltijoita olivat Teppo Numminen (1988) ja Saku Koivu (1994) 12 pisteellään. Samalla Granlundista tuli SM-liigan pudotuspelien kaikkien aikojen nuorin yhdellä kaudella 12 pistettä tehnyt pelaaja.[33] Hän voitti lopulta pudotuspelien syöttöpörssin ja jakoi pistepörssin voiton joukkuetoverinsa Juha-Pekka Haatajan kanssa. 5. huhtikuuta 2011 pelatussa välieräottelussa Rauman Lukkoa vastaan Granlund teki tehot 2+3=5, jotka syntyivät 12 minuutissa ja 38 sekunnissa. Hänestä tuli SM-liigan pudotuspelihistorian nopeimmin viisi pistettä tehnyt pelaaja.[34] Kauden päätteeksi Granlund voitti Suomen mestaruuden. Hänelle myönnettiin kauden päätteeksi Presidents' Trophy, joka myönnetään jääkiekon parissa vaikuttaneelle henkilölle sekä Iltalehden Kultaleijona-palkinnon, joka luovutetaan pudotuspelien parhaalle pelaajalle.[35][36]

Toukokuussa 2011 Granlund ilmoitti jatkavansa HIFK:ssa vielä yhden kauden saadakseen hoidettua loppuun lukion ja armeijan, minkä jälkeen hän siirtyisi pelaamaan Minnesota Wildin organisaatioon.[37] Kausi sujui Granlundilta loistavasti ja hän oli HIFK:n paras pistemies ja SM-liigan pistepörssin kuudes tehoilla 20+31, vaikka oli sivussa 15 ottelusta. Granlundilla oli Ässien Tomáš Záborskýn kanssa SM-liigan paras pistekeskiarvo (1,13). HIFK:n kausi päättyi jo puolivälierässä paikallisvastustaja Jokereita vastaan, joka voitti sarjan puhtaasti 4–0. Granlund jäi 43 äänellä toiseksi Záborskýn (90 ääntä) jälkeen Kultainen kypärä -äänestyksessä, jonka suorittavat SM-liigapelaajat.[38]

NHL

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minnesota Wild (2012–2019)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Granlund (oik.) ensimmäisellä Pohjois-Amerikan kaudellaan AHL:n Houston Aerosissa Milwaukee Admiralsia vastaan 21. lokakuuta 2012.

Pian Suomessa järjestettyjen vuoden 2012 MM-kilpailuiden jälkeen Granlundin ja monen muun Suomen MM-joukkueen pelaajan ympärillä alkoivat kiertää huhut NHL-siirroista.[39] Pian tämän jälkeen Minnesota Star Tribune -lehden toimittaja Michael Russo kirjoitti, että Wild julkistaisi hänen NHL-sopimuksen piakkoin.[40] Granlundin agentti Ilkka Larva vahvisti vain päivää myöhemmin, että sopimuksen ehdot olivat selvillä ja vailla hänen omaa allekirjoitustaan.[41] 23. toukokuuta Minnesota Wild tiedotti tehneensä Granlundin kanssa kolmivuotisen sopimuksen.[42]

NHL-kauden 2012–2013 alku peruuntui kuitenkin työsulun vuoksi, ja Granlundin tiedotettiin aloittavan kauden Minnesota Wildin AHL-liigan farmiseura Houston Aerosissa.[43] Myös Granlundin paluuta Helsingin IFK:hon pidettiin mahdollisena, mutta hän halusi tottua Pohjois-Amerikan pienemmän kaukalon fyysisempään pelityyliin ennen ensimmäistä NHL-kauttaan.[44][45] Jo AHL-liigan harjoittelukaudella Granlundin näytöt olivat lupaavia; Oklahoma City Baronsia vastaan pelatussa ottelussa Granlund oli huikeassa vedossa iskien tehopisteet 4+1=5,[46][47] Runkosarjan käynnistyessä Granlund jäi avausottelussaan pisteittä, mutta tämän jälkeen hänen pisteputkensa jatkui loistokkaasti; viiteen otteluun tehopisteet 2+5=7 iskenyt Granlund nappasi johtoaseman paitsi oman joukkueensa sisäisessä pistepörssissä, myös koko liigan tulokkaiden pistepörssissä.[48] Seitsemässä ottelussa tehopisteet 3+7=10 iskenyt Granlund valittiinkin AHL:n syyskuun parhaaksi tulokaspelaajaksi.[49] Houstonissa pelatessaan hän muodosti tehokkaan kolmikon Charlie Coylen ja Jason Zuckerin kanssa, mutta NHL-työsulku päättyi vuoden 2013 tammikuussa, minkä johdosta myös Granlundin visiitti AHL:ään jäi 21 ottelun mittaiseksi.[50] Vaikka hänen AHL-kauttaan varjostikin loukkaantuminen, hän onnistui silti tekemään 21 ottelussaan tehopisteet 8+13=21.[50][51]

Granlund valittiin Minnesotan harjoitusleirin jälkeen heti NHL-miehistöön, ja hän aloitti avauskautensa kotiyleisönsä edessä St. Paulin Xcel Energy Centerissä Minnesotassa Colorado Avalanchea vastaan 19. tammikuuta 2013.[52] Ensimmäisen maalinsa Granlund teki heti avausottelun toisessa erässä ohjattuaan Jared Spurgeonin siniviivalaukauksen maaliin.[53] Hän sai ottelussa jääaikaa 14.49 minuuttia ja valittiin ottelun kakkostähdeksi.[54] Granlundin avauskausi NHL:ssä oli pettymys, eikä hän saanut hyökkäyspään vahvuuksiaan esiin hyvin. Ongelmat olivat hänen fysiikassaan, jolla hän pärjäsi vielä Euroopan kentillä, mutta joka ei riittänyt pohjoisamerikkalaisen kiekon vaatimuksiin.[55] Granlund pelasi NHL:ssä kauden aikana 27 runkosarjaottelua tehoilla 2+6=8 ja AHL:ssä 29 ottelua runkosarjassa (tehot 10+18=28) ja viisi pudotuspeleissä (1+1=2).[4]

Vaisun avauskauden jälkeen Granlund harjoitteli ahkerasti kesän 2013 painottaen kamppailuvoimaan ja luisteluun, jonka valmennusta antoivat jäätanssilegendat Susanna Rahkamo ja Petri Kokko heinäkuussa sekä muodostelmaluisteluvalmentaja Kaisa Nieminen elokuussa. Ratkaisusta teki harvinaisen se, että normaalisti huippukiekkoilijat turvautuvat yleisemmin pika- kuin taitoluistelupuolen valmennukseen.[55] Granlund pelasi kauden 2013–2014 vakuuttavasti ja pelasi Wildin ykkösketjussa laidoillaan Jason Pominville ja Zach Parise. Kautta haittasi marraskuussa 2013 ja huhtikuussa 2014 tulleet päävammat, joiden vuoksi hän oli sivussa 19 ottelusta.[56][57] Granlund pelasi 63 runkosarjaottelua tehoilla 8+33=41 ja 13 pudotuspeliottelua tehoilla 4+3=7. Hän oli pudotuspeleissä joukkueen paras maalintekijä Parisen ja Erik Haulan kanssa.[4]

Kausi 2014–2015 oli Granlundille pisteiden valossa hienoinen pettymys, kun 68 runkosarjaottelussa syntyivät tehot 8+31=39. Hänellä oli kuitenkin runkosarjassa joukkueen kolmanneksi paras +/- -tilasto (+17) ja pudotuspeleissä toiseksi paras (+2). Granlund nosti pudotuspeleissä tasoaan ja muodosti Parisen ja Pominvillen kanssa joukkueen parhaan ketjun. Hän oli Pominvillen kanssa joukkueen toiseksi paras pistemies pudotuspeleissä tehoilla 2+4=6.[4]

Heinäkuussa 2015 Granlund ja Wild solmivat kahden vuoden pituisen jatkosopimuksen, joka on arvoltaan yhteensä kuusi miljoonaa dollaria (noin 5,4 miljoonaa euroa).[58] Kaudella 2015–2016 Granlund pelasi ensimmäistä kertaa runkosarjan kaikki 82 ottelua rikkoen oman piste- ja maaliennätyksensä tehoilla 13+31=44. Hänelle kaavailtiin ykkössentterin roolia, mutta rooli ja ketjukaverit vaihtelivat läpi kauden. Päävalmentaja Mike Yeon saatua potkut helmikuussa 2016 tilalle tullut John Torchetti siirsi Granlundin laitahyökkääjäksi Mikko Koivun ja David Jonesin ketjuun. Loppukausi sujui nousujohteisesti ja pudotuspeleissä ketju oli joukkueen parhaimpia.[59]

Kaudella 2016–2017 Wildin päävalmentajaksi tullut Bruce Boudreau istutti Granlundin pysyvästi laitahyökkääjäksi. Hän teki uuden henkilökohtaisen piste-ennätyksensä NHL:ssä pelaten 81 runkosarjaottelua tehoilla 26+43=69 ja viisi pudotuspeliottelua tehoilla 0+2=2. Granlund oli joukkueensa paras pistemies ja toiseksi paras maalintekijä Eric Staalin jälkeen. Granlund teki NHL-uransa ensimmäisen kypärätempun 4. helmikuuta 2017 Vancouver Canucksia vastaan. Hän teki ottelussa tehot 3+1=4 ja alivoimalla tehty 3–1-maali jäi ottelun voittomaaliksi. Granlund valittiin ottelun ykköstähdeksi. Samalla hän venytti pisteputkensa 12 ottelun (tehot 5+12=17) mittaiseksi, joka oli NHL-kauden ja Wildin koko seurahistorian pisin.[60] Hän oli ehdolla Lady Byng Memorial Trophyn voittajaksi Calgary Flamesin Johnny Gaudreaun ja St. Louis Bluesin Vladimir Tarasenkon kanssa,[61] mutta jäi äänestyksessä kolmanneksi.

Granlund solmi elokuussa 2017 kolmivuotisen, 17,25 miljoonan dollarin jatkosopimuksen Wildin kanssa, joka takaa kausittaisen 5,75 miljoonan keskipalkan.[62][63] Granlundin alkukautta 2017–2018 lyhensi loukkaantuminen.[64] Granlund teki 77 runkosarjaottelussa tehot 21+46=67 ja viidessä pudotuspeliottelussa tehot 1+2=3. Hän teki NHL-uransa toisen hattutempun 29. joulukuuta 2017 kotiottelussa Nashville Predatorsia vastaan.[65]

Nashville Predators (2019–2023)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granlund kaupattiin juuri ennen kevään 2019 NHL:n siirtorajaa Nashville Predatorsiin. Minnesota sai vaihdossa sveitsiläishyökkääjä Kevin Fialan.[66] Granlund ehti pelaamaan kauden päätteeksi 16 ottelua Nashvillessä tehden niissä viisi tehopistettä.

Kaudella 2019–2020 Granlund pelasi 63 ottelua tehden 17 maalia ja 30 tehopistettä. Kauden jälkeen Granlundille ei tarjottu uutta sopimusta ja hänestä tuli vapaa pelaaja.[67] Kuitenkin joulukuussa 2020 Granlund teki Predatorsin kanssa yksivuotisen ja 3,75 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen.[68]

Heinäkuussa 2021 Granlund solmi neljän vuoden ja arvoltaan 20 miljoonan dollarin sopimuksen Predatorsin kanssa.[69]

Pittsburgh Penguins (2023)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2023 Predators kauppasi Granlundin Pittsburgh Penguinsiin vaihdossa toisen kierroksen varausvuoroon vuoden 2023 varaustilaisuudessa.[70][71]

San Jose Sharks (2023–)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 2023 Penguins kauppasi Granlundin, Jan Ruttan, Mike Hoffmanin ja ensimmäisen kierroksen varausvuoron vuoden 2024 varaustilaisuudessa San Jose Sharksiin kolmen joukkueen kaupassa vaihdossa Erik Karlssoniin, Dillon Hamaliukiin ja kolmannen kierroksen varausvuoroon vuoden 2026 varaustilaisuudessa. Kaupan kolmas joukkue oli Montreal Canadiens.[72]

Maajoukkueura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mitalit
Granlund alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2010.
Granlund alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2010.
Maa:  Suomi
Miesten jääkiekko
Olympiarenkaat Olympialaiset
Pronssia Pronssia Sotši 2014 jääkiekko
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Slovakia 2011 jääkiekko
Kultaa Kultaa Suomi 2022 jääkiekko
Hopeaa Hopeaa Venäjä 2016 jääkiekko
Alle 18-v. MM-kilpailut
Pronssia Pronssia Yhdysvallat 2009 jääkiekko
Pronssia Pronssia Minsk 2010 jääkiekko

Granlund on kuulunut jokaisessa ikäluokassa Suomen avainpelaajiin pelaamissaan arvokisoissa. Hän on kuulunut myös Suomen kapteenistoon. Granlund pelasi olympialaisissa Sotšissa 2014, MM-kilpailuissa vuosina 2011, 2012, 2013, 2016, 2018, 2022, 2024 ja maailmancupissa vuonna 2016. Hän on pelannut myös alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2009, 2010 ja 2012 sekä alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuosina 2009 ja 2010. Granlund edusti myös Suomen alle 17-vuotiaiden maajoukkuetta World U-17 Hockey Challengessa vuonna 2008.[4]

Nuorten maajoukkueet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granlund valittiin edustamaan Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkuetta vuoden 2009 MM-kisoihin.[73] Granlund oli tuolloin kaikkien aikojen toiseksi nuorin Suomea edustanut pelaaja Reijo Ruotsalaisen jälkeen, joka pelasi kisoissa vuonna 1977.[74] Granlund teki tehot kuudessa ottelussa tehot 2+1=3 Suomen jäädessä karsintasarjaan. Granlund valittiin edustamaan Suomea vuoden 2009 alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuihin. Suomen ketjun Toni Rajala–Granlund–Teemu Pulkkinen kaikki pelaajat sijoittuivat pistepörssin kärkisijoille. He keräsivät yhteensä 45 tehopistettä, joista Granlund teki tehot 2+11=13. Suomi voitti kilpailussa pronssia kukistamalla Kanadan voittomaalikilpailun jälkeen 5–4. Granlund valittiin tuon ottelun parhaaksi pelaajaksi.[75] Hän voitti myös turnauksen syöttöpörssin ja palkittiin Suomen top-3-pelaajana.[4]

Granlund pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2010. Hän oli Suomen joukkueen nuorin pelaaja.[76] Itse turnauksessa Granlundin peliesitykset herättivät ristiriitaisia mielipiteitä.[77][78] Hän kuitenkin voitti Suomen sisäisen pistepörssin ja oli turnauksen syöttöpörssin jaetulla neljännellä sijalla Suomen jäädessä viidenneksi. Samana vuonna hän osallistui alle 18-vuotiaiden MM-kisoihin, jotka pelattiin Valko-Venäjällä. Suomi joutui toistamiseen pronssiotteluun, jossa se voitti Venäjän 5–1. Granlund iski ottelussa tehot 1+3=4 ja koko turnauksessa 4+9=13, joka oikeutti pistepörssin kolmanteen sijaan.[79] Hän voitti myös toista kertaa peräkkäin turnauksen syöttöpörssin ja palkittiin Suomen top-3-pelaajana.[4]

Granlund pelasi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vielä vuonna 2012, jolloin hän toimi Suomen kapteenina. Granlundista tuli kolmas pelaaja Peter Forsbergin ja Patrice Bergeronin jälkeen, joka osallistui miesten maailmanmestarina alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuihin. Kisoissa hänen pelinumeronsa oli 20, sillä turnauksen kansainvälisten sääntöjen mukaan kisoissa sai käyttää vain pelinumeroita 1–35. Näin ollen Granlund ei saanut tavanomaista pelinumeroaan (64) käyttöönsä.[80] Semifinaalissa Suomi kohtasi Ruotsin, joka voitti Suomen 2–2 päättyneen pelin jälkeen rangaistuslaukauskilpailussa. Granlundilla oli viimeisessä rangaistuslaukauksessa mahdollisuus tasoittaa kilpailu, mutta kiekko karkasi hänen lavastaan ja Ruotsi eteni finaaliin.[81] Granlundin epäonnistuminen rangaistuslaukauksessa oli näkyvästi esillä ruotsalaisissa Aftonbladet ja Expressen -lehdissä.[82] Pronssiottelussa Suomea vastaan asettui Kanada, joka voitti Suomen 4–0.[83] Granlund teki turnauksessa tehot 2+9=11 ja valittiin turnauksen tähdistökentälliseen. Hän oli pistepörssin toinen yhdessä Ruotsin Max Fribergin kanssa ja voitti syöttöpörssin.[84] Granlund palkittiin myös Suomen top-3-pelaajana.[4]

A-maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-maajoukkueen päävalmentaja Jukka Jalonen kutsui Granlundin ja muutaman muun lupauksen huhtikuun 2010 lopussa Saksan MM-kisoihin valmistautuvaan leiriryhmään.[85] Hänet valittiin myöhemmin Euro Hockey Tourissa pelattavaan Ruotsin LG Hockey Gamesiin. Ensimmäisessä A-maaottelussaan 29. huhtikuuta 2010 Granlund ratkaisi Suomelle 5–4-voiton Venäjästä rangaistuslaukauskisassa,[86] mutta ei tullut valituksi lopulliseen kisajoukkueeseen.

Granlund pelasi MM-kotikisat vuonna 2012 vaisusti ja sai kritiikkiä otteistaan Suomen sijoittuessa neljänneksi.[87] Hän liittyi Suomen MM-joukkueeseen kesken vuoden 2013 kotikisojen, kun kausi Pohjois-Amerikassa oli tullut päätökseen.[88] Granlund oli jälleen neljänneksi sijoittuneen Suomen parhaita pelaajia lopputurnauksen ajan.

Granlund muodosti Mikko Koivun kanssa tehokkaan tutkaparin MM-kilpailuissa vuonna 2016 ja jakoi tehoilla 4+8=12 Suomen sisäisen pistepörssin voiton ja turnauksen pistepörssin neljännen sijan Patrik Laineen kanssa. Hän voitti MM-hopeaa, ja hänet valittiin tähdistökentälliseen sekä yhdeksi Suomen kolmesta parhaasta pelaajasta.[4] Granlund palkittiin Tanskaa vastaan pelatun puolivälieräottelun jälkeen Suomen joukkueen ottelun parhaana pelaajana.[89]

Granlund pelasi Suomen joukkueessa maailmancupissa 2016.[4]

Maailmanmestaruuskilpailut 2011
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Granlund Suomen maailmanmestaruusjuhlissa Helsingin Kauppatorilla

Granlund pelasi ensimmäiset miesten MM-kilpailunsa vuonna 2011 Bratislavassa.[90] Turnauksessa hän pelasi joukkueessa laitahyökkääjänä kolmosketjussa yhdessä Jarkko Immosen ja Janne Pesosen kanssa. Ensimmäisen maalinsa aikuisten MM-kisoissa Granlund teki heti ensimmäisessä pelissään iskemällä Suomen 4–1-maalin Tanskaa vastaan 30. huhtikuuta 2011, ja hänet valittiin ottelussa Suomen joukkueen parhaaksi pelaajaksi.[91] Granlund teki MM-kisojen välierässä Venäjää vastaan ns. ilmaveivimaalin nostamalla kiekon mailansa lavan päälle ja kiepauttamalla sen maaliin. Ottelun jälkeen maalia kehuttiin jopa MM-jääkiekkohistorian upeimmaksi maaliksi.[92][93] Suomi voitti ottelun 3–0.[94][95] Ilmaveivistä tehtiin myös postimerkki.[96] Loppuottelussa Suomea vastaan asettui Ruotsi. Suomi nousi maalin takaa-ajoasemasta 6–1-voittoon. Granlundille merkittiin finaalissa yksi syöttöpiste Janne Pesosen 4–1-maaliin.

