Hesiodos

Hesiodos
Ἡσίοδος
	; Veistos, jonka alkujaan luultiin esittävän Senecaa, mutta joka todennäköisemmin onkin roomalainen kopio Hesiodoksen rintakuvasta, British Museum.
Henkilötiedot
Syntynyt	n. 700-luku eaa.
Kuollut	n. 700-luku eaa.
Ammatti	runoilija, runonlaulaja
Kirjailija
Tuotannon kieli	muinaiskreikka (eeppinen)
Aikakausi	antiikki
Kirjallinen suuntaus	eeppinen runous
Pääteokset	Jumalten synty, Työt ja päivät
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OK

Hesiodos (m.kreik. Ἡσίοδος, Hēsiodos, lat. Hesiodus; n. 700 eaa.) oli muinaiskreikkalainen runonlaulaja ja eeppinen runoilija. Häntä pidetään Euroopan vanhimpana historiallisena henkilönä tunnettuna kirjailijana. Hän oli didaktisen suunnan pääedustaja.

Hesiodokselta on säilynyt teokset Jumalten synty (Theogonia) ja Työt ja päivät (Erga kai hemerai). Ensin mainittu on maailman ja jumalten synnystä kertova runoelma, joka on samalla kreikkalaisen mytologian vanhin lähde; toinen puolestaan on maanviljelysopas, jossa Hesiodos kertoo myös ajan yhteiskunnallisista oloista. Lisäksi on säilynyt Hesiodoksen nimiin laitettuja teoksia tai niiden osia. Näihin kuuluvat kokonaisena säilynyt Herakleen kilpi (Aspis Hērakleous), sekä osia teoksesta Naisten luettelo (Gynaikon katalogos). Hesiodoksen teokset ovat merkittäviä lähteitä liittyen kreikkalaiseen mytologiaan sekä arkaaisen ajan maanviljelykseen, ajanlaskuun ja tähtitieteeseen.

Elämä

Hesiodoksen ajoitus on epävarma, mutta hänen katsotaan yleensä eläneen 700-luvun eaa. jälkimmäisellä puoliskolla. Viimeistään Herodotoksen^[1] ajoista lähtien Hesiodos ja Homeros luettiin varhaisimmiksi kreikkalaisiksi runoilijoiksi joiden teoksia on säilynyt, ja heitä käsitellään usein yhdessä. Ei ole varmuutta, kumpi heistä eli aiemmin. Aristarkhos Samothrakelainen esitti ensimmäisenä Homeroksen olleen varhaisempi, ja näkemys hyväksyttiin myöhäisantiikin aikana yleisesti.^[2]

Päinvastoin kuin Homeroksesta, Hesiodoksen elämästä tiedetään yksityiskohtia. Työt ja päivät sisältää mainintoja hänen elämästään kolmessa kohdassa; Jumalten synnystä on voitu päätellä lisää. Hesiodoksen isä oli kotoisin Aioliin Kymestä, joka sijaitsee Joonian ja Troaksen välissä luoteisessa Anatoliassa, mutta hän oli ylittänyt meren asettuakseen Boiotiaan Askra-nimiseen kylään, joka sijaitsi lähellä Thespiaita.^[3] Isän jättämä perintö, pieni maa-alue Helikon-vuoren juurella, johti kahteen oikeudenkäyntiin Hesiodoksen ja hänen Perses-nimisen veljensä välillä. Perses voitti kummankin oikeudenkäynnin samojen tuomareiden päätöksellä.

Jotkut tutkijat ovat nähneet veljen kirjallisena luomuksena, vastakohtana, johon Hesiodos saattoi suunnata moraaliset opetuksensa. Hugh G. Evelyn-White on Hesiodoksen teosten englanninnoksessaan kuitenkin esittänyt useita argumentteja tätä teoriaa vastaan.^[4] Gregory Nagy sen sijaan on nähnyt sekä nimet Hēsiodos (”hän joka päästää äänen”; sanoista ἵημι, hiēmi + αὐδή, audē) että Persēs (”tuhoaja”; sanasta πέρθω, perthō) keksittyinä runollisten henkilöhahmojen niminä.^[5]

