sed

sed f. (ei monikkoa)

1. jano

• sediento

sed

1. (taivutusmuoto) imperatiivin monikon 2. persoonan muoto verbistä ser

sed

1. (rinnastuskonjunktio) mutta
2. (rinnastuskonjunktio) vaan

sed

1. (rinnastuskonjunktio) vaan

sed yl. (3) (yks. määr. seden [luo], mon. epämäär. seder [luo], mon. määr. sederna [luo])

1. tapa, tottumus

• sed Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)