[go: up one dir, main page]

Katso myös: Tola, tōla

Substantiivi

muokkaa

tola (10)

  1. (vanhentunut, murteellinen) reen tai suksen jälki[1]
  2. (kuvaannollisesti) suunta, johon jokin on menossa
    olla hyvällä tolalla
    mennä tolaltaan

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈt̪olɑ/
  • tavutus: to‧la

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tola tolat
genetiivi tolan tolien
(tolain)
partitiivi tolaa tolia
akkusatiivi tola;
tolan
tolat
sisäpaikallissijat
inessiivi tolassa tolissa
elatiivi tolasta tolista
illatiivi tolaan toliin
ulkopaikallissijat
adessiivi tolalla tolilla
ablatiivi tolalta tolilta
allatiivi tolalle tolille
muut sijamuodot
essiivi tolana tolina
translatiivi tolaksi toliksi
abessiivi tolatta tolitta
instruktiivi tolin
komitatiivi toline-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tola-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tola Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

tola

  1. narri, pelle
  2. tollo, typerys

Yläsorbi

muokkaa

Adverbi

muokkaa

tola

  1. kuitenkin, joka tapauksessa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tola Hornjoserbsko-němski słownik

Konjunktio

muokkaa

tola

  1. (rinnastuskonjunktio) mutta

Aiheesta muualla

muokkaa
  • tola Hornjoserbsko-němski słownik

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 339. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.