Muusat elivät perinteen mukaan Helikonilla, ja Jumalten synnyssä Hesiodos antaa heille kunnian runoutensa inspiroimisesta eräänä päivänä, kun hän oli paimentamassa lampaita.^[6] Töissä ja päivissä hän mainitsee Khalkiksessa pidetyn runokilpailun, jolloin hän sai erään Amfidamaan pojilta kolmijalan.^[7] Plutarkhos piti ensimmäisenä tätä kohtaa myöhempänä lisäyksenä teokseen, koska hän tunnisti Amfidamaan erääksi Khalkiksen ja Eretrian välillä noin vuonna 705 eaa. käydyn Lelantoksen sodan sankariksi. Plutarkhos piti tätä ajankohtaa liian myöhäisenä Homeroksen aikalaiselle, mutta nykyään tutkijat hyväksyvät ajoituksen mahdolliseksi. Maininta tällaisesta kilpailusta sekä viittaus Troijan sotaan sai myöhemmät runoilijat kertomaan kilpailusta Hesiodoksen ja Homeroksen välillä. 300-luvulla eaa. elänyt Alkidamas saattoi heidät yhteen teoksessaan Mouseion, ja kilpailua käsiteltiin myöhemmin kirjoituksessa Homeroksen ja Hesiodoksen kilpa.

Hesiodoksen haudasta on olemassa kaksi erilaista perinnettä. Toisen, viimeistään Thukydideen aikaisen perinteen, mainitsevat Plutarkhos, Suda sekä Johannes Tzetzes. Sen mukaan Delfoin oraakkeli varoitti Hesiodosta siitä, että tämä kuolisi Nemeassa, ja siksi tämä pakeni Lokrikseen, jossa hänet surmattiin paikallisessa Nemean Zeuksen temppelissä, ja haudattiin kaupunkiin. Kertomus toistaa ironisen ajatuksen oraakkelista, joka ennusti sittenkin oikein.

Toinen perinne mainitaan ensimmäisen kerran eräässä Khersios Orkhomenoslaisen 600-luvulla eaa. kirjoittamassa epigrammissa. Sen mukaan Hesiodos on haudattu Boiotian Orkhomenokseen. Aristoteleen nimiin laitetun Orkhomenoksen valtiomuodon mukaan thespiailaisten hävittäessä Askran paikalliset hakivat turvaa Orkhomenoksesta, ja kokosivat oraakkelin neuvosta Hesiodoksen tuhkat ja siirsivät ne kaupungin agoralle sen tarunomaisen perustajan Minyaksen haudan viereen. Lopulta orkhomenoslaiset pitivät myös Hesiodosta kaupunkinsa ainakin henkisenä perustajana. Myöhemmät kirjailijat pyrkivät yhdistämään nämä kaksi kertomusta Hesiodoksen haudasta.

Hesiodoksesta kertovien legendojen kannalta merkittävimpiä antiikin ajan lähteitä ovat mainittu kirjoitus Homeroksen ja Hesiodoksen kilpa; Johannes Tzetzeksen kirjoittama elämäkerta; Hesiodoksesta kertova artikkeli Sudassa^[8]; Pausaniaan tekemät huomautukset^[9]; sekä Plutarkhoksen tekemä maininta hänen teoksessaan Moralia^[10].

Herculaneumista löydettiin tunnettu pronssinen roomalainen rintakuva, joka oli peräisin ensimmäisen vuosisadan eaa. lopulta. Sen katsottiin pitkään esittävän Senecaa. Tämä todettiin kuitenkin vääräksi vuonna 1813, kun löydettiin Senecan nimellä varustettu hyvin toisenlaiset piirteet omaava kuva. Gisela Richter esitti ensimmäisenä vuonna 1965, että rintakuvan on tarkoitettu esittävän Hesiodosta.^[11] Nykyisin suurin osa tutkijoista jakaa näkemyksen.^[12]

Teokset

Hesiodos ja muusa. Gustave Moreaun maalaus.

*Hesiodi Ascraei quaecumque exstant*, 1701.

Hesiodoksen nimiin laitetuista teoksista kolme on säilynyt kokonaisuudessaan, ja monia muita katkelmallisina. Hesiodos ei kuitenkaan kirjoittanut itse kaikkia hänen nimiinsä laitettuja teoksia. Niihinkin teoksiin, joita pidetään hänen kirjoittaminaan, on tehty myöhemmin lisäyksiä, ja tämä havaittiin jo antiikin aikana.

