Lothian

Lothian (gaeliksi Lodainn, muinaisgaeliksi Labhdaidh) on historiallinen alue Skotlannissa, Firth of Forthin ja Lammermuir Hillsin välissä. Nykyään se on jaettu Länsi-Lothianin, Edinburghin, Midlothianin ja Itä-Lothianin hallinto­alueisiin.

Lothianin suurin kaupunki on Skotlannin pääkaupunki Edinburgh. Muita merkittäviä kaupunkeja ovat Livingston, Bathgate, Linlithgow, South Queensferry, Haddington, Tranent, North Berwick, Musselburgh, Dalkeith, Bonnyrigg ja Dunbar.

Historiallisesti Lothianiin on aikoinaan luettu kuuluvaksi myös sen ja Englannin välissä sijaitseva Scottish Bordersin alue. Lothian oli 600-luvulta lähtien osa anglilaista Berniciaa, joka myöhemmin jonkin aikaa muodosti Northumbrian pohjoisosan, mutta anglien ote Lothianista heikkeni nopeasti heidän hävittyä Dun Nechtainin taistelun piktejä vastaan. Lothianin ja muun Northumbrian väliset erot kuvastuvat siinäkin, että alue säilytti alku­peräisen kelttiläisen nimensä, jota englanti­laisetkin kronikoitsijat käyttävät. Vuonna 1018 Lothian liitettiin Skotlannin kuningas­kuntaan.^[1]

Lothianin nimi johtuu todennäköisesti kelttiläisestä nimestä *Luguduniana (nykykymriksi Lleuddiniawn), joka merkitsee ’Lugh-jumalan linnoituksen maata’. Nimi esiintyy ensimmäisen kerran varhaisessa kymrin­kielisessä kirjallisuudessa, kuten runossa Y Gododdin.^[2] Suositun legendan mukaan nimi johtuisi kuningas Lothista, joka mainitaan Lothianin kuninkaana Arthurin tarinoissa.

Anglit levittäytyivät varhain Lothianiin, josta tuli osa nykyisen Northumberlandin pohjois­osiin saakka ulottuvaa Bernician kuningas­kuntaa. Monet paikannimet Lothianissa ja Scottish Bordersin alueella osoittavat, että englannin kieli vakiintui seudulle jo 500-luvulta lähtien. Bernicia yhdistyi myöhemmin Deiran kanssa Northumbrian kuningas­kunnaksi. Lothianin historia tältä aika­kaudelta tunnetaan kuitenkin huonosti.

Sen jälkeen kun viikingit asettuivat nykyiseen Yorkshireen, Northumbria jakautui käytännössä kahtia. On epävarmaa, missä määrin viikinkien vaikutusvalta ulottui Tees-joen pohjois­puolelle. Bernicia pysyi erillisenä alueena, jolla toisinaan mainitaan olleen kuningas, toisinaan kreivi. Bernician erotti muista saman­aikaisista englanti­laisista alueista yhteys muihin nykyisen Skotlannin alueella sijainneisiin kristittyihin kuningas­kuntiin, eikä sillä juuri ollut yhteyksiä eteläisempiin, viikinkien hallinnassa olleisiin alueisiin.

Skotlannin kuninkaan Kenneth II:n vaatimuksesta Englannin kuningas Edgar tunnusti vuonna 975 Skotlannin oikeuden Lothianiin. Lopullisesti alue tuli kuitenkin osaksi Skotlantia vasta, kun kuningas Malcolm II valloitti sen Carhamin taistelussa vuonna 1018. Suunnilleen nykyiselleen Englannin ja Skotlannin raja vahvistettiin vuonna 1092.^[3]

Vilhelm Valloittaja miehitti Lothianin ja ylitti Forthjoen^[4], mutta ei liittänyt sitä takaisin Englantiin. Näihin aikoihin Lothian mainitaan Anglo­saksien kronikassa nimellä Loðen tai Loþen. Vielä vuonna 1091 Anglosaksisessa kronikassa mainitaan Skotlannin kuningas Malcolm III:n ”poistuneen armeijoineen Skot­lannista Lothianiin”, ja kuningas David I:n aikana Lothianin asukkaita sanottiin hänen ”englantilaisiksi” alamaisikseen.