Granlund keräsi turnauksen yhdeksässä ottelussaan tehopisteet 2+7=9 ja jakoi turnauksen pistepörssin viidennen sijan neljän muun pelaajan kanssa. Hän sijoittui turnauksen syöttöpörssissä toiseksi Norjan Mathis Olimbin jälkeen. Joukkueen palatessa Suomeen Finnair antoi joukkuetta kuljettaneelle erikoislennolle numeron AY7164: 7 tarkoittaa erikoislentoa, 1 tuli Suomen sijoituksesta turnauksessa ja 64 oli Granlundin pelinumero.[97] Kisoissa sykähdyttänyt nuorukainen sai lehdistössä nopeasti liikanimen ”koko kansan kultapoika”.[98]

Sotšin olympialaiset 2014
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granlund pelasi ensimmäisissä olympialaisissaan Sotšissa 2014 Suomen ykkösketjussa Teemu Selänteen rinnalla. Granlund aloitti kisat laitahyökkääjänä, mutta pelasi loppukisat keskushyökkääjänä Aleksander Barkovin loukkaannuttua. Kaksikkoa Selänne-Granlund pidettiin suurimpana syynä maalivahti Tuukka Raskin ohella Suomen menestykseen, kun joukkue kaatoi puolivälierässä isäntämaa Venäjän 3–1. Granlund teki ottelussa tehot 1+1=2. Suomi voitti lopulta pronssia Yhdysvaltoja vastaan pelatussa ottelussa, jossa Granlund syötti kaksi maalia, joissa maalintekijänä oli Selänne. Granlund oli Suomen paras pistemies tehoilla 3+4=7 ja koko turnauksen pistepörssin kolmas samoilla tehoilla Yhdysvaltojen James van Riemsdykin kanssa. Granlund ja Selänne muodostivat erinomaisen tutkaparin ja molemmat valittiin tähdistökentälliseen, ja Selänne koko turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi. Granlundia pidettiin Sotšin olympialaisissa Suomen pelillisenä johtajana.[99][100]

Granlundista sanottua ja pelityyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1992 syntynyttä Granlundia pidetään yleisesti yhtenä maailman lahjakkaimmista kiekkoilijoista ikäluokassaan.[101] Urheilutoimittajain liitto valitsi hänet vuoden 2009 nuoreksi urheilijaksi,[102][103][104] ja Minnesota Wild varasi hänet yhdeksäntenä NHL:n varaustilaisuudessa 2010. Urheilulehti ja pelaajatarkkailija Göran Stubb olivat vuonna 2009 rinnastaneet Granlundin Saku Koivuun.[105][106]

Granlundin vahvuuksina on pidetty kiekollista peliä, ylivoimaosaamista ja pelisilmää. Takavuosien hyökkääjätähti Matti Hagman totesi syyskuussa 2009 Granlundin pelityylistä, että Granlund odotti tavallisesti vastustajan aloitetta ja päästi tämän aivan "iholle", minkä jälkeen hän vasta syötti "lätyn" tarkasti vapaaseen tilaan.[105] Granlundin heikkouksina puolestaan on ammattilaisuran alusta asti nähty kovuuden puute ja luistelu.[107] Suhteellisen hidas ja teknisesti heikko luistelutaito ovatkin olleet ratkaisevia puutteita, jotka ovat estäneet häntä nousemasta aivan NHL-pelaajien eturiviin.[108]

Urheilutoimittajien äänestyksessä vuoden 2011 parhaasta suomalaisurheilijasta Granlund sijoittui viidenneksi edellään kolme muuta urheilijaa ja MM-kultaa voittanut Suomen jääkiekkomaajoukkue.[109] Samalla Granlund valittiin Vuoden jääkiekkoilijaksi.[110]

Muu elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Granlund kasvoi Oulunsalossa ja pelasi jalkapalloa Oulunsalon Pallossa 13-vuotiaaksi asti. Hän voitti seurassa 11-vuotiaana Pohjois-Suomen mestaruuden. Hänet valittiin silloin tähdistökentälliseen. Hän aloitti opiskelun Oulussa Kastellin urheilulukiossa syksyllä 2008.[111] Granlund valmistui ylioppilaaksi Mäkelänrinteen lukiosta keväällä 2012.[112]

Granlund aloitti asepalveluksensa kesäkuussa 2011 Hämeen rykmentin Urheilukoulussa Lahdessa[113] ja kotiutui joulukuussa 2011.[114]

Granlundin vuotta nuorempi pikkuveli Markus Granlund pelasi HIFK:n joukkueessa, ja NHL-seura Calgary Flames varasi hänet vuoden 2011 varaustilaisuudessa toisella varauskierroksella numerolla 45. Veljekset pelasivat yhdessä HIFK:ssa sekä alle 18-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2010 ja alle 20-vuotiaiden MM-kilpailuissa vuonna 2012.[4]

Granlund oli naimisissa sisustusarkkitehti ja malli Emmi Kainulaisen kanssa. He tapasivat kesällä 2012, kihlautuivat syksyllä 2018,[115] ja heidät vihittiin 19. heinäkuuta 2019 Helsingin tuomiokirkossa.[116] Pariskunnan esikoinen, poika, syntyi helmikuussa 2019 samaan aikaan, kun Mikael Granlund kaupattiin Minnesota Wildistä Nashville Predatorsiin.[66] Perheen toinen, tyttövauva syntyi kuolleena maaliskuussa 2020.[117] Kesäkuussa 2021 syntyi perheeseen toinen poika.[118] Pariskunta haki yhdessä avioeroa kesällä 2023[119], joka tuli voimaan.[120]

Tilastot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty 13. kesäkuuta 2023.[121][4]

    Runkosarja   Pudotuspelit   Palkinnot   Arvokisat
Kausi Joukkue Liiga O M S Pist. RM O M S Pist. RM             Turnaus O M S Pist. RM
2008–2009 Kärpät A-SM 35 21 36 57 45 – – – – – Ykköstähdistö JMM 6 2 1 3 0
Suomi U20 Mestis 6 4 3 7 0 – – – – – U18 6 2 11 13 0
Kärpät SM-liiga 2 0 0 0 0 – – – – –
2009–2010 Suomi U20 Mestis 1 0 0 0 0 – – – – – JMM 6 1 6 7 4
HIFK SM-liiga 43 13 27 40 2 6 1 5 6 0 U18 6 4 9 13 4
2010–2011 HIFK SM-liiga 39 8 28 36 14 15 5 11 16 4 Kanada-malja MM 9 2 7 9 2
2011–2012 HIFK SM-liiga 45 20 31 51 18 4 0 2 2 0 JMM (C) 7 2 9 11 0 Ykköstähdistö
MM 10 1 4 5 2
2012–2013 Houston Aeros AHL 29 10 18 28 8 5 1 1 2 8 MM 4 1 2 3 0
Minnesota Wild NHL 27 2 6 8 6 – – – – –
2013–2014 Minnesota Wild NHL 63 8 33 41 22 13 4 3 7 2 OK 6 3 4 7 4 Ykköstähdistö
2014–2015 Minnesota Wild NHL 68 8 31 39 20 10 2 4 6 0
2015–2016 Minnesota Wild NHL 82 13 31 44 20 6 1 2 3 0 MM 10 4 8 12 2 Ykköstähdistö
2016–2017 Minnesota Wild NHL 81 26 43 69 12 5 0 2 2 2 MC 3 0 0 0 0
2017–2018 Minnesota Wild NHL 77 21 46 67 18 5 1 2 3 0 MM 8 2 7 9 2
2018–2019 Minnesota Wild NHL 63 15 34 49 20 – – – – –
Nashville Predators NHL 16 1 4 5 4 6 1 1 2 2
2019–2020 Nashville Predators NHL 63 17 13 30 28 4 0 1 1 2
2020–2021 Nashville Predators NHL 51 13 14 27 14 6 2 3 5 2
2021–2022 Nashville Predators NHL 80 11 53 64 33 4 0 3 3 0 MM 9 5 6 11 2
2022–2023 Nashville Predators NHL 58 9 27 36 12 – – – – –
Pittsburgh Penguins NHL 21 1 4 5 8 – – – – –
2023–2024 San Jose Sharks NHL 69 12 48 60 32 – – – – – MM (C) 7 0 5 5 27
12 kautta yhteensä NHL 819 157 387 544 249 59 11 21 32 10
4 kautta yhteensä SM-liiga 129 41 86 127 34 25 6 18 24 4

Saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkiekon SM-liiga

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AHL

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuukauden tulokaspelaaja: 10/2012

Maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

A-maajoukkue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • MM-kulta: 2011, 2022
  • Olympiapronssi: 2014
  • Olympialaisten tähdistökentällinen: 2014
  • MM-hopea: 2016
  • MM-kilpailujen tähdistökentällinen: 2016
  • Yksi Suomen maajoukkueen kolmesta parhaasta pelaajasta turnauksessa: 2016

Alle 20-vuotiaiden MM-kilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alle 20-vuotiaiden MM-kilpailujen tähdistökentällinen: 2012
  • Alle 20-vuotiaiden MM-kilpailujen syöttöpörssin voitto: 2012
  • Yksi Suomen maajoukkueen kolmesta parhaasta pelaajasta turnauksessa: 2012

Alle 18-vuotiaiden MM-kilpailut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Alle 18-vuotiaiden MM-pronssi: 2009, 2010
  • Alle 18-vuotiaiden MM-kilpailujen syöttöpörssin voitto: 2009, 2010
  • Yksi Suomen maajoukkueen kolmesta parhaasta pelaajasta turnauksessa: 2009, 2010

Muut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Minnesotan NHL-pelaajien lempinimet julki - Kuka onkaan "Finnish Baby Jesus"? yle.fi. 17.10.2016. Yle. Viitattu 6.12.2016.
  2. ↑ a b Mikael Granlund 64 nhl.com. NHL. Viitattu 3.5.2021.
  3. ↑ Nurmisto, Inka: Ihmelapsesta supertähti 15.5.2011. Iltalehti. Viitattu 23.5.2012.
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t Mikael Granlund Elite Prospects. Everysport Media Group AB. (englanniksi)
  5. ↑ Mikael Granlund Minnesota Wild. Viitattu 4.11.2013. (englanniksi)
  6. ↑ a b Mikael Granlund HIFK:hon 9.3.2009. Jatkoaika.com. Viitattu 17.6.2009.
  7. ↑ Vuorjoki, Jouko: Liigan uusin tuikkiva tähti 10.9.2009. Kaleva Oy. Viitattu 4.11.2013.
  8. ↑ Jatkoaika.com
  9. ↑ Merimaa, Jani: Granlundin pelinumero on kunnianosoitus 19.6.2011. MTV3.fi. Viitattu 28.6.2011.
  10. ↑ a b Mikael Granlundin paita nostetaan kattoon iltalehti.fi. 12.8.2011. Alma Media. Viitattu 2.10.2011.
  11. ↑ Seppänen 2009, s. 8
  12. ↑ A-nuorten SM-liigan palkitut (Arkistoitu sivu) 4.3.2009. Suomen jääkiekkoliitto. Viitattu 4.11.2013.
  13. ↑ Kärppien Mikael Granlund, 17, debytoi tänään 26.2.2009. SM-liiga. Viitattu 9.3.2009.
  14. ↑ Hurmerinta, Eero: Granlundilla ikimuistoinen syntymäpäivä 26.2.2009. Jatkoaika.com. Viitattu 18.6.2009.
  15. ↑ Väisänen, Matti: Corsolle aivotärähdys, Granlundilla sopimusepäselvyyksiä 3.3.2009. Jatkoaika.com. Viitattu 25.6.2009.
  16. ↑ Hirveä kiekkoriita Oulussa: ”Suomen paras pilataan!” 4.3.2009. Uusi Suomi. Viitattu 17.6.2009.
  17. ↑ Mikael Granlund siirtyy HIFK:hon Savon Sanomat. 9.3.2009. Viitattu 4.11.2013.
  18. ↑ Kärpät ei hyväksy Granlundin siirtoa 9.3.2009. Jatkoaika.com. Viitattu 17.6.2009.
  19. ↑ a b Huippulupaus Granlund HIFK:n vahvuuteen 9.3.2009. Yle. Viitattu 9.3.2009.
  20. ↑ Suurlupaus Granlund tulossa pääkaupunkiseudulle 9.3.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.6.2009.
  21. ↑ Kunnari, Timo ja Kettunen, Ari: Superjuniori Granlund haastoi Oulun Kärpät oikeuteen 1.7.2009. MTV3.fi. Viitattu 1.7.2009.
  22. ↑ HIFK ja Kärpät sopuun Granlund-asiassa 25.8.2009. Urheilulehti. Viitattu 4.11.2013.
  23. ↑ Waheeb, Sebastian: Granlundille kovasti vastuuta HIFK-debyytissä 10.9.2009. MTV3.fi.
  24. ↑ Salmela, Mari: Granlund: Hienoa, että maali syntyi 15.9.2009. Urheilulehti. Viitattu 16.9.2009.
  25. ↑ Mikael Granlund ei pelaa vielä lauantainakaan 4.12.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.2.2010.
  26. ↑ Mikael Granlund palaa jäälle alkukauden yllättäjäketjussaan 8.12.2009. Helsingin Sanomat. Viitattu 22.2.2010.
  27. ↑ Granlund voitti tulokkaiden pistepörssin 20.3.2010. Yle. Viitattu 22.3.2010.
  28. ↑ Salomäki, Altti: HPK jatkaa välieriin 7.4.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 24.6.2010.
  29. ↑ SM-liigakauden palkinnot jaettiin 30.5.2010. Jatkoaika.com. Viitattu 31.5.2010.
  30. ↑ Toimela, Christina: Jalonen laittaa Peltosen superketjun johtoon 5.5.2010. Yle. Viitattu 17.9.2010.
  31. ↑ Mikael Granlund ulos MM-kisoista 24.11.2010. Iltalehti.fi. Viitattu 24.11.2010.
  32. ↑ Granlund upotti Jokerit Olympiastadionilla 5.2.2011. Yle. Viitattu 7.2.2011.
  33. ↑ Mikael Granlund pelaa ennätyskautta 14.4.2011. SM-liiga. Viitattu 19.4.2011.
  34. ↑ Mikael Granlund SM-liigan ennätykseen tiistaina 6.4.2011. SM-liiga. Viitattu 19.4.2011.
  35. ↑ Pilvinen, Sami: "Mikke, Mikke, Mikke!". Iltalehti, 2011, nro 19.4., s. 39. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti.
  36. ↑ a b Mennander, Pasi: Granlund huomion keskipisteessä Liigagaalassa, vastaanotti President's Trophyn leijonat.fi. 23.5.2011. Suomen Jääkiekkoliitto – Finlands Ishockeyförbund ry. Viitattu 6.5.2017.
  37. ↑ Waheeb, Sebastian: Näin Granlund perusteli SM-liigajatkoaan 21.5.2011. MTV3.fi. Viitattu 2.12.2011.
  38. ↑ Tomas Zaborskylle Kultainen Kypärä 3.4.2012. SM-liiga. Viitattu 20.12.2015.
  39. ↑ Granlundia odotetaan jo Minnesotassa – "En jaksa vielä puhua siitä" MTV3.fi. Viitattu 23.5.2012.
  40. ↑ "Wild julkistanee hyvin pian Granlundin NHL-sopimuksen" Ilta-Sanomat. Viitattu 23.5.2012.
  41. ↑ Wild-sopimus julki parin päivän sisällä, Granlundilla paikka Koivun ketjussa! Iltalehti. Viitattu 23.5.2012.
  42. ↑ "MG siirtyy Minnesota Wildiin kolmivuotisella sopimuksella" HIFK. Viitattu 23.5.2012.
  43. ↑ Farmiin passitettu Granlund: Täytyy treenata kovaa MTV3. Viitattu 22.9.2012.
  44. ↑ IL: Työsulku ei tuo Granlundia takaisin HIFK:hon MTV3. Viitattu 22.9.2012.
  45. ↑ Granlundia uhkaa roima palkanalennus MTV3. Viitattu 22.9.2012.
  46. ↑ Granlund vietti superiltaa – tehot 4+1! Iltalehti. Viitattu 11.10.2012.
  47. ↑ Paikallislehti hehkuttaa Granlundia: "MG, man to watch!" Iltalehti. Viitattu 11.10.2012.
  48. ↑ Granlund AHL-tulokkaiden paras pistemies MTV3. Viitattu 22.10.2012.
  49. ↑ Mikael Granlundilla kulkee – valittiin heti kuukauden AHL-tulokkaaksi Veikkaajat.com. Viitattu 2.11.2012.
  50. ↑ a b Granlundille kaavaillaan isoa tonttia MTV3. Viitattu 10.1.2013.
  51. ↑ Mikael Granlund theahl.com. The American Hockey League. Viitattu 20.1.2013. (englanniksi)
  52. ↑ Nyt se NHL alkaa! Selänne ja Granlund heti kehissä – tässä ensi yön ottelut Iltalehti. Viitattu 19.1.2013.
  53. ↑ Granlund heti vauhtiin – maali ensimmäisessä NHL-ottelussa! MTV3. Viitattu 20.1.2013.
  54. ↑ Colorado Avalanche at Minnesota Wild – 1/19/2013 19.1.2013. NHL.com. Viitattu 18.12.2015. (englanniksi)
  55. ↑ a b Mikael Granlund loistaa nyt NHL:ssä – mikä sen mahdollisti? Ilta-Sanomat. Viitattu 19.12.2015.
  56. ↑ Mikael Granlund loukkaantuneiden listalle Yle Urheilu. Viitattu 19.12.2015.
  57. ↑ Mikael Granlund taklasi itsensä sairastuvalle Yle Urheilu. Viitattu 19.12.2015.
  58. ↑ Granlundin uusi NHL-sopimus lyötiin lukkoon 1.7.2015. MTV. Viitattu 5.7.2015.
  59. ↑ Palomäki, Ilkka: Mikael Granlund MM-kisoihin kovassa NHL-nosteessa – ”Suuri innovaatio” 5.5.2016. Urheilulehti. Viitattu 21.12.2016.
  60. ↑ Woodley, Kevin: Mikael Granlund hat trick lifts Wild to win NHL.com. Viitattu 9.5.2017. (englanniksi)
  61. ↑ Mizutani, Dane: Wild’s Mikael Granlund named Lady Byng Memorial Trophy finalist TwinCities.com. Viitattu 9.5.2017. (englanniksi)
  62. ↑ Mikael Granlundille rahakas jatkosopimus Minnesotan kanssa Iltasanomat. Viitattu 2.8.2017.
  63. ↑ Wild Inks Granlund to Three-Year Contract Minnesota Wild. Viitattu 2.8.2017. (englanniksi)
  64. ↑ Mikael Granlund loukkaantui – sivussa Minnesotan kokoonpanosta yön NHL-kierroksella Iltalehti. Viitattu 30.12.2017.
  65. ↑ Mikael Granlund iski uransa toisen hattutempun – näitä maaleja kelpaa ihailla Yle. Viitattu 30.12.2017.
  66. ↑ a b Mikael Granlundin ja Emmi Kainulaisen esikoinen syntyi, oululaistaustaisesta hyökkääjästä on tullut poikavauvan isä Kaleva.fi. Viitattu 1.3.2019.
  67. ↑ Mikael Granlund joutuu etsimään uuden työnantajan MTV Uutiset. 30.9.2020. Viitattu 14.10.2020.
  68. ↑ https://www.nhl.com/predators/news/predators-sign-mikael-granlund-to-one-year-contract/c-319870022
  69. ↑ https://www.sportsnet.ca/nhl/article/predators-re-sign-mikael-granlund-four-year-20m-deal/
  70. ↑ https://www.tsn.ca/nhl/pittsburgh-penguins-acquire-f-mikael-granlund-from-nashville-predators-1.1925457
  71. ↑ Mikael Granlund kaupattiin! www.iltalehti.fi. Viitattu 2.3.2023.
  72. ↑ https://www.tsn.ca/nhl/pittsburgh-penguins-acquire-erik-karlsson-from-san-jose-sharks-in-three-team-deal-with-canadiens-1.1993040
  73. ↑ U20-maajoukkue valittu Ottawan MM-turnaukseen 16.12.2008. Suomen jääkiekkoliitto. Viitattu 17.6.2009.
  74. ↑ Palomäki, Ilkka: Mikä yhdistää Gretzkyä, Crosbya ja Granlundia? 17.12.2008. Yle Urheilu. Viitattu 5.9.2009.
  75. ↑ U18-maajoukkueelle MM-pronssia 20.4.2009. Suomen jääkiekkoliitto. Viitattu 5.8.2009.
  76. ↑ Finland roster (PDF) iihf.com. 26.12.2009. Kansainvälinen jääkiekkoliitto (IIHF). Viitattu 5.1.2010. (englanniksi)
  77. ↑ Rämänen, Antti: "Granlund saanut kohtuutonta kritiikkiä" 5.1.2010. MTV3.fi. Viitattu 9.1.2010.
  78. ↑ Vainikainen, Kimmo: Alppimaakin ajaa Granlundin ohi 4.1.2010. Iltalehti.fi. Viitattu 9.1.2010.
  79. ↑ U18 murskasi Venäjän, Suomelle MM-pronssia! 23.4.2010. Suomen jääkiekkoliitto. Viitattu 24.4.2010.
  80. ↑ Miksi Mikael Granlund pelaa numerolla 20? MTV3.fi. Viitattu 31.12.2011.
  81. ↑ Seppälä, Tommi: Ruotsi pirstoi pikkuleijonien MM-kultahaaveet HS.fi. 4.1.2012. Viitattu 6.1.2012. fi
  82. ↑ Ruotsalaislehdet irvailevat Granlundille HS.fi. 4.1.2012. Viitattu 6.1.2012.
  83. ↑ Pikkuleijonat hampaattomia pronssipelissä Kanadaa vastaan HS.fi. 6.1.2012. Viitattu 6.1.2012.
  84. ↑ Granlund valittiin tähdistökentälliseen MTV3.fi. 6.1.2012. Viitattu 6.1.2012.
  85. ↑ Muutoksia Leijonien MM-leiriryhmään 25.4.2010. Suomen jääkiekkoliitto. Viitattu 26.4.2010.
  86. ↑ Suomi kaatoi Venäjän voittomaalikilpailussa 29.4.2010. Suomen jääkiekkoliitto. Viitattu 30.4.2010.
  87. ↑ Yllättävä Leijona-arvio – ”Ihminen nimeltä Mikael Granlund oli MM-kevään suurin voittaja” 20.5.2012. Urheilulehti. Viitattu 19.12.2015.