Hesiodoksen teokset, erityisesti Työt ja päivät, on kirjoitettu pienviljelijän näkökulmasta, siinä missä Homeroksen näkökulma on yläluokkainen. Tästä huolimatta teosten etiikassa, oikeudenmukaisuuskäsityksissä ja muussa sisällössä on paljon yhtäläisyyksiä.

Pääteokset

Jumalten synty (Theogonia) on runoelma, joka käsittelee kaikkeuden alkuperää (kosmogonia) sekä, nimensä mukaisesti, jumalten syntyä (teogonia). Hesiodos aloittaa esityksensä Khaoksesta, Gaiasta ja Eroksesta, ja kuvaa ennen kaikkea jumalten välisiä sukulaisuussuhteita. Runoelma vaikuttaa yhdistelevän aineksia useista erilaisista kertomuksista. Hesiodoksen esittämästä vanhojen kertomusten versiosta tuli kuitenkin kreikkalaisten parissa yleisesti hyväksytty ja heitä yhdistänyt tekijä.

Hesiodoksen kuvaamalla luomistarulla on usein nähty olevan yhteyksiä itämaisiin taruihin, kuten heettiläiseen Kumarbin lauluun ja babylonialaiseen Enūma Elikseen. Vaikutteet olisivat siirtyneet kreikkalaiseen maailmaan 1000- ja 900-luvuilla eaa. kreikkalaisissa kauppasiirtokunnissa, kuten Syyrian Al Minassa.

Työt ja päivät (Erga kai hemerai) on runoelma, joka käsittelee ennen kaikkea kahta yleistä totuutta: työ on ihmisen elämän väistämätön osa, mutta se, joka on valmis tekemään työtä, tulee kyllä toimeen. Teos kuvaa nimensä mukaisesti paitsi arkiaskareita myös kullekin toimelle soveliaita päiviä ja vuodenaikoja.

Muut teokset

Hesiodoksen nimiin on aiemmin laitettu lyhyt runo nimeltä Herakleen kilpi (Aspis Hērakleous). Se ei kuitenkaan ole Hesiodoksen kirjoittama. Runo vaikuttaa saavan esimerkkinsä Homeroksen Akhilleuksen kilvestä antamasta kuvauksesta. Herakleen kilpi on säilynyt nykyaikaan kokonaisuudessaan.

Antiikin aikana Hesiodoksen nimiin laitettiin myös pitkähkö runoelma, joka tunnetaan nimellä Naisten luettelo (Gynaikon katalogos), sekä nimellä Ehoiai, koska sen osat alkavat kreikan sanoilla ē hoiē, ”tai kuten hän joka...”. Se oli mytologinen luettelo niistä kuolevaisista naisista, jotka olivat saaneet jälkeläisiä jumalten kanssa, sekä näiden liittojen seurauksena syntyneistä jälkeläisistä. Runoelma on säilynyt katkelmallisena.

Muita Hesiodoksen nimiin laitettuja runoja, joista myös on säilynyt vain katkelmia, ovat:

Aigimios
Astrike
Khironis Hypothekai
Idaei Daktyli
Keyksin häät
Melampodia
Ornithomantia
Suuret työt (luultavasti laajennettu Työt ja päivät)
Suuri ehoiai (luultavasti laajennettu Naisten luettelo)

Tutkijat pitävät näitä myöhempinä esimerkkejä siitä traditiosta, johon Hesiodoskin kuului, vaikka ne eivät olekaan Hesiodoksen kirjoittamia.

Dimitrios Khalkokondylis toimitti ensimmäisen painetun laitoksen Töistä ja päivistä mahdollisesti Milanossa noin vuonna 1493. Aldus Manutius puolestaan julkaisi Hesiodoksen kootut teokset (Venetsia, 1495).

