Chris Evert

Chris Evert
Henkilötiedot
Syntynyt	21. joulukuuta 1954 (ikä 69) Fort Lauderdale, Florida
Kansalaisuus	Yhdysvallat
Tennispelaaja
Pituus	168 cm
Paino	56 kg
Kätisyys	oikea
Ammattilaisena	1972―1989
Palkintorahat	8 896 195 USD
Kaksinpeli
Paras sijoitus	1. (3. marraskuuta 1975)
Turnausvoittoja	157
Voitot/tappiot	1309/146
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet	voitto 1982, 1984
Ranskan avoimet	voitto 1974, 1975, 1979, 1980, 1983, 1985, 1986
Wimbledon	voitto 1974, 1976, 1981
Yhdysvaltain avoimet	voitto 1975, 1976, 1977, 1978, 1980, 1982
Nelinpeli
Paras sijoitus	13. (12. syyskuuta 1988)
Turnausvoittoja	32
Voitot/tappiot	117/39
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet	toinen 1988
Ranskan avoimet	voitto 1974, 1975
Wimbledon	voitto 1976
Yhdysvaltain avoimet	välierä 1973, 1975, 1979
Aiheesta muualla
ITF
WTA
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Christine Marie "Chris" Evert (s. 21. joulukuuta 1954) on yhdysvaltalainen entinen tennispelaaja. Evert voitti ammattilaisurallaan 18 Grand Slam -turnausta kaksinpelissä ja kolme nelinpelissä. Evertin ammattilaisuran voittotilasto, 1309–146, on parempi kuin kellään muulla ammattilaispelaajalla koskaan.

Evert alkoi pelata tennistä viisivuotiaana isänsä, tennisvalmentaja Jimmy Evertin opastuksella. Vuonna 1969 hänet rankattiin Yhdysvaltain parhaaksi tyttöpelaajaksi alle 14-vuotiaiden sarjassa. Vuonna 1970 tuolloin vasta 15-vuotias Evert herätti huomiota voittamalla Margaret Smith Courtin, joka oli saavuttanut hiljattain Grand Slamin (voittanut kaikki kauden Grand Slam -turnaukset), Pohjois-Carolinassa pelatussa pienessä turnauksessa suoraan kahdessa erässä. Evert teki Grand Slam -debyyttinsä vuoden 1971 Yhdysvaltain avoimissa, joissa hän eteni semifinaaleihin asti. Hän voitti turnauksessa kovia nimiä, kuten Mary Ann Eiselin, Françoise Dürrin ja Lesley Huntin, mutta joutui lopulta taipumaan semifinaaleissa maannaiselleen Billie Jean Kingille.

Vuonna 1973 Evert eteni sekä Ranskan avointen että Wimbledonin loppuotteluun. Hän hävisi kuitenkin Ranskan avointen loppuottelussa Margaret Smith Courtille ja Wimbledonin loppuottelussa Billie Jean Kingille. Vuotta myöhemmin hän sen sijaan voitti molemmat turnaukset kaataessaan kummankin loppuottelussa Olga Morozovan suoraan kahdessa erässä.

Evert hallitsi seuraavina vuosina naistennistä lähes suvereenisti. Marraskuussa 1975 alkaneella WTA:n maailmanlistalla Evert pysyi kärkipaikalla 140 peräkkäistä viikkoa, heinäkuuhun 1978 asti, mikä on kolmanneksi pisin aika listan historiassa. Hän voitti Ranskan avoimet toistamiseen vuonna 1975 ja otti ensimmäisen neljästä peräkkäisestä Yhdysvaltain avointen turnausvoitostaan voittamalla australialaisen Evonne Goolagongin kolmieräisessä loppuottelussa. Hän kohtasi Goolagongin myös vuoden 1976 Wimbledonin loppuottelussa ja voitti hänet tuolloinkin kolmen erän kamppailun jälkeen. Evertin ja Goolagongin kilpailuasetelma oli vahvimmillaan 1970-luvun puolivälissä. Evert voitti 21 heidän 33 kohtaamisestaan.

