Ferdinand I (Itävalta)
| Ferdinand I | |
|---|---|
 | |
| Itävallan keisari | |
| Valtakausi |
2. maaliskuuta 1835 – 2. joulukuuta 1848 |
| Edeltäjä | Frans I |
| Seuraaja | Frans Joosef I |
| Syntynyt |
19. huhtikuuta 1793 Wien, Itävallan arkkiherttuakunta |
| Kuollut |
29. kesäkuuta 1875 (82 vuotta) Praha, Itävalta-Unkari (nyk. Tšekki) |
| Puoliso | Savoijin Maria Anna |
| Koko nimi | Ferdinand Karl Leopold Joseph Franz |
| Suku | Habsburg-Lothringen |
| Isä | Frans I |
| Äiti | Maria Teresa |
| Uskonto | roomalaiskatolilaisuus |
Ferdinand I Hyväntahtoinen (saks. Ferdinand der Gütige, tšek. Ferdinand Dobrotivý, puol. Ferdynand Dobrotliwy; 19. huhtikuuta 1793, Wien, Itävallan arkkiherttuakunta – 29. kesäkuuta 1875, Praha, Itävalta-Unkari) oli Itävallan keisari sekä Unkarin, Böömin ja Lombardia-Venetsian kuningas vuosina 1835–1848. Vallankumouksen puhjettua hän joutui joulukuussa 1848 luopumaan kruunusta veljenpoikansa Frans Joosefin hyväksi.[1]
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ferdinand oli keisari Frans I:n ja Napolin ja Sisilian prinsessa Maria Teresan vanhin poika. Hän tuli keisariksi isänsä jälkeen vuonna 1835. Hänet kruunattiin viimeisenä Habsburgina Böömin kuninkaaksi vuonna 1836 ja Lombardia-Venetsian kuninkaaksi vuonna 1838. Vaikka Ferdinand oli henkisesti kehitysvammainen ja sairasti epilepsiaa, hänet asetettiin silti valtaistuimelle laillisen perimyksen säilyttämiseksi.[1] Myös Ferdinandin nuorin sisar Maria Anna oli henkisesti kehitysvammainen.
Ferdinandia ei julistettu kykenemättömäksi hallitsemaan valtakuntaa, mutta todellista valtaa käytti ministeri Klemens von Metternichin ja Habsburg-suvun muiden edustajien muodostama ”salainen valtiokonferenssi” (saks. Geheime Staatskonferenz) eli tosiasiallinen sijaishallitus.[1] Ferdinand sai jopa 20 epileptistä kohtausta päivässä, mikä rajoitti vakavasti hänen kykyään hallita tehokkaasti.
Ferdinand piti täysin ymmärrettävää päiväkirjaa, pystyi keskustelemaan ja hänellä oli terävä huumorintaju.
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ferdinand naitettiin vuonna 1831 Sardinian prinsessa Maria Annalle (1803–1884), joskaan liitto ei ehkä täyttänyt avioliiton tunnusmerkkejä, vaan vaimo oli ennemminkin Ferdinandin hoitaja. He eivät saaneet lapsia.[2]
Vallankumous 1848
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuoden 1848 vallankumous ei syttynyt niinkään Ferdinandia kuin hänen vanhoillisia neuvonantajiaan vastaan. Kertoman mukaan Ferdinand kysyi Klemens von Metternichiltä, miksi ihmiset meluavat kadulla, johon valtiokansleri vastasi ”Heillä on siellä vallankumous, Teidän Majesteettinne”. Ferdinand kysyi tämän jälkeen: ”Niin, mutta saavatko he tehdä niin?”[3]
Von Metternich pakeni maasta ja Ferdinand luopui kruunusta veljenpoikansa Frans Joosef I:n hyväksi 2. joulukuuta 1848.[1] Ferdinand asui sen jälkeen Prahan linnassa, jossa hän kuoli 82-vuotiaana vuonna 1875. Hänet on haudattu Wienin Kapusiinikirkkoon, Habsburg-suvun Keisarilliseen kryptaan.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Ferdinand I Encyclopedia Britannica. Viitattu 28.8.2013.
- ↑ Ferdinand: A malfunction in the House of Habsburg Habsburger.net. Viitattu 28.8.2013.
- ↑ The Emperor who was incapable of governing: Ferdinand I Die Welt der Habsburger. Viitattu 19.9.2023. (englanniksi)
- ↑ Ferdinand V the Good Kralovska Cesta. Arkistoitu 7.2.2015. Viitattu 28.8.2013.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferdinand I (Itävalta) Wikimedia Commonsissa
 |
Edeltäjä: Frans I |
Itävallan keisari 1835–1848 |
Seuraaja: Frans Joosef I |