  88. ↑ Mikael Granlund Leijonien avuksi MM-kisoihin 11.5.2013. Yle Urheilu. Viitattu 19.12.2015.
  89. ↑ GAME SUMMARY FIN - DEN 5 - 1 (1 - 0 , 2 - 1 , 2 - 0) (pdf) stats.iihf.com. 19.5.2016. International Ice Hockey Federation. Viitattu 12.1.2016. (englanniksi)
  90. ↑ Jalonen julkisti MM-kisajoukkueen: Granlund mukana! mtv3.fi. 24.4.2011. Viitattu 24.4.2011.
  91. ↑ Leijonat voitti – Granlund avasi maalisaldonsa! mtv3.fi. 30.4.2011. MTV. Viitattu 30.4.2011.
  92. ↑ Tekikö Mikael Granlund MM-historian upeimman maalin? hs.fi. 14.5.2011. Viitattu 14.5.2011.
  93. ↑ Tidernas snyggaste mål i ishockey-VM? 14.5.2011. Aftonbladet. Viitattu 14.5.2011. (ruotsiksi)
  94. ↑ Jääkiekossa unelmafinaali Leijonat–Tre Kronor 14.5.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.5.2011.
  95. ↑ Piina ohi – Granlund löi Suomen finaaliin! yle.fi. 13.5.2011. Yle. Viitattu 13.5.2011.
  96. ↑ Nyt sitä saa - Granlundin ilmaveivistä tehtiin postimerkki! 27.5.2011. Ilta-Sanomat. Viitattu 27.5.2011.
  97. ↑ Julku, Mari: Granlund-lento! 16.5.2011. Iltalehti.fi. Viitattu 16.5.2011.
  98. ↑ Dahlberg, Olli: Suomalaisuus yleisönä, meinä ja muina : suomalaisuuden diskursiivinen rakentuminen Ilta-Sanomien ja Urheilulehden miesten jääkiekon MM-kisauutisoinnissa 2011 (PDF) (Liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielma) JYX. kevät 2016. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 7.5.2024.
  99. ↑ Laine, Sami: Selänne ja Granlund Leijona-kuninkaat – katso Leijonien kouluarvosanat 23.2.2014. Yle Urheilu. Viitattu 12.1.2017.
  100. ↑ Hakola, Tero: Mikael Granlund paljastaa mikä on upeinta Teemu Selänteessä 1.3.2014. Helsingin Sanomat. Viitattu 12.1.2017.
  101. ↑ Käänne: Jääkiekon huippulupaus Granlund jättää Oulun 8.3.2009. Uusisuomi.fi. Viitattu 8.3.2009.
  102. ↑ a b Mikael Granlund on Vuoden nuori urheilija 11.1.2010. Yleisradio. Viitattu 20.4.2016.
  103. ↑ a b Mikael Granlundista Vuoden nuori urheilija 12.1.2010. Jääkiekon SM-liiga. Viitattu 20.4.2016.
  104. ↑ Kulta-Aikku ylivoimaisesti Vuoden urheilijaksi mtv3.fi. 11.1.2010. MTV. Viitattu 12.1.2010.
  105. ↑ a b Matti Hagman: "Mikael Granlundin varassa – ei hyvä!". IS Urheilu, 4.5.2011, s. 3.
  106. ↑ Merimaa, Jani: NHL-pomo: Mikael Granlund on Saku Koivun klooni 20.7.2009. MTV3.fi. Viitattu 11.9.2009.
  107. ↑ Seppänen 2009, s. 9
  108. ↑ Suvinen, Teemu: Täydellinen leijona. Urheilulehti, 3.5.2024, nro 18, s. 22–25. Sanoma Media Finland Oy. ISSN 2489-4567 Artikkelin verkkoversio.
  109. ↑ Mäkäräinen valittiin Vuoden urheilijaksi yle.fi. 16.1.2012. Yleisradio. Viitattu 19.1.2012.
  110. ↑ a b Lajien vuoden parhaat valittu yle.fi. 16.1.2012. Yleisradio. Viitattu 20.4.2016.
  111. ↑ Aaltonen, Juha: Tuleva tähti Mikael Granlund. Jääkiekkolehti, 2009, nro 1, s. 63. Egmont Kustannus.
  112. ↑ Mikael Granlund kevään tunnetuin ylioppilas mtv3.fi. 28.5.2012. MTV3. Viitattu 28.6.2012.
  113. ↑ Mikael Granlund lähtee kesällä armeijaan 17.5.2011. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.5.2011.
  114. ↑ Granlund pääsi armeijasta 3.12.2011. MTV3. Viitattu 23.5.2011.
  115. ↑ Noora Hapuli: Mikael Granlundin raskaana oleva avopuoliso avautuu Instagramissa lapsen nimestä Ilta-Sanomat. 6.2.2019. Viitattu 6.2.2019.
  116. ↑ Wilma Ruohisto, Iida Tani: Mikael Granlund ja Emmi Kainulainen menivät naimisiin! Tuore aviopari liukeni tuomiokirkosta vähin äänin Ilta-Sanomat. 19.7.2019. Viitattu 19.7.2019.
  117. ↑ MTV URHEILU: NHL-hyökkääjää kohtasi suuri suru – Mikael ja Emmi Granlundin vauva syntyi kuolleena mtvuutiset.fi. 29.3.2020. Viitattu 29.3.2020.
  118. ↑ Mikael ja Emmi Granlund saivat toisen lapsen – some täyttyi onnitteluista www.iltalehti.fi. Viitattu 19.6.2021.
  119. ↑ Sasha Huttunen: Mikael Granlund puhuu nyt avioerostaan: ”Elämä menee joskus näin” Ilta-Sanomat. 1.7.2023. Viitattu 3.7.2023.
  120. ↑ https://www.is.fi/viihde/art-2000010544629.html
  121. ↑ Mikael Granlund The Internet Hockey Databasessa (englanniksi)
  122. ↑ Vuoden Nuori Urheilija -valinnat vuodesta 2004 lähtien urheilutoimittajat.fi. Urheilutoimittajain Liitto. Viitattu 20.4.2016.
  123. ↑ Sykähdyttävin urheiluhetki 2011 – Mikael Granlundin ilmaveivi! leijonat.fi. 16.1.2012. Suomen jääkiekkoliitto. Viitattu 27.12.2015.
  124. ↑ MG:n Ilmaveivi Vuoden sykähdyttävin urheiluhetki hifk.fi. 16.1.2012. HIFK Hockey. Viitattu 27.12.2015.
  125. ↑ He saivat kutsun Linnan juhliin – lue lista mtv.fi. 4.12.2011. MTV. Viitattu 19.2.2016.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Lasse Kukkonen
Marko Anttila 		Suomen kapteeni jääkiekon MM-kilpailuissa
2018
2024 		Seuraaja:
Marko Anttila
–
Edeltäjä:
Teemu Hartikainen 		Jarmo Wasaman muistopalkinnon voittaja
2010 		Seuraaja:
Teemu Pulkkinen
Edeltäjä:
Sami Kapanen 		Raimo Kilpiö -palkinnon voittaja
2010 		Seuraaja:
Ville Peltonen
Edeltäjä:
Janne Ojanen 		President’s Trophyn voittaja
2011 		Seuraaja:
Mikko Koivu
Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2011

4 Väänänen | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 9 Koivu (C) | 15 Ruutu (A) | 18 Lepistö | 19 Välivaara | 20 Pesonen | 21 Niskala | 24 Lajunen | 26 Immonen | 28 Salmela | 29 Nokelainen | 30 Hovinen | 31 Vehanen | 35 Lassila | 37 Pyörälä | 39 Kapanen | 40 Pihlström | 41 Puistola | 47 Lahti | 50 Aaltonen | 58 Joensuu | 64 Granlund | 71 Komarov | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2012

4 Väänänen | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 7 Mäenpää | 9 Koivu (C) | 12 Tuppurainen | 18 Joensuu | 19 Kiiskinen | 20 Pesonen | 21 Niskala | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Salmela | 30 Rämö | 31 Vehanen | 32 Lehtonen | 36 Jokinen (A) | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 39 Kapanen | 40 Pihlström | 51 Filppula | 56 Järvinen | 64 Granlund | 71 Komarov | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2013

2 Laakso | 4 Väänänen | 5 Kukkonen (C) | 6 Mäntylä | 10 Hagman (A) | 12 Anttila | 15 Hytönen | 18 Lepistö | 19 Savinainen | 20 Pesonen | 21 Melart | 23 Salminen | 27 Kontiola (A) | 28 Korpikoski | 31 Ortio | 32 Raanta | 35 Engren | 37 Haataja | 38 Hietanen | 39 Viitaluoma | 40 Koskiranta | 41 Pihlström | 46 Jalasvaara | 50 Aaltonen | 64 Granlund | Valmentaja Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2016

1 Saros | 2 Pokka | 4 Kivistö | 5 Kukkonen (A) | 6 Jaakola | 7 Lindell | 9 Koivu (C) | 19 Koskinen | 20 Aho | 24 Lajunen | 28 Salmela | 29 Laine | 32 Bäckström | 36 Jokinen (A) | 37 Pyörälä | 38 Hietanen | 40 Koskiranta | 41 Pihlström | 51 Sallinen | 55 Ohtamaa | 56 Pulkkinen | 61 Barkov | 64 Granlund | 71 Komarov | 96 Rantanen | Valmentaja Kari Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2018

2 Pokka | 4 Kivistö | 6 Honka | 7 Mikkola | 12 Anttila | 18 Mäenalanen | 19 Savinainen | 20 Aho (A) | 22 Pesonen | 24 Kapanen | 25 Jormakka | 29 Säteri | 34 Palola | 35 Husso | 37 Kilpeläinen | 41 Heiskanen | 50 Riikola | 55 Koivisto | 64 Granlund (C) | 65 Manninen | 74 Suomela | 77 Nutivaara | 81 Tolvanen | 86 Teräväinen | 96 Rantanen (A) | Valmentaja Lauri Marjamäki

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2022

2 Pokka | 3 Friman | 4 Lehtonen | 10 Armia | 12 Anttila (A) | 21 Innala | 23 Lindell | 24 Björninen | 25 Rajala | 29 Säteri | 35 Tuohimaa | 38 Hietanen | 41 Heiskanen | 42 Vatanen (A) | 45 Olkinuora | 50 Seppälä | 51 Filppula (C) | 55 Ohtamaa | 64 Granlund (A) | 65 Manninen | 70 Hartikainen | 76 Sallinen | 80 Mäenalanen | 82 Pesonen | 91 Lammikko | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon MM-kilpailut 2024

2 Rissanen | 3 Määttä (A) | 4 Lehtonen (A) | 7 Kaski | 12 Innala | 13 Puljujärvi | 15 Jääskä | 18 Saarijärvi | 19 Helenius | 21 Puistola | 24 Björninen | 25 Jormakka | 27 Kapanen | 29 Säteri | 30 Lehtinen | 33 Larmi | 38 Vittasmäki | 48 Puustinen | 50 Riikola | 57 Hyry | 62 Mattila | 64 Granlund (C) | 71 Oksanen | 80 Mäenalanen | 81 Pakarinen | Valmentaja Jukka Jalonen

Suomen joukkue – Jääkiekon maailmancup 2016

2 Jokipakka | 3 Määttä | 7 Lindell | 9 Koivu (C) | 12 Lehterä | 18 Lepistö | 19 Koskinen | 20 Aho | 22 Pokka | 27 Donskoi | 28 Korpikoski | 29 Laine | 35 Rinne | 36 Jokinen (A) | 40 Rask | 45 Vatanen | 51 Filppula (A) | 55 Ristolainen | 56 Haula | 64 Granlund | 71 Komarov | 86 Teräväinen | 91 Barkov | Valmentaja Lauri Marjamäki

Suomen joukkue – Talviolympialaiset 2014

3 Määttä | 4 Väänänen | 5 Kukkonen | 6 Salo | 8 Selänne (C) | 12 Jokinen | 15 Ruutu | 16 Barkov | 18 Lepistö | 21 Lehterä | 23 Salminen | 26 Immonen | 27 Kontiola | 28 Korpikoski | 31 Niemi | 32 Lehtonen | 36 Jokinen | 38 Hietanen | 40 Rask | 41 Pihlström | 44 Timonen (A) | 45 Vatanen | 50 Aaltonen | 64 Granlund | 71 Komarov (A) | Valmentaja Erkka Westerlund

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mikael_Granlund&oldid=22708745”