Laava

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Laava on tulivuoresta maan pinnalle tai meren pohjalle purkautunutta sulaa kivimassaa eli magmaa, joka on peräisin Maan vaipasta tai vaippaan vajoavasta maankuoresta. Sen lämpötila on magman koostumuksesta riippuen tyypillisesti 700–1 200 °C. Vaikka laavan viskositeetti voi olla 100 000 kertaa suurempi kuin veden, se voi virrata useita kymmeniä kilometrejä ennen jäähtymistään ja jähmettymistään. Jähmetyttyään laava muodostaa pintakivilajeja kemiallisen koostumuksensa mukaan.

Sana laava tulee italiasta ja on ilmeisesti johdos latinan sanasta labes, joka merkitsee vyöryä tai putoamista. Ensimmäisen kerran sanaa käytti ilmeisesti Francesco Serao kirjoittaessaan Vesuviuksen vuonna 1737 sattuneesta purkauksesta.

Pääartikkeli: Magmakivilajit

Laavat jakaantuvat kemialliselta koostumukseltaan neljään ryhmään: happamiin eli felsisiin, neutraaleihin (engl. intermediate), emäksisiin eli basalttisiin ja ultraemäksisiin eli ultrabasalttisiin. Jako on luonnollisesti sama kuin magmakivilajeilla, sillä laava on Maan pinnalle purkautunutta magmaa, ja se muodostaa jäähdyttyään magmakivilajeihin kuuluvia pintakivilajeja.

Koska happamat laavat muodostuvat pääasiassa sulavasta, vaippaan työntyvästä kuoresta, ne ovat purkautuessaan suhteellisen viileitä, noin 650–750 °C. Ne ovat myös hyvin jähmeitä. Rauhallisesti purkautuessaan tällaiset laavat muodostavat laavakumpuja. Niissä maankuoren halkeamasta hiljalleen purkautuva laava jähmettyy muodostaen kupumaisen pinnan. Kun laavaa kohoaa yhä lisää, pinta halkeilee ja laajenee. Näin syntyy ajan mittaan laakea kumpu, jonka pinta on rosoinen ja täynnä halkeamia.

Tulivuorissa happamat laavat aiheuttavat räjähdysmäisiä purkauksia. Laava on niin jähmeää, että tarvitaan valtava paine ennen kuin purkaus tapahtuu. Kun paine lopulta vapautuu, tapahtuu valtava räjähdys, joka sinkoaa ilmaan niin jähmeää laavaa kuin aiemmin jähmettynyttä kiviainesta sekä tuhkaa. Tällaiset purkaukset aiheuttavat myös pyroklastisia pilviä. Kuuluisin tällainen purkaus on ehkä Krakataun purkaus vuonna 1883. Happamasta laavasta koostuvat tulivuoret ovat laavan sitkeyden takia hyvin jyrkkärinteisiä, elleivät ole räjähtäneet jo purkautuessaan.

Neutraalit laavat muodostuvat vaipan yläosan ja siihen vajoavan maankuoren sekoittuessa. Siten ne ovat yleensä happamia kuumempia, noin 750–950 °C. Ne ovat myös juoksevampia kuin happamat laavat eivätkä siten aiheuta yleensä yhtä räjähdysmäisiä purkauksia. Laava on kuitenkin niin sitkeää, että tulivuoret ovat jyrkkärinteisiä. Niiden rinteet ovat myös hyvin kivisiä. Laava on sen verran jäykkää, että purkauksessa ilmaan lentää laavaroiskeita ja räjähtävämmissä purkauksissa myös kiveä, joka putoaa vuoren rinteille.

Emäksiset laavat koostuvat suoraan vaipasta tulevasta materiaalista. Siksi ne ovat juoksevia, ja niiden lämpötila on yli 950 °C. Ne muodostavat laakeita tulivuoria. Emäksinen laava muodostaa juoksevuutensa takia pitkiä laavavirtoja. Kuumimmat (yli 1 100 °C) ja juoksevimmat emäksiset laavat muodostavat sileäpintaista Pahoehoe-laavaa (lausutaan pa-hoi-hoi). Sen pintakerros jähmettyy ja poimuttuu sisuksen yhä liikkuessa. Jähmeämmät emäksisistä laavoista muodostavat 'A'ā-laavaa (lausutaan aa-aa). Sen pintakerros murtuu sisuksen liikkuessa, jolloin syntyy rakeista ja vaikeakulkuista pintaa. Nimet 'A'ā ja Pahoehoe tulevat havaijin kielestä.

Purkautuessaan merenpohjaan emäksinen laava muodostaa tyynylaavaa. Siinä purkautuvan laavan pinta jähmettyy nopeasti. Kun laavaa purkautuu lisää, kuori halkeaa ja purkautuva laava muodostaa uuden kuplan entisen kylkeen.

• Chris Pellan (editor): Earthscope. Salamander Books Ltd., 1985. ISBN 0-86101-144-9
• Andrew Robinson: Earthshock. Thames&Hudson Ltd., 2002. ISBN 0-500-28304-4

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laava.