Evertin valta-asemalle ilmestyi 1970-luvun lopulla uusi haastaja, Martina Navratilova. Evert hallitsi useimpia heidän varhaisista kohtaamisistaan, mutta Navratilova nousi niskan päälle 1980-luvulla. He kohtasivat toisensa yhteensä 80 ottelussa, joista Evert voitti 37 ja Navratilova 43. Grand Slam -turnausten kaksinpelin loppuotteluissa he kohtasivat 12 kertaa, joista Evert voitti neljä ja Navratilova kahdeksan. Kummankin pelaajan uran loppusaldoksi tuli sama määrä Grand Slam -voittoja kaksinpelissä, 18.

Vaikka Evert menestyi kaikilla alustoilla, hänen pelinsä oli kaikkein hallitsevinta massakentällä. Hän voitti vuosien 1973 ja 1979 välisenä aikana ennätykselliset 125 peräkkäistä massakentällä pelattua ottelua. Putki päättyi vuoden 1979 Italian avoimissa, joissa hän hävisi Tracy Austinia vastaan pelatun semifinaaliottelun. Austin voitti Evertin samana vuonna myös Yhdysvaltain avointen loppuottelussa. Evert voitti ainoan massakentällä pelattavan Grand Slam -turnauksen, Ranskan avointen, kaksinpelin ennätykselliset seitsemän kertaa. Kolme näistä voitoista tuli Martina Navratilovaa vastaan, ensimmäinen jo vuonna 1975 ja toiset kaksi kymmenen vuotta myöhemmin, vuosina 1985 ja 1986. Vuoden 1985 Ranskan avointen voitto nosti Evertin kesäkuussa 1985 kolmen vuoden tauon jälkeen naisten kaksinpelin maailmanlistan kärkeen ja hän pysyi listan kärjessä 18 peräkkäistä viikkoa. Viimeisen kerran hän oli maailmanlistan kärjessä loka-marraskuussa 1985, neljä viikkoa. Yhteensä Evertille kertyi viikkoja WTA:n maailmanlistan kärjessä 260, kolmanneksi eniten Steffi Grafin ja Navratilovan jälkeen. Näistä viikoista 158 oli 1970-luvun puolella ja 102 1980-luvulla.

Evert lopetti ammattilaisuransa vuonna 1989. Hän voitti urallaan 154 WTA-tason kaksinpeliturnausta ja kahdeksan nelinpeliturnausta. Hän voitti vuosien 1974 ja 1986 välisenä aikana vähintään yhden Grand Slam -turnauksen vuotta kohti. Evert eteni 52 kertaa vähintään semifinaaleihin Grand Slam -turnausten kaksinpelissä. Hän voitti International Tennis Federationin maailmanmestaruuden vuosina 1978 ja 1980–1981, WTA-kiertueen mestaruusturnauksen mestaruuden neljä kertaa, ja hän auttoi Yhdysvallat kahdeksan kertaa Fed Cupin, naisten arvostetuimman joukkueturnauksen, voittoon. Evert äänestettiin neljä kertaa AP-uutistoimiston äänestyksessä vuoden naisurheilijaksi ja vuonna 1976 Sports Illustrated -lehti valitsi hänet vuoden naisurheilijaksi. Vuonna 1995 hänet valittiin yksimielisesti International Tennis Hall of Fameen.

Evertin romanssi toisen yhdysvaltalaisen tennistähden Jimmy Connorsin kanssa herätti julkista huomiota 1970-luvulla, erityisesti heidän kummankin voittaessa Wimbledonin kaksinpelin vuonna 1974. He menivät myös kihloihin, mutta suhde ei lopulta kestänyt.

