rinne

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search
See also: Rinne

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

From Proto-Finnic *rindek, probably from rinta +‎ -e,[1] or alternatively possibly borrowed from Proto-Germanic [Term?] (whence Norwegian strind (strip, half, row, edge) or rind (esker, stripe in cloth)).[2]

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈrinːeˣ/, [ˈrinːe̞(ʔ)]
  • Rhymes: -inːe
  • Hyphenation(key): rin‧ne

Noun

[edit]

rinne

  1. slope, hillside
  2. (skiing) piste

Declension

[edit]
Inflection of rinne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
nominative rinne rinteet
genitive rinteen rinteiden
rinteitten
partitive rinnettä rinteitä
illative rinteeseen rinteisiin
rinteihin
singular plural
nominative rinne rinteet
accusative nom. rinne rinteet
gen. rinteen
genitive rinteen rinteiden
rinteitten
partitive rinnettä rinteitä
inessive rinteessä rinteissä
elative rinteestä rinteistä
illative rinteeseen rinteisiin
rinteihin
adessive rinteellä rinteillä
ablative rinteeltä rinteiltä
allative rinteelle rinteille
essive rinteenä rinteinä
translative rinteeksi rinteiksi
abessive rinteettä rinteittä
instructive rintein
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of rinne (Kotus type 48*J/hame, nt-nn gradation)
first-person singular possessor
singular plural
nominative rinteeni rinteeni
accusative nom. rinteeni rinteeni
gen. rinteeni
genitive rinteeni rinteideni
rinteitteni
partitive rinnettäni rinteitäni
inessive rinteessäni rinteissäni
elative rinteestäni rinteistäni
illative rinteeseeni rinteisiini
rinteihini
adessive rinteelläni rinteilläni
ablative rinteeltäni rinteiltäni
allative rinteelleni rinteilleni
essive rinteenäni rinteinäni
translative rinteekseni rinteikseni
abessive rinteettäni rinteittäni
instructive
comitative rinteineni
second-person singular possessor
singular plural
nominative rinteesi rinteesi
accusative nom. rinteesi rinteesi
gen. rinteesi
genitive rinteesi rinteidesi
rinteittesi
partitive rinnettäsi rinteitäsi
inessive rinteessäsi rinteissäsi
elative rinteestäsi rinteistäsi
illative rinteeseesi rinteisiisi
rinteihisi
adessive rinteelläsi rinteilläsi
ablative rinteeltäsi rinteiltäsi
allative rinteellesi rinteillesi
essive rinteenäsi rinteinäsi
translative rinteeksesi rinteiksesi
abessive rinteettäsi rinteittäsi
instructive
comitative rinteinesi
first-person plural possessor
singular plural
nominative rinteemme rinteemme
accusative nom. rinteemme rinteemme
gen. rinteemme
genitive rinteemme rinteidemme
rinteittemme
partitive rinnettämme rinteitämme
inessive rinteessämme rinteissämme
elative rinteestämme rinteistämme
illative rinteeseemme rinteisiimme
rinteihimme
adessive rinteellämme rinteillämme
ablative rinteeltämme rinteiltämme
allative rinteellemme rinteillemme
essive rinteenämme rinteinämme
translative rinteeksemme rinteiksemme
abessive rinteettämme rinteittämme
instructive
comitative rinteinemme
second-person plural possessor
singular plural
nominative rinteenne rinteenne
accusative nom. rinteenne rinteenne
gen. rinteenne
genitive rinteenne rinteidenne
rinteittenne
partitive rinnettänne rinteitänne
inessive rinteessänne rinteissänne
elative rinteestänne rinteistänne
illative rinteeseenne rinteisiinne
rinteihinne
adessive rinteellänne rinteillänne
ablative rinteeltänne rinteiltänne
allative rinteellenne rinteillenne
essive rinteenänne rinteinänne
translative rinteeksenne rinteiksenne
abessive rinteettänne rinteittänne
instructive
comitative rinteinenne

Synonyms

[edit]

Derived terms

[edit]
compounds

References

[edit]
  1. ^ Itkonen, Erkki, Kulonen, Ulla-Maija, editors (1992–2000), Suomen sanojen alkuperä [The origin of Finnish words]‎[1] (in Finnish) (online version; note: also includes other etymological sources; this source is labeled "SSA 1992–2000"), Helsinki: Institute for the Languages of Finland/Finnish Literature Society, →ISBN
  2. ^ Kylstra, A.D.; Hahmo, Sirkka-Liisa; Hofstra, Tette; Nikkilä, Otto. 1991–2012. Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen. Amsterdam: Rodopi.

Further reading

[edit]

German

[edit]

Pronunciation

[edit]
  • Audio:(file)

Verb

[edit]

rinne

  1. inflection of rinnen:
    1. first-person singular present
    2. first/third-person singular subjunctive I
    3. singular imperative

Irish

[edit]

Pronunciation

[edit]

Etymology 1

[edit]

From Old Irish do·rigni, deuterotonic form of the perfect tense of do·gní.

Verb

[edit]

rinne

  1. past analytic independent of déan
Alternative forms
[edit]

Etymology 2

[edit]

See the etymology of the corresponding lemma form.

Noun

[edit]

rinne f

  1. genitive singular of rinn

Japanese

[edit]

Romanization

[edit]

rinne

  1. Rōmaji transcription of りんね

Scottish Gaelic

[edit]

Etymology

[edit]

From rinn +‎ -e

Pronunciation

[edit]

Pronoun

[edit]

rinne

  1. first-person plural emphatic of ri: with us

See also

[edit]

References

[edit]
  1. ^ Oftedal, M. (1956) A linguistic survey of the Gaelic dialects of Scotland, Vol. III: The Gaelic of Leurbost, Isle of Lewis, Oslo: Norsk Tidsskrift for Sprogvidenskap
  2. ^ Roy Wentworth (2003) Gaelic Words and Phrases From Wester Ross / Faclan is Abairtean à Ros an Iar, Inverness: CLÀR, →ISBN

West Flemish

[edit]

Etymology

[edit]

From Middle Dutch rein, from Old Dutch regan, from Proto-Germanic *regną.

Noun

[edit]

rinne f

  1. rain

Synonyms

[edit]

West Frisian

[edit]

Etymology

[edit]

From Old Frisian rinna, from Proto-Germanic *rinnaną.

Pronunciation

[edit]

Verb

[edit]

rinne

  1. to walk
    Eltse dei rin ik om te trainen.I walk every day to exercise.

Inflection

[edit]
Strong class 3
infinitive rinne
3rd singular past rûn
past participle rûn
infinitive rinne
long infinitive rinnen
gerund rinnen n
auxiliary hawwe
indicative present tense past tense
1st singular rin rûn
2nd singular rinst rûnst
3rd singular rint rûn
plural rinne rûnen
imperative rin
participles rinnend rûn

Further reading

[edit]
  • rinne”, in Wurdboek fan de Fryske taal (in Dutch), 2011