Lähteet

Allen, T. W. & Rambaut, Arthur A.: The Date of Hesiod. The Journal of Hellenic Studies, 1915, 35. vsk, s. 85-99.
Lamberton, Robert: Hesiod. New Haven: Yale University Press, 1988. ISBN 0300040687
Murray, Gilbert: A History of Ancient Greek Literature, s. 53-. New York: D. Appleton and Company, 1897.
Peabody, Berkley: The Winged Word: A Study in the Technique of Ancient Greek Oral Composition as Seen Principally Through Hesiod's Works and Days. State University of New York Press, 1975. ISBN 0873950593
Pucci, Pietro: Hesiod and the Language of Poetry. Baltimore & London: Johns Hopkins University Press, 1977. ISBN 0801817870

Viitteet

↑ Herodotos: Historiateos II.53.
↑ West, M. L.: "Hesiod". Teoksessa Oxford Classical Dictionary, second edition (Oxford: University Press, 1970), p. 510.
↑ Hesiodos: Työt ja päivät I.640.
↑ Evelyn-White, Hugh G.: Hesiod, The Homeric Hymns and Homerica, s. xivf. (Volume 57, Loeb Classical Library) Cambridge: Harvard Press, 1964.
↑ Nagy, Gregory: Greek Mythology and Poetics, s. 36-82. Cornell, 1990.
↑ Hesiodos: Jumalten synty 22-35.
↑ Hesiodos: Työt ja päivät 654-662.
↑ Hesiodos Suda On Line: Byzantine Lexicography. The Stoa Consortium. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)
↑ Pausanias: IX, 31.3–6, 38.3–4.
↑ Plutarkhos: Moralia 162b.
↑ Richter, Gisela: The Portraits of the Greeks, s. I, 58ff. London: Phaidon, 1965.
↑ Muun muassa: Prinz, Wolfram: The Four Philosophers by Rubens and the Pseudo-Seneca in Seventeenth-Century Painting. The Art Bulletin, September 1973, 55. vsk, nro 3, s. 410-428. ; Robertson, Martin: Review of G. Richter, The Portraits of the Greeks. The Burlington Magazine, March 1966, 108. vsk, nro 756, s. 148-150.

Kirjallisuutta

Suomennokset

Hesiodos: Jumalten synty. ((Theogonia.) Suomentanut Päivi Myllykoski. Liitteenä juliste jumalten sukupuusta. Olympos-sarja) Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2411-8
Hesiodos: Työt ja päivät. ((Erga kai hemerai.) Suomentanut ja selitysosuudella varustanut Paavo Castrén. Olympos-sarja) Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-2746-X
Hesiodos: Katkelma runoelmasta Työt ja päivät. (Suomeksi tulkinnut Mika Saranpää) Niin & näin, 1995, nro 2, s. takakansi. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

Hesiodoksen teoksia Gutenberg-projektissa
Hesiodos-fragmentteja Oxyrhynchus Online. The Imaging Papyri Project, University of Oxford. (englanniksi) (muinaiskreikaksi)
Vapaasti ladattavia Hesiodoksen e-kirjoja Projekti Lönnrotilta

Käännös suomeksi

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Hesiod

[1] Herodotos: Historiateos II.53.

[2] West, M. L.: "Hesiod". Teoksessa Oxford Classical Dictionary, second edition (Oxford: University Press, 1970), p. 510.

[3] Hesiodos: Työt ja päivät I.640.

[4] Evelyn-White, Hugh G.: Hesiod, The Homeric Hymns and Homerica, s. xivf. (Volume 57, Loeb Classical Library) Cambridge: Harvard Press, 1964.

[5] Nagy, Gregory: Greek Mythology and Poetics, s. 36-82. Cornell, 1990.

[6] Hesiodos: Jumalten synty 22-35.

[7] Hesiodos: Työt ja päivät 654-662.

[8] Hesiodos Suda On Line: Byzantine Lexicography. The Stoa Consortium. (muinaiskreikaksi) (englanniksi)

[9] Pausanias: IX, 31.3–6, 38.3–4.

[10] Plutarkhos: Moralia 162b.

[11] Richter, Gisela: The Portraits of the Greeks, s. I, 58ff. London: Phaidon, 1965.

[12] Muun muassa: Prinz, Wolfram: The Four Philosophers by Rubens and the Pseudo-Seneca in Seventeenth-Century Painting. The Art Bulletin, September 1973, 55. vsk, nro 3, s. 410-428. ; Robertson, Martin: Review of G. Richter, The Portraits of the Greeks. The Burlington Magazine, March 1966, 108. vsk, nro 756, s. 148-150.

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

Hesiodos

Sisällys

Elämä