Vuonna 1979 Evert meni naimisiin brittiläisen tennispelaajan John Lloydin kanssa ja Evert käyttikin pitkään nimeä Chris Evert-Lloyd. Heidän avioliittonsa päättyi kuitenkin eroon vuonna 1987.

Vuonna 1988 Evert meni naimisiin kaksiin olympialaisiin osallistuneen syöksylaskijan Andy Millin kanssa. Heillä on kolme poikaa – Alexander James (s. 1991), Nicholas Joseph (s. 1994) ja Colton Jack (s. 1996). Evert ja Mill erosivat vuonna 2006.

Vuonna 2008 Evert meni naimisiin australialaisen golf-pelaaja Greg Normanin kanssa, mutta he erosivat jo seuraavana vuonna.

Vuosi    Turnaus                 Finaalivastustaja          Lopputulos
1974     Ranskan avoimet         Olga Morozova              6-1, 6-2 
1974     Wimbledon               Olga Morozova              6-0, 6-4 
1975     Ranskan avoimet         Martina Navratilova        2-6, 6-2, 6-1 
1975     Yhdysvaltain avoimet    Evonne Goolagong           5-7, 6-4, 6-2 
1976     Wimbledon               Evonne Goolagong           6-3, 4-6, 8-6 
1976     Yhdysvaltain avoimet    Evonne Goolagong           6-3, 6-0 
1977     Yhdysvaltain avoimet    Wendy Turnbull             7-6, 6-2        
1978     Yhdysvaltain avoimet    Pam Shriver                7-5, 6-4 
1979     Ranskan avoimet         Wendy Turnbull             6-2, 6-0 
1980     Ranskan avoimet         Virginia Ruzici            6-0, 6-3 
1980     Yhdysvaltain avoimet    Hana Mandlikova            5-7, 6-1, 6-1 
1981     Wimbledon               Hana Mandlikova            6-2, 6-2 
1982     Australian avoimet      Martina Navratilova        6-3, 2-6, 6-3
1982     Yhdysvaltain avoimet    Hana Mandlikova            6-3, 6-1 
1983     Ranskan avoimet         Mima Jausovec              6-1, 6-2 
1984     Australian avoimet      Helena Sukova              6-7, 6-1, 6-3 
1985     Ranskan avoimet         Martina Navratilova        6-3, 6-7, 7-5 
1986     Ranskan avoimet         Martina Navratilova        2-6, 6-3, 6-3 

Vuosi    Turnaus                 Finaalivastustaja          Lopputulos
1973     Ranskan avoimet         Margaret Court Smith       6-7, 7-6, 6-4 
1973     Wimbledon               Billie Jean King           6-0, 7-5
1974     Australian avoimet      Evonne Goolagong           7-6, 4-6, 6-0 
1978     Wimbledon               Martina Navratilova        2-6, 6-4, 7-5 
1979     Wimbledon               Martina Navratilova        6-4, 6-4 
1979     Yhdysvaltain avoimet    Tracy Austin               6-4, 6-3 
1980     Wimbledon               Evonne Goolagong           6-1, 7-6 
1981     Australian avoimet      Martina Navratilova        6-7, 6-4, 7-5 
1982     Wimbledon               Martina Navratilova        6-1, 3-6, 6-2 
1983     Yhdysvaltain avoimet    Martina Navratilova        6-1, 6-3 
1984     Ranskan avoimet         Martina Navratilova        6-3, 6-1 
1984     Wimbledon               Martina Navratilova        7-6, 6-2 
1984     Yhdysvaltain avoimet    Martina Navratilova        4-6, 6-4, 6-4 
1985     Australian avoimet      Martina Navratilova        6-2, 4-6, 6-2 
1985     Wimbledon               Martina Navratilova        4-6, 6-3, 6-2 
1988     Australian avoimet      Steffi Graf                6-1, 7-6 
 

• Chris Evert WTA:n sivuilla (englanniksi)
• International Tennis Hall of Famen esittely Evertistä. (englanniksi)