olinpaikka

From Wiktionary, the free dictionary
Jump to navigation Jump to search

Finnish

[edit]

Etymology

[edit]

olin- +‎ paikka

Pronunciation

[edit]
  • IPA(key): /ˈolinˌpɑi̯kːɑ/, [ˈo̞limˌpɑ̝i̯kːɑ̝]
  • Rhymes: -ɑikːɑ
  • Hyphenation(key): olin‧paikka

Noun

[edit]

olinpaikka

  1. whereabouts, location (place where somebody or something is located)
    Karanneen käärmeen olinpaikka on tuntematon.
    The whereabouts of the escaped snake are unknown.

Declension

[edit]
Inflection of olinpaikka (Kotus type 9*A/kala, kk-k gradation)
nominative olinpaikka olinpaikat
genitive olinpaikan olinpaikkojen
partitive olinpaikkaa olinpaikkoja
illative olinpaikkaan olinpaikkoihin
singular plural
nominative olinpaikka olinpaikat
accusative nom. olinpaikka olinpaikat
gen. olinpaikan
genitive olinpaikan olinpaikkojen
olinpaikkain rare
partitive olinpaikkaa olinpaikkoja
inessive olinpaikassa olinpaikoissa
elative olinpaikasta olinpaikoista
illative olinpaikkaan olinpaikkoihin
adessive olinpaikalla olinpaikoilla
ablative olinpaikalta olinpaikoilta
allative olinpaikalle olinpaikoille
essive olinpaikkana olinpaikkoina
translative olinpaikaksi olinpaikoiksi
abessive olinpaikatta olinpaikoitta
instructive olinpaikoin
comitative See the possessive forms below.
Possessive forms of olinpaikka (Kotus type 9*A/kala, kk-k gradation)
[edit]

Further reading

[edit]

Anagrams

[edit]