Huntingdonin Henry mainitsee Tweedjoen olleen Lothianin eteläisenä rajana kertoessaan eräästä kokouksesta tämän joen varrella Roxburghissa.

Nimi Laudonia esiintyy piispa Leslien Skotlannin kartassa vuodelta 1578, ja John Bleaun kartassa vuodelta 1654 nimi esiintyy muodossa Louthiana.^[5]

Skotlannin paikallis­hallinto­laki vuodelta 1973 lakkautti Skot­lannin kreivi­kunnat hallinnollisina yksikköinä ja perusti niiden tilalle seudut ja piiri­kunnat. Lothianin seutu­hallitus (engl. Lothian Regional Council) aloitti toimintansa toukokuussa 1975. Sen alue jaettiin neljään piiri­kuntaan: Itä-, Keski- ja Länsi-Lothianiin sekä Edinburghin kaupunki­piiri­kuntaan. Itä-Lothianin rajat olivat suunnilleen samat kuin aikaisemman samannimisen kreivikunnan, mutta Länsi-Lothianin ja Mid­lothianin alueista suuri osa liitettiin Edinburghin kaupunkipiirikuntaan. Muun muassa Queensferryn ja Currien kaupungit, jotka olivat aikaisemmin kuuluneet Mid­lothianiin ja Länsi-Lothianiin, liitettiin nyt hallinnollisesti Edinburghiin, vaikka sijaitsivatkin maan­tieteellisesti erillään pääkaupungista.

Seutuhallituksen vastuulla olivat koulutus, sosiaalitoimi, vesi- ja jätevesi­huolto ja liikenne, mukaan luettuna Edinburghin sisäinen linja-auto­liikenne. Seutuhallitus järjesti myös luento­sarjan, joka tunnetaan nimellä Lothian Lectures. Myös Mihail Gorbatšov piti sen yhteydessä luentoja.

Kaksitasoinen paikallis­hallinto poistettiin Skot­lannin vuoden 1994 paikallis­hallinto­lailla, jolloin myös Lothianin seutu­hallitus lakkautettiin, ja sen tilalle tuli yksi­tasoinen paikallis­hallinto. Seudun nykyiset hallinto­alueet (engl. Council Area) vastaavat Lothianin aikaisempia piiri­kuntia. Lothianin seutu­hallituksen viimeinen puheen­johtaja oli Eric Milligan, joka myöhemmin toimi Edinburghin pormestarina (Lord Provost).

Roomalais­ajan jälkeen Lothianissa oli valta­kielenä britannisiin kieliin kuulunut kumbri, joka oli läheistä sukua kymrille. Walesilaiset ovat perinteisesti pitäneet Lothiania osasta "Vanhaa Pohjoista" (Hen Ogledd). Kumbrin kielestä on jäljellä joukko paikannimiä kuten Lothian, Tranent, Linlithgow ja Penicuik.^[6]

Vaikka Lothian on yksi niistä harvoista Skotlannin alueista, joilla gaeli ei ole koskaan ollut valta­kielenä, alueella on myös paikannimiä, joiden on katsottu viittaavan siihen, että joukko gaelin­kielisiä aatelisia on asunut alueella noin 150–200 vuoden ajan ja omistanut siellä maata. Tällaisia paikannimiä ovat esimerkiksi Dalry, Currie, Balerno ja Cockenzie.^[6][7][8]

Vähitellen monet syyt johtivat siihen, että Northumbriassa puhuttu keski­englannin murre, josta käytetään nimitystä "Inglis", syrjäytti gaelin ja kumbrin kielet kaikkialla Skotlannin alamailla, myös Lothianissa, ja sitä alettiin nimittää skotin kieleksi. Aikaisemmin skotin kieleksi oli kuitenkin sanottu gaelia, josta englannin puhujat myöhemmin käyttivät nimitystä "Erse", joka tarkoitti irlantilaista ja jota nykyään pidetään halventavana. Lothianin nykyisiä murteita pidetään toisinaan osana keskiskottia.

• Herman Mollin Lothianin kartta noin vuodelta 1745
• Linja-autoliikenne Lothianissa

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Lothian