Eerik XIII Pommerilainen
Eerik XIII Pommerilainen | |
---|---|
Norjan kuningas | |
Valtakausi | 8. syyskuuta 1389 – 1. kesäkuuta 1442 |
Kruunajaiset | 1392 |
Edeltäjä | Margareeta |
Seuraaja | Kristofer Baijerilainen |
Tanskan kuningas | |
Valtakausi | 24. tammikuuta 1396 – 23. kesäkuuta 1439 |
Kruunajaiset | 17. kesäkuuta 1397 |
Edeltäjä | Margareeta |
Seuraaja | Kristofer Baijerilainen |
Ruotsin kuningas | |
Valtakausi | 24. tammikuuta 1396 – 23. kesäkuuta 1439 |
Edeltäjä | Margareeta |
Seuraaja | Kaarle VIII Knuutinpoika Bonde (valtionhoitaja) |
Syntynyt |
noin 1382 Rügenwalde, Pommeri |
Kuollut |
1459 Rügenwalde, Pommeri |
Puoliso | Filippa |
Suku |
Pommeri Estridsen |
Isä | Vratislav VII |
Äiti | Maria |
Uskonto | roomalaiskatolinen |
Eerik Pommerilainen (noin 1382 Rügenwalde, Pommeri – 1459 Rügenwalde) oli Norjan kuningas 1389–1442, Tanskan ja Ruotsin kuningas 1396–1439 sekä Kalmarin unionin kuningas 1397–1439.
Eerik Pommerilainen oli samanaikaisesti
- Tanskassa Eerik VII
- Norjassa Eirik III
- Ruotsissa Erik XIII
- Pommerissa (oik. Pommern-Stolpissa) Erich I
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eerik Pommerilainen oli Pommerin Vratislavin ja Mecklenburgin Marian poika, ja kuningatar Margareetan sisaren tyttärenpoika, jonka Margareeta adoptoi sen jälkeen kun hänen oma poikansa Olavi oli kuollut, tavoitteenaan nostaa tämä yhteispohjoismaisen unionin kuninkaaksi.
Margareeta voitti vuonna 1389 Albrekt Mecklenburgilaisen ja nousi Ruotsinkin kuningattareksi, jolloin hänellä oli kaikkien Pohjoismaiden kruunut. Eerikistä oli tullut perimyksen kautta Norjan kuningas jo seitsemänvuotiaana 1389 ja vuonna 1396 hänet valittiin Tanskan kuninkaaksi ja myöhemmin samana vuonna Ruotsin kuninkaaksi (nimellä Eerik XIII). Seuraavana vuonna hänet kruunattiin Kalmarin linnassa Pohjoismaiden yhteiseksi kuninkaaksi. Siellä Margareeta esitti ajatuksensa Kalmarin unionista ja sen aikana kirjoitettiin niin sanottu unionikirje, jossa kuvailtiin unionin hallintoa ja määrättiin yhteispohjoismainen kuninkuus periytyväksi Eerikin pojan kautta. Jos kuninkaalla ei olisi poikaa, kuninkuus valittaisiin yhteispohjoismaisesti vaaleilla.
Kuningatar Margareeta hallitsi käytännössä pitkään Kalmarin unionia Eerikin jo ollessa kuninkaana tavoitteenaan kuninkaanvallan ja unionin lujitus. Margareetan kuoleman jälkeen Eerik jatkoi samalla linjalla. Hän siirsi entistä paikallisen tason päätäntävaltaa omille luottomiehilleen Tanskaan, jossa hän pääasiassa oleskeli, ja linnanherroiksi ympäri unionia hän nimitti omia tanskalaisia ja saksalaisia suosikkejaan. Ruotsin valtaneuvoston valtaa hän pyrki rajoittamaan. Uusia veroja säädettiin ja maatiloja otettiin kruunulle. Käytännössä valta unionissa keskittyi Tanskaan.
Eerik joutui konfliktiin Hansaliiton kanssa, kun hän asetti Juutinrauman tullin.[1] Hansaliitto ei katsonut hyvällä Eerikin pyrkimyksiä Itämeren hallintaan, vaan julisti vuonna 1426 kauppasaarron auttaakseen Holsteinin kreivejä, joilta Eerik pyrki saamaan Etelä-Jyllannin. Tämä vahingoitti etenkin Ruotsia, joka oli ollut vilkkaissa kauppasuhteissa Lyypekin kanssa. Tämä herätti yhdessä muutenkin kaukaiseksi koetun Etelä-Jyllannin sotien kanssa katkeruutta Ruotsissa kaikissa kansankerroksissa.
Vuonna 1434 Ruotsissa puhkesi Engelbrektin kapina, johon Ruotsin valtaneuvosto liittyi ja joka johti Eerikin ja ruotsalaisten välillä pitkällisiin välienselvittelyihin, joita ei saatu soviteltua. Vuonna 1439 Eerik erotettiin lopulta kaikkien Pohjoismaiden kuninkuudesta. Hän linnoittautui Gotlantiin, josta käsin hän häiritsi meriliikennettä merirosvouksella, kunnes sopi kuningas Kristianin kanssa saaren luovuttamisesta. Hän palasi Pommeriin, jossa kuoli 1459.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Ruusuvuori, Juha: Itämeren merirosvot – piraattitarinoita pohjoisesta. Helsinki: Teos, 2004 (2. p.). ISBN 951-851-005-9
- Enemark, Poul: Kalmarin unionista Tukholman verilöylyyn – Pohjoismainen unioniaika 1397–1521. Helsinki: SKS, 1986. ISBN 951-717-365-2
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Laaksonen, Hannu: ”Myöhäiskeskiaika ja renessanssi”, Maailmahistorian pikkujättiläinen, s. 327. WSOY, 1988. ISBN 951-0-15101-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eerik XIII Pommerilainen Wikimedia Commonsissa
- Suvanto, Seppo: Eerik Pommerilainen (1381–1459) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.6.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Edeltäjä: Margareeta |
Norjan kuningas 1389–1442 |
Seuraaja: Kristofer Baijerilainen |
Edeltäjä: Margareeta |
Tanskan kuningas 1396–1439 |
Seuraaja: Kristofer Baijerilainen |
Edeltäjä: Margareeta |
Ruotsin kuningas 1396–1439 |
Seuraaja: Kaarle Knuutinpoika valtionhoitaja |