pyyhe
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- tarkoitukseen soveltuvasta materiaalista, us. tekstiilistä tai paperista, valmistettu esine, jota käytetään pois pyyhkimiseen, kuivaamiseen tms.
- (arkikieltä) pyyheliina
- Ota pyyhe ja ala kuivat astioita.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpyːheˣ/, [ˈpyːɦe̞ˣ]
- tavutus: pyy‧he
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pyyhe | pyyhkeet |
| genetiivi | pyyhkeen | pyyhkeiden pyyhkeitten |
| partitiivi | pyyhettä | pyyhkeitä |
| akkusatiivi | pyyhe; pyyhkeen |
pyyhkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pyyhkeessä | pyyhkeissä |
| elatiivi | pyyhkeestä | pyyhkeistä |
| illatiivi | pyyhkeeseen | pyyhkeisiin pyyhkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pyyhkeellä | pyyhkeillä |
| ablatiivi | pyyhkeeltä | pyyhkeiltä |
| allatiivi | pyyhkeelle | pyyhkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pyyhkeenä | pyyhkeinä |
| translatiivi | pyyhkeeksi | pyyhkeiksi |
| abessiivi | pyyhkeettä | pyyhkeittä |
| instruktiivi | – | pyyhkein |
| komitatiivi | – | pyyhkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pyyhkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
pyyhet- | |
Käännökset
[muokkaa]2. pyyheliina
|
Ks. pyyheliina |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]astiapyyhe, froteepyyhe, kasvopyyhe, keittiöpyyhe, kosteuspyyhe, kylpypyyhe, käsipyyhe, paperipyyhe, pellavapyyhe, pyyhekangas, pyyhekuiva, pyyhekumi, pyyheliina, pyyhepaperi, saunapyyhe, talouspyyhe, tiskipyyhe, vieraspyyhe
Idiomit
[muokkaa]- heittää pyyhe kehään — luovuttaa (peräisin nyrkkeilystä)
- saada pyyhkeitä — saada moitteita
Aiheesta muualla
[muokkaa]- pyyhe Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